Timo Kallioja kirjoitti loistavan blogikirjoituksen “äijäpuolueen pojista”, joista yhdeksi ylpeästi identifioidun. Kallioja oli oikeassa siinä, että aikaisempi blogitekstini jäi kaipaamaan tukevampaa äijäargumenttia. Alkuperäinen toiveeni olikin synnyttää Kalliojan peräänkuuluttamaa karheaa keskustelua.

Kallioja ei näyttäisi olevan kuitenkaan huolissaan feminismistä Perussuomalaisissa. Hänen mielestään näinä vaikeina aikoina on tärkeämpää pystyä toimimaan luotettavana hallituskumppanina ja olla valmiina sen myötä tekemään kompromisseja omien tärkeänä pidettyjen arvojen kanssa. Kallioja viittasi Immanuel Kantiin esimerkkinä tukevammasta äijäargumentista. Kant kyllä keskusteli ansiokkaasti abstraktista ajattelusta aikanansa, mutta pidän häntä silti misogynistina turhan moderaattina. Kantilla kun ei ollut vielä kumulatiivista kokemuksellisen feminismin synnyttämää riittävää frustraatiota misogynisminsä voimistajana. Sanottava on kuitenkin tässä yhteydessä, että en itsekään identifioidu varsinaisesti misogynistiksi. Vastustan lähinnä vain feminismiä ja sen aiheuttamia seurauksia yhteiskunnassa.

Kallioja on siinä väärässä, etteikö Riikka Purralla olisi ollut uskottavaa haastajaa vuonna 2021 Seinäjoen puoluekokouksessa. Vaihtoehtona silloin oli äijä, joka olisi ajanut oikeasti Perussuomalaisten puolueohjelmaa nykyisen hallituskumppanuuden saneleman politiikan sijaan. Tämän viikon Lahden puoluekokouksessa uskottavaa vaihtoehtoa ei näyttäisi enää olevan.

Hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut pahoinvointiyhteiskunta. Johtavaan asemaan nousseet naiset oireilevat stressihäiriöidensä kanssa, nuoret miehet disorientoituvat sekä syrjäytyvät ja lapsiperheet ovat kadottaneet terveet roolimallinsa. Samalla sukupuolidysforia kasvaa räjähdysmäisesti. Mikä muu yhteinen selittäjä tälle pahoinvointiyhteiskuntatodellisuudelle on löydettävissä, kuin feminismi? Feministisen hypettämisen ilmeinen seuraus yhteiskunnassa on se, että ihmiset eivät löydä luontevaa paikkaansa yhteiskunnassa ja hyvinvointi kääntyy pahoinvoinniksi. Pitääkö puoluekokouksessa antaa siunaus tälle feminismin mahdollistamalle poliittiselle myötäilevälle johtamattomuudelle ja kaikelle sille pahoinvoinnille, mitä siitä seuraa?

Naisministeriemme ajamat hankkeet uuteen velkapakettiin liittymisestä, raideleveyden absurdista muuttamisesta, Itä-Suomen turismin rajoittamisesta, sananvapauden kiristämisestä kieltolailla ja terveysasemien sulkemiset ovat esimakua johtamattomuudelle, jonka feminismi tuo Perussuomalaisiin seuraavan kahden vuoden aikana ennen eduskuntavaaleja 2027. Ei tarvitse olla profeetta, jotta kykenee ennustamaan äänestäjiemme siirtyvän seuraavissa vaaleissa nukkuvien puolueeseen tai uusien kansallismielisten puolueiden äänestäjiksi.