Tänä vuonna Lapsen oikeuksien viikkoa vietetään teemalla “lapsella on oikeus oppimiseen”. Keskustelua on käyty paljon lapsen oppimisen haasteista: PISA-tulosten laskusta, koulurauhasta, kännyköiden käytöstä, inkluusion haasteista, opettajien jaksamisesta ja oppilaiden hyvinvoinnista. Näihin ongelmiin pureutuaksemme meidän on tärkeää kohdistaa huomiomme perheiden hyvinvointiin ja kotien kasvatustukeen. Lapsen hyvinvointi kotona on nimittäin merkittävä tekijä oppimisen ja kouluarjen sujuvuudessa.

Vanhempien ero koskettaa Suomessa vuosittain noin 30 000–40 000 lasta, ja satojatuhansia lapsia kasvaa eroperheissä. Noin viidennes suomalaisista lapsista asuu yhden vanhemman kanssa, yleensä äidin. Lisäksi kymmeniätuhansia lapsia elää ilman isän säännöllistä läsnäoloa arjessaan. Tutkimukset osoittavat, että lasten, joilla on tasapuoliset ja säännölliset suhteet molempiin vanhempiinsa, hyvinvointi on lähellä ydinperheissä asuvien lasten hyvinvointia. Sen sijaan epätasainen vanhempien välinen ajanjako näkyy usein heikentyneenä hyvinvointina. Nykyiset äitejä suosivat käytännöt, perinteiset sukupuoliroolit ja yhteiskunnan asenteet voivat kuitenkin vaikeuttaa isien osallisuutta ja etäännyttää lapsia omasta isästään.

Isän roolilla lapsen elämässä on tutkitusti monia myönteisiä vaikutuksia. Isän aktiivinen läsnäolo tukee lapsen emotionaalista hyvinvointia, luo turvallisuuden tunnetta, parantaa itsetuntoa ja edistää koulumenestystä, kognitiivista kehitystä ja tunteiden säätelyä. Lisäksi isän kanssa vietetty aika kehittää lapsen sosiaalisia taitoja, vahvistaa ihmissuhteita ja tukee vastuunottoa sekä pitkäjänteisyyttä.

Sen sijaan, että keskitymme ainoastaan koulussa ilmeneviin oireisiin, on tärkeää tarkastella myös oppimisvaikeuksien juurisyitä, jotka usein liittyvät lapsen kokemaan arjen turvallisuuteen ja tukeen kotona. Lasten oikeuksien yhdistys haluaa edistää muutosta tässä. Laajojen tutkimusten, Euroopan neuvoston suositusten ja hyvien kansainvälisten kokemusten mukaisesti Suomessa tulisi olla lähtökohtana vuoroasumislaki, josta poikettaisiin vain vanhempien sopimuksella tai erityistapauksissa, joissa lapsen hyvinvointi on vaarassa.

Tämä lähestymistapa antaisi lapsille entistä vahvemmat lähtökohdat oppimiselle ja kasvulle sekä turvaisi heidän oikeutensa molempien vanhempien tukeen.