(alkuperäinen teksti kuvineen: https://nuuttihyttinen.com/2019/04/13/rajojen-sulkeminen-haittamaahanmuutolta-ja-vaestonkasvun-pysayttaminen-ovat-tarkein-ilmastoteko/)

Tausta

Vihervasemmisto tarvitsee saadakseen itselleen valtaa teeman, jolla lietsoa ihmisiin pelkoa ja hysteriaa. Ensimmäinen teema oli ydinaseet: vastustettiin ja osoitettiin mieltä NATO-maiden ydinaseita vastaan. Jostain syystä Neuvostoliiton rauhan ydinaseita ei vastustettu samalla innolla. Seuraava pelonlietsonnan kohde oli ydinvoima: hysteerisen pelon valtaan lietsotut aktivistit halusivat sulkea (jälleen länsimaiden) ydinvoimalat.

Vuonna 1980 Ruotsi päätti neuvoa-antavan kansanäänestyksen tuloksena luopua ydinvoimasta vuoteen 2010 mennessä ja 1200 megawatin Barsebäckin ydinvoimala suljettiinkin ennenaikaisesti vuonna 2005. Vasta vuonna 2009 typerä päätös peruttiin. Siitä huolimatta Ruotsilla on edelleen käytössä ydinvoimavero, joka muodostaa kolmanneksen ydinvoiman hinnasta, kun samaan aikaan tuulta ja biomassaa (joka ei todellisuudessa ole päästötöntä) tuetaan kolminkertaisella summalla.

Saksalla ei mene yhtä hyvin: Gerhard Schröderin punavihreä hallitus päätti vuonna 2000 luopua ydinvoimasta kokonaan. Vielä vuonna 2010 Saksan sähköstä 22,4 % tuotettiin ydinvoimalla, vuonna 2017 enää 11,63 %. Sen sijaan, että Saksa olisi keskittynyt sulkemaan erittäin saastuttavia hiilivoimaloitaan, se sulkee nyt ydinvoimaloitaan, jotka eivät tuottaneet CO2-päästöjä. Euroopan eniten CO2-päästöjä tuottavista voimalaitoksista lähes puolet sijaitsee Saksassa: vuonna 2013 pelkästään Saksan kahdeksan eniten saastuttavaa voimalaitosta tuotti yhteensä 162 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt. Nämä voimalaitokset käyttävät pääsääntöisesti polttoaineenaan ruskohiiltä, joka on hiilen muodoista kaikkein haitallisin terveydelle.

Vihreän, irrationaalisen energiapolitiikan, jonka keskeinen ideologinen elementti on ollut ydinvoiman vastustaminen, vaikutus näkyy käytännössä vertailtaessa kahden suurimman Keski-Euroopan maan päästöjä. Saksan ja Ranskan, joka tuottaa 75 % sähköstään ydinvoimalla, ero hiilidioksidipäästöissä asukasta kohden on erittäin merkittävä: vuonna 2014 Ranskan päästöt olivat 4,6 tonnia asukasta kohden, Saksan 8,9 tonnia. Vertailun vuoksi Suomen päästöt samana vertailuvuonna olivat 8,7 tonnia asukasta kohden, vaikka Suomessa on merkittävästi kylmemmät talvet kuin Saksassa.

Kun ydinvoimasta luopumisen irrationaalisuus tajuttiin Ruotsissa ja päätös ydinvoimasta luopumisesta kumottiin, kuvaavaa on, että ympäristöaktivistit löysivät mannekiinikseen ruotsalaisen 15-vuotiaan lapsen, joka oli keksinyt ruveta järjestämään ilmastolakkoja kouluihin. Lakkojen päämäärä oli, että Ruotsin tulisi vähentää hiilidioksidipäästöjään Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu alle kahdessa asteessa esiteolliseen aikaan verrattuna.

