Uuden vuoden puheessaan presidentti Niinistö perusteli vakuuttavasti, miksi turvallisuuspolitiikkaa tarvitaan. Lisäksi hän vaati tuntuvia lisäpanostuksia puolustuksen turvaamiseen.

Riittävä kansallinen omavaraisuus elintarvikkeissa on tärkeä osa turvallisuuspolitiikkaa. Tällä hetkellä omavaraisuus kuvaa pikemminkin Suomen maatalouden yleistä kilpailukykyä kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla kuin ruokaturvan näkökulmaa. Kriisitilanteissa tuotantoa tulisi pystyä tarvittaessa myös lisäämään. Siten riittävän maatalousinfrastruktuurin säilyttäminen on turvallisuuspoliittisesti tärkeää.

Pitää myös huomioida, että maatalous on riippuvainen useista ulkomaisista tuotannontekijöistä, kuten lannoitteista, polttoaineista ja työkoneista. Siten monet haavoittuvuudet ovat samoja kuin tuotantolaitoksilla. Niinpä ruokaturva on myös paljon muuta kuin pelkkä maatalous. Suomen elintarvikelogistiikka ja -infrastruktuuri on oltava sellaisella pohjalla, että erilaisissa häiriötilanteissa elintarvikehuolto saadaan turvattua.

Maataloustuotteiden hintojen vaihtelu johtuu myös muista syistä kuin kysynnästä ja tarjonnasta ja sen tasapainosta. Kriisit, spekulaatiot, odotukset vaikuttavat hintoihin. Kansainväliset raaka-ainepörssit vaikuttavat myös paikallisiin markkinahintoihin. Niiden vaikutukset ja muutokset voivat olla voimakkaita.

Maatalouden ja elintarviketeollisuuden markkinariskit ovat kasvaneet. Suomen turvallisuuspolitiikan osana tulisikin pitää huoli, että suomalaisten tuottajien on kannattavaa tuottaa elintarvikkeita. Suomen maatalousmarkkinat ovat niin pienet, että niiden sekoittaminen on mahdollista varsin pienillä tuontimäärillä. Kyseisten määrien löytäminen maailmalta on helppoa. Tavoitteena tulisi olla pitkäjänteinen politiikka ja vakaat tuotanto-olosuhteet. Alkutuottajien neuvotteluvoimalla tämä ei onnistu.

www.pekkakorpivaara.fi