Puheenjohtajapeli näyttää nyt ottavan kierroksia lisää, vaikka vain yksi haastaja on ilmestynyt. Sitä käydään jo Uusi Suomi blogifoorumillakin. Kisa avattiin kaivamalla vanhoja haavoja auki EU:n yhteisvelkaan liittyen. SAFE on hyvä lyömäase, jos peliä seuraava yleisö ei ole selvillä sen todellisesta luonteesta. Enemmistö kuitenkin tietää, että kyse ei ole samanlaisesta velkapommista, mihin Suomi aikanaan Urpilaisen aikana ”takuutuksineen” huijattiin. Tietenkin on niinkin, että puheenjohtajakisassa tarvitaan niitä jakolinjoja syventäviä kannanottoja. Jos kunnon railoa ei ole, pitää se jostain tehdä. Siitähän tässä SAFE jankutuksessa on ollut kyse – ryhmän jakamisesta.

Luin puolueen blogialustalta, että Perussuomalaiset on äijäpuolue eikä keisarinnalla kuulemma ole vaatteita. Tällaista todistetaan puheenjohtajapeliin kantaa ottavassa kirjoituksessa. Kauhistuksen väreitä aiheuttaa tuolle kirjoittajalle se, että puheenjohtajaksi on valittu nainen, joka on ajokortiton kasvissyöjä ja kaiken lisäksi ateisti. Feminismi on kirjoittajan mukaan suorastaan pesiytynyt miesten puolueeseen ja persunaiset jopa kehtaavat pitää vaaleanpunaisia takkeja vaaliteltalla. Voi sentään. Väitteellä puolueen muuttumisesta feministipuolueeksi on seitinohut yhteys todellisuuteen, jos puheenjohtajan sukupuoli ja naisten pitämien takkien väri ovat perusteena. Olisi ehkä ollut parempi vaikkapa siteerata Immanuel Kantia, joka totesi aikanaan naisilta puuttuvan kyky korkeampaan abstraktiin ajatteluun. Siinä olisi tukevampaa äijäargumenttia, jolla saa jo karhean keskustelun aikaiseksi. Niihin takkiargumentteihin on niin vaikeaa suhtautua vakavalla naamalla.  

Samaiseen kirjoitukseen viitaten – Suomen etua ajavat kristilliset, lihaa syövät ja omalla autolla ajavat heteromiehet ovat varmastikin merkittävä osa puolueen jäsenistöä ja kannattajakuntaa. Edellisessä puoluekokouksessa ei tuosta ryhmästä sitten kuitenkaan löytynyt uskottavaa haastajaa. Puoluekokous valitsi väärin? Vähän niin kuin sen entisen espoolaisen puheenjohtajankin mielestä vuonna 2017?

Pitää todeta (tuohon blogistin stereotypiaan lokeroituna), että olen kuitenkin täysin vakuuttunut nykyisen puheenjohtajan kykyyn luovia puolue parempaan vaalitulokseen 2027 kuin mitä nyt kisaan ilmestyneeltä kilpailijalta voisi odottaa. Hyvä, asiallinen ja korkean sivistyksen mies, mutta . . . ei tällä kertaa puheenjohtajaksi. Nyt tarvitaan analyyttistä, määrätietoista ja selkeäsanaista otetta. Jutustelemalla ei puolueen kannatus nouse. Ei voi myöskään missään tapauksessa olla niin, että puolueen puheenjohtaja tarinoisi äänestäjille muuta, kuin mitä puolueen ministerit hallituksessa ajavat. Ei tämä toimi niin. Feminismistä en olisi lainkaan huolissani. Se perussuomalaisten äijäimago istuu niin syvässä, että sen menettämistä ei pidä pelätä, eikä sitä korostamaan tarvita miespuolista puheenjohtajaa. Sitä ei tuhoa vaaleanpunainen takki tai naisministerit. Todellinen johtajuus ei ole kiinni sukupuolesta tai siitä, mitä ruokalautaselle laitetaan.

Usein on niin, että kun kynnetään syvällä ongelmissa, haikaillaan paluuta johonkin menneisyyteen. Ihmisen muisti on valikoiva ja entinen järjestys tuntuu turvalliselta. Tämä on inhimillistä. Puolue pääsi muinoin nosteeseen silloisen puheenjohtajan kieltämättä näppärällä retoriikalla ja tarinoinnilla. Raja tuli kuitenkin vastaan, koska jossain kohtaa on muututtava yhden miehen stand-up komiikasta oikeaksi puolueeksi. Nyt ollaan jälleen tienhaarassa. Hallitusvastuu ja etenkin valtiovarainministerin salkku on vienyt kannatusta. On tehtävä päätös, onko puolue luotettava hallituskumppani ja Suomen etua ajava toimija vai taivutaanko kiltisti paineen alla.

Ollaanko äijiä vai äijäpuolueen pojannaskaleita?

Itse näen johtajuuteen liittyväksi vastuun ottamisen myös silloin, kun kerrottavat asiat ja niiden vaatimat toimenpiteet eivät ole niin mukavia. Näin on juuri nyt ollut – ja on vielä pitkään – johtuen Suomen talouden tilasta. Mukavia jutustelemalla ei maan taloutta kuntoon laiteta. Oivaltava retoriikka ei myöskään auta puolueen kannatuksen nostamisessa. Tarvitaan analyysiä, suunnittelua ja tekoja. Tarvitaan tekoja Suomen talouden suunnan muuttamiseksi. Tarvitaan oikeaa asennetta ja energiaa työntekoon. Tarvitaan johtajuutta. Puolueen linjauksia pitää varmastikin miettiä ja jonkin verran hioa. Viestinnässä on ollut enemmänkin korjattavaa mutta sen suhteen on mielestäni jo menty selkeästi parempaan suuntaan. Uutta puheenjohtajaa sen sijaan ei tarvita. Vaihtaminen piirtäisi äänestäjille puolueesta sekavan luovuttajan mielikuvan.