CO2-päästöjen jakautuminen eri maiden kesken

Maailman ylivoimaisesti suurimman osuuden CO2-päästöistä, lähes kolmanneksen, tuottaa Kiina. Seuraavana on USA 15 % osuudellaan, ja koko EU on vasta kolmantena alle 10 % osuudella kokonaispäästöistä. Vuonna 2017 Ruotsi tuotti 0,137 %, siis hieman yli promillen, maailman kokonaishiilidioksidipäästöistä.

Tämän tosiseikan valossa ilmastolakkoilua Pohjoismaissa voisi pitää jokseenkin naiivina ja typeränä, koska siinä tehdään hirveän iso numero mitättömän pienestä osasta kokonaispäästöjä, mutta samaan aikaan sivuutetaan todelliset ongelmat sekä erityisesti ongelman taustalla vaikuttavat syyt kokonaan.

Hysterian ja merkityksettömän osaoptimoinnin tilalle rationaaliset tavoitteet kokonaispäästöjen ja päästötasojen minimointiin

Päästöjen kokonaismäärän kannalta eivät ole ratkaisevia suhteelliset, vaan absoluuttiset päästöt. Olipa kyse hiilidioksidin, typen tai rikin oksidien tai mistä tahansa päästöistä, ilmastonmuutoksen kannalta ei ole väliä, missä kyseiset päästöt syntyvät, vaan se, että ne ylipäänsä syntyvät.

Noin neljänneksen maailman hiilidioksidipäästöistä aiheuttavat voimalaitokset. Eniten päästöjä aiheuttavat voimalaitokset sijaitsevat Aasiassa: Taiwanissa yksittäinen hiilivoimalaitos aiheuttaa vuosittain 40 miljoonan tonnin päästöt, mikä vastaa Sveitsin kokonaispäästöjä ja Kiinan hiilivoimalat tuottivat vuonna 2006 keskimäärin 850 kiloa hiilidioksidia tuottamaansa megawattituntia kohden, kun eurooppalaisten voimalaitosten keskiarvo oli 370 kiloa. Yhdysvalloissa 50 eniten päästöjä tuottavaa hiilivoimalaitosta tuotti vuonna 2013 yhteensä enemmän päästöjä kuin kaikki muut maailman maat kuutta eniten päästöjä tuottavaa lukuun ottamatta yhteensä. Maailman eniten päästöjä tuottavista sadasta voimalaitoksesta 98 oli hiilivoimalaitoksia. Ideologisen ydinvoiman vastustamisen sijasta vähänkään fiksumpi aktivisti ottaisi siis tavoitteekseen hiilivoimasta luopumisen, aloittaen eniten absoluuttisia päästöjä tuottavista hiilivoimaloista.

Toinen merkittävä päästölähde, joka jätettiin kokonaan Pariisin ilmastosopimuksen ulkopuolelle, on laivaliikenne. Tämä siitä huolimatta, että suurehko osa laivoista käyttää polttoaineenaan erittäin likaista bunkkeriöljyä, jonka rikkipitoisuus on 3500-kertainen autoissa käytettyyn dieselöljyyn verrattuna. Likaisesta polttoaineesta johtuen maailman 15 suurinta rahtilaivaa tuottaa suuremmat typen ja rikin oksidien päästöt kuin koko maailman autoliikenne yhteensä, ja laivaliikenteen hiukkaspäästöt aiheuttavat vuosittain noin 60 000 kuolemaa. Vaikka vuonna 2020 maailmanlaajuisesti laivapolttoaineiden rikkipitoisuutta leikataan, polttoaineen rikkipitoisuus on jatkossakin 500-kertainen autojen käyttämään dieseliin verrattuna. Monet uudet rahtilaivat käyttävät polttoaineenaan nesteytettyä maakaasua eli LNG:tä, joka on paljon ympäristöystävällisempää, mutta laivakannan uusiutuminen on hidasta. Lentoliikenteen päästöistä ja keinoista niiden vähentämiseen kirjoitin aikaisemmassa tekstissäni.

Jotta päästövähennyksiä ylipäänsä syntyisi, ja ne olisivat mahdollisimman tehokkaita, ne eivät voi perustua yksipuolisiin toimiin, vaan kaikkien maailman valtioiden pitää sitoutua niihin, ja päästövähennykset tulee ensisijaisesti toteuttaa siellä, missä pienimmällä rahallisella sijoituksella saadaan suurimmat päästövähennykset aikaan. Päästökauppajärjestelmän pitäisi olla maailmanlaajuinen, ja päästökaupan tuotot pitäisi sijoittaa eniten saastuttavien, fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten korvaamiseen sellaisilla paikallisiin olosuhteisiin soveltuvilla energiamuodoilla, jotka eivät tarvitse tuekseen päästöjä tuottavia säätövoiman muotoja. Mikäli maailmanlaajuisiin, kaikkia valtioita sopimushetkestä alkaen välittömästi sitoviin sopimuksiin ei päästä, EU:n tulisi ottaa käyttöön ilmastotullit, joiden avulla hinnoiteltaisiin EU:n ulkopuolelta tulevista tuotteista EU-maiden omaa tuotantoa saastuttavammalla tuotantotavalla saatu kilpailuetu pois.

Päästöjen ja ympäristötuhojen keskeinen syy on väestönkasvu

Päästöt eivät synny itsestään, vaan ne aiheuttaa maapallolla elävä väestö. YK:n vuoden 2017 kasvuennusteen mediaanivaihtoehdon mukaan maapallon väestö kasvaa maanosittain seuraavasti:

Maanosa | 2000 | 2050 | kasvu

Aasia | 3,73 | 5,26 | +41 %

Afrikka | 0,82 | 2,53 | +209 %

Eurooppa | 0,72 | 0,72 | -2 %

Etelä- ja Keski-Amerikka | 0,53 | 0,78 | +48 %

Pohjois-Amerikka | 0,31 | 0,43 | +39 %

Oseania | 0,03 | 0,06 | +84 %

Koko maailma | 6,14 | 9,77 | +60 %

(luvut miljardia asukasta; lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Projections_of_population_growth)

Eurooppa on siis ainoa maanosa, jossa ennusteen mukaan väestönkasvu ei ole ongelma. Afrikan väestö kuitenkin on ennusteen mukaan yli kaksinkertaistumassa vuoteen 2050 mennessä, ja EU on toistaiseksi osoittanut kyvyttömyytensä hillitä korkeamman elintason perässä tapahtuvaa, turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöön perustuvaa muuttoliikettä, elintasopakolaisuutta. Maailmanpankin laskelman mukaan Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa elävän henkilön hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2014 keskimäärin 0,8 tonnia, EU-maissa 6,4 tonnia. Tämä tarkoittaa sitä, että jos Afrikasta Eurooppaan paremman elintason perässä muuttavalle henkilölle turvataan sosiaaliturvalla eurooppalainen elintaso, hänen päästönsä 8-kertaistuvat. Elintasopakolaisuus onkin paitsi eurooppalaisten yhteiskuntien kantokyvyn, myös ympäristön näkökulmasta kestämätön tapa ratkaista Afrikan liikakansoitusongelmaa.

Liikakansoituksen aiheuttamat ongelmat ovat moninaisia: kasvava väestö käyttää yhä enemmän maapallon luonnonvaroja ja saastuttaa ympäristöään. Ilmastonmuutoksen kannalta keskeisin ongelma kuitenkin on sademetsien tuhoaminen: tällä hetkellä vain 6,2 miljoonaa neliökilometriä maapallon alkuperäisestä 16 miljoonasta neliökilometristä sademetsää on jäljellä, ja pelkästään vuosien 2000–2012 välillä sademetsää tuhottiin 2,3 miljoonaa neliökilometriä. Noin 80 % sademetsästä tuhotaan maatalouden käyttöön, 14 % metsäteollisuuden käyttöön ja 5 % polttopuuksi. Sademetsien tuhoaminen aiheuttaa noin 20 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä.

Ilmastohysterian sijasta tarvittaisiin väestöhysteriaa, koska varmin tapa pysäyttää sademetsien tuhoaminen maatalouden käyttöön on pysäyttää väestönkasvu, joka aiheuttaa uuden maatalousmaan tarpeen ja siten sademetsien tuhoamisen. Ainoastaan Kiinassa ja Intiassa väestönkasvuongelmaan on pystytty lähihistoriassa reagoimaan rationaalisesti, ja yhteiskunta on ryhtynyt aktiivisiin toimiin väestönkasvun rajoittamiseksi. Aktiivisia toimia kuitenkin tarvittaisiin juuri nyt, ja erityisesti Afrikassa ja Aasiassa, jossa sekä absoluuttinen väestönkasvu että sademetsien tuhoutuminen aiheuttavat suurimmat ongelmat. Niin kauan, kun väestönkasvuun suhtaudutaan epärationaalisesti ja tabuna, myös ongelmat jatkuvat.

Ongelman ratkaisu: väestösopimus ja elintasopakolaisuuden estäminen

Vastaavalla tavalla kuin maapallon liian suuren väestömäärän seurauksena aiheutuvia päästöongelmia pyritään ratkomaan ilmastosopimuksella, pitäisi ratkaista myös ongelman varsinainen syy. Maailma tarvitsee väestösopimuksen, jolla kaikki maailman valtiot sitoutuvat tehokkaisiin toimiin ensisijaisesti väestönkasvun pysäyttämiseksi ja toissijaisesti väestönsä määrän rajoittamiseksi sellaiselle tasolle, joka vastaa luonnon kestokykyä. Keinona tulisi olla tehokkaat toimet valtion rajojen sisällä, eikä esimerkiksi liikaväestön kannustaminen muuttamaan muualle.

Väestönkasvun rajoittamiseen tähtääviä toimia on vastustettu milloin milläkin tekosyyllä, vaikka ongelma on todellinen ja yhteinen. Keskeisenä osana ongelmaa ovat sellaiset uskonnot ja kulttuurit, jotka vastustavat ehkäisyn käyttöä tai sysäävät lisääntymisen seuraukset naisten harteille, vaikka naisilla ei olisi päätösvaltaa omasta lisääntymisestään.

Keskeiset ohjauskeinot, joilla väestönkasvuongelma ratkaistaan, ovat elintasopakolaisuuden estäminen ja väestönkasvun pysäyttämisen asettaminen kehitysavun saamisen ehdoksi. Sen sijaan, että liikaväestö purkautuu muista maanosista Eurooppaan, ne valtiot, joissa liiallinen väestönkasvu syntyy, on pakotettava käsittelemään väestönkasvua sisäisenä ongelmanaan, joka valtioiden on itse ratkaistava.

Lyhyellä aikavälillä ongelma ratkaistaan sillä, että Eurooppaan ei oteta väestönkasvun ongelmamaista enää yhtään maahanmuuttajaa pelkästään sillä perusteella, että maahanmuuttaja pakenee köyhyyttä. EU voi omalla päätöksellään palauttaa käyttöön rajavalvonnan ja palauttaa laittomasti maahan tulleet kotimaihinsa. Jos joku maa ei suostu ottamaan kansalaisiaan takaisin, kaikki taloudellinen ja muu yhteistyö kyseisen maan kanssa tulee katkaista, estää saapuminen EU:n alueelle kaikilta kyseisen maan kansalaisilta ja kyseisen maan varat EU-alueella jäädyttää. Viesti menee todennäköisesti perille varsin nopeasti.

Pitemmällä tähtäimellä ongelma ratkaistaan sillä, että kehitysavun keskeisimmäksi painopisteeksi otetaan ongelmien ratkaisu paikan päällä. Parhaassa työiässä olevat miehet eivät voi paeta kotimaastaan ilmaisen elämän toivossa ulkomaille, vaan heidän velvollisuutensa on ratkaista kotimaidensa ongelmat itse. Rikkaammat valtiot voivat tukea tätä tarjoamalla koulutusta sekä yhteistyötä. Pelisääntöjen kuitenkin tulee olla selvät: ellei uskottavaa suunnitelmaa väestönkasvun pysäyttämisestä ole tai väestösopimuksen noudattamiseen ei sitouduta, myöskään apua ei heru.

Maapallon väestö on kasvanut huimaa vauhtia. Vuoden 1974 jälkeen se on lähes kaksinkertaistunut:

Vuosi | Väestö mrd. asukasta

1804 | 1

1927 | 2

1959 | 3

1974 | 4

1987 | 5

1999 | 6

2011 | 7

2020 | 7,7 (arvio)

(lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Human_overpopulation#History_of_population_growth)

Jokainen voi miettiä, mikä on todennäköisin keino pysäyttää mahdollinen ihmisestä johtuva ilmaston lämpeneminen. Voimme valita nykyisen toimintamallin, jossa puhutaan ainoastaan kunnianhimoisista päästövähennystavoitteista, mutta annetaan elintasopakolaisuuden jatkua hallitsemattomasti, näperrellään pikkuasioiden parissa ja suhtaudutaan väestönkasvun hillitsemiseen tabuna jatkossakin, jolloin maapallolla on vuonna 2050 todennäköisesti 9,77 miljardia ihmistä, 2,24 miljardia nykyistä enemmän. Vaihtoehtoisesti voimme puhua myös kunnianhimoisista väestönkasvun hillitsemistavoitteista ja asettaa tavoitteeksi, ettei maapallon väestö ylitä kahdeksaa miljardia ihmistä ja pitkällä tähtäimellä saadaan laskemaan luonnon kantokyvyn mukaiselle tasolle.

Mikäli saavutamme tavoitteen väestönkasvun pysäyttämisestä kahdeksan miljardin tasolle, vuonna 2050 maapallolla on arviolta 1,24 miljardia, siis reilun Kiinan verran, vähemmän ihmisiä tuottamassa päästöjä, jolloin kokonaispäästöjen vähentäminen nykytilaan verrattuna ja sademetsien tuhoutumisen pysäyttäminen on huomattavasti realistisempi tavoite kuin silloin, jos väestön annetaan kasvaa hallitsemattomasti ja toivotaan, että osa heistä ryhtyisi vegaaneiksi tai muulla tavoin suostuisi vähentämään henkilökohtaisia päästöjään. Maailmanpankin mukaan koko maailman keskimääräinen hiilidioksidipäästö henkeä kohden ei ole väestön kasvaessa pienentynyt, vaan se on kasvanut merkittävästi vuoden 1960 tasosta 3,1 tonnia per henkilö vuoden 2014 tasoon 5,0 tonnia per henkilö. Päästötason nousu on ollut suurinta niissä maissa, joissa elintaso on noussut merkittävästi, esimerkiksi Kiinassa vuoden 1960 1,2 tonnista vuoden 2014 7,5 tonniin per henkilö. Taustalla vaikuttaa muun muassa yksityisautojen määrän huima kasvu; viimeisen viiden vuoden aikana Kiinan autokanta on kasvanut keskimäärin 19,52 miljoonalla autolla joka vuosi.

Ei ole realistista kuvitella, etteikö maapallon kasvava väestö tavoittelisi parempaa elintasoa, ja siten kasvattaisi henkilökohtaista päästöosuuttaan jatkossakin. Jos maapallon väestön hallitsematon kasvu jatkuu, pelkästään 2,24 miljardin asukkaan lisäväestö tekee kaikki nykyiset päästövähennykset tyhjiksi, sillä vaikka lisäväestön keskimääräinen päästö henkilöä kohden olisi epärealistisen alhainen vuoden 1960 Kiinan 1,2 tonnia per henkilö eikä sademetsiä tuhottaisi yhtään nykyistä enempää, pelkästään lisäväestö itsessään tuottaisi 2,688 miljardