( Kirjoitus julkaistu lyhennettynä Etelä-Suomen Sanomissa 26.11.)

Marja Vilkama (ESS 9.11.) kirjoittaa mielipidepalstalla Valtakunnallinen vanhusneuvola – kansalaisaloitteesta ja erityisesti eläkeläisten omien edunvalvontaryhmien, kuten Eläkeliitto, sen puutteellisesta tiedottamisesta jäsenilleen. Aloite on viiden yksityishenkilön ideoima ja vastaavia hankkeita on aika ajoin nostettu esiin jo aiemminkin. Tälle aloitteelle kävi niin, että sen nimien kerääminen on päättynyt marraskuun alussa ja se keräsi noin 6100 allekirjoitusta, eikä siten ylittänyt vaadittua 50 000 allekirjoituksen rajaa.

Vanhusneuvolan toimintamalli olisi ns. yhden luukun palvelu. Vanhustenneuvolat toimisivat kuten lastenneuvolat. Tarkastukseen kutsuttaisiin iän perusteella jokainen, esimerkiksi 65-vuoden iän saavuttanut seniorikansalainen. Alkuun neuvola ehkäisisi ennalta terveysongelmia, mutta sama tuttu ammattilainen olisi tavattavissa läpi vuosien. Neuvola auttaisi hakemaan palveluita ja lopulta päättäisi ympärivuorokautisesta hoivasta, jos vanhus aikanaan sitä tarvitsee.

Neuvola voisi myös opastaa ja avustaa esimerkiksi digitaalisten palvelujen käytössä. Nämä tulevat jatkossa entistäkin enemmän koskemaan kaikkia kansalaisia. Ei ihme, jos ikäihminen ei tarvitsemaansa tietoa löydä, kun monesti nuoremmallekin on hankalaa saada selville, mikä lomake tulee mistäkin palvelusta täyttää.

Maassamme oli viime vuoden lopussa yhteensä 1,6 miljoonaa eläkkeensaaja ja määrä on kasvussa. Asia koskettaa siis monia ja joko kuvattu neuvolamalli ikäihmisten asiointia parantamaan tai muu vastaava terveyden- ja sosiaalipuolen yhdistävä palvelu tulee saada aikaan. Tässä tulevat “hyvinvointialueet” ovat suuressa roolissa.

Valitettavasti vajaan kuukauden päästä, kun elämme uusilla Sote-alueilla, tulee olemaan aivan riittävästi työtä saada peruspalvelut toimimaan edes nykyisellä tasolla. Jokaisella on varmasti kokemusta esimerkiksi siitä miten hyvin tieto liikkuu eri hoitavien yksiköiden välillä. Kun ja jos saamme todellakin aikaan koko sote-palveluiden tuottajaa alueellaan koskevan tietojärjestelmän, voidaan palveluiden sujuvuudesta alkaa puhumaan. Huonoja esimerkkejä tästä, kuten Apotti-järjestelmä , on liiankin hyvin muistissa.

Lisää tekijöitä, hoitajia ja lääkäreitä ei uudistuksessa ole luvassa. On syytä siis toivoa, että varsinaisten hoito- ja hoivapalveluiden nykyinen taso on priorisoitu aloittavilla ylikunnallisilla sote – jäteillä, eikä ainakaan tekevien käsien työtä oteta lisää byrokratian ruokkimiseen.

Yhteiskunnan tulee joka tapauksessa huolehtia myös senioreistaan, joista suuri osa joutuu tulemaan toimeen hyvinkin pienellä eläkkeellä. Mitä pidemmän ajan toimintakyky ja omassa asunnossa laitoksen sijaan asuminen mahdollistetaan, sitä paremman elämisen laadun takaamme heille, jotka ovat osansa yhteiskunnalle jo antaneet.