Otsikko ei viittaa nykyajan kuuluisimpaan ja tuhoisimpaan terrori-iskujen sarjaan, vaikka samasta perinteestä ja kulttuurista onkin kysymys. Tällä kertaa tuo pysäyttävä lukusuhde löytyy Helsingin vuoden 2019 puolella epäillyistä seksuaalirikoksista, joissa tekijää on vaadittu vangittavaksi tai matkustuskieltoon. Tällaisia löytyy 11 kappaletta.

Yhdeksässä tapauksessa epäillyn nimi viittaa Lähi-Itään. Siis 9 epäiltyä rikosta yhdestätoista, prosentteina 82% kaikista tapauksista. Lopuista kahdesta nimestä kumpikaan ei ole suomenkielinen, kansalaisuudesta ei voi nimen perusteella varmaksi sanoa, jokainen tehköön tulkintansa. Poliisihallituksen poliisitarkastaja Pekka Heikkinen kommentoi: “Onhan se huolestuttavaa ja hälyttävää, että ulkomaalaisten osuus niin suuri, ja se näkyy myös pakkokeinopuolella. Tässä vaiheessa on vaikea mennä sanomaan, onko ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset kasvussa”

On se varmasti vaikeaa niin.

Petteri Orpo haluaa halpatyövoimaa kehitysmaista tarveharkintaa poistaessaan, eikä ole perusajatustaan muuttanut myöskään humanitaarisen maahanmuuton suhteen. Perintöprinssi Mykkänen kaipaa 10 000 pakolaista vuodessa. Orpohan on ottanut tavaksi aiheesta hokea, että tilanne on nyt hallinnassa, eikä tulijoita juuri ole kun vertaa vuoteen 2015. Ikään kuin tilanne olisi ollut kestävällä pohjalla sitä ennen tai nytkään, kun viime vuonna kansainvälistä suojelua haki 6300, joista yli 2700 sai myönteisen päätöksen. Tämän kehityksen ylläpito on kokoomuksen linja, vaikka järjen ääntä ehdokkaiden joukosta asiassa enenevässä määrin kuuluukin.

Keskustasta ja vihervasemmistosta tuskin tarvitsee sanoa mitään. Ehkä sen verran kuitenkin, että vasemmistoliiton Li Anderssonin mielestä ilman valvontaa ihmisten joukossa kulkevaa kymmentätuhatta lainvoimaisen kielteisen päätöksen saanutta, joiden määrä koko ajan kasvaa, ei kannata sulkea odottamaan palautusta pois maastamme. On kuulemma kallista ja lisäksi nämä turhautuneet radikalisoituvat suljetuissa palautuskeskuksissa. Eli hänkin myöntää potentiaalisen turvallisuusriskin, mutta hyväksyy hinnaksi turhautumisen seurauksien osumisen satunnaiseen suomalaiseen.

Ulkomaisten nimien lisääntyminen rikostilastoissa ja rikosten tekijöissä kasvaa tietenkin sitä mukaa, kun ulkomaalaisten tai Lähi-Idän nimien määrä kasvaa Suomessa. Pahimmillaan seuraukset ovat Turun puukkoiskun kaltaisia, mistä siitäkin kaiken päälle yhteiskunta saa kalliin taloudellisen laskun maksettavaksi. Tähän mennessä veronmaksajien piikkiin on tullut Abderrahman Bouananen korvauksia uhriensa omaisille ja asianajokuluja reilu 800 000 euroa.

Jos tätä halutaan välttää ja torjua on riskimaista tulevaa rikollisuutta ja taloudellista taakkaa, mikä on suoraan pois kansalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, on vain yksi mahdollinen vaihtoehto. Anna tukesi politiikalle ja ehdokkaille, jotka ovat systemaattisesti vastustaneet turvapaikkaturismia ja haitallista maahanmuuttoa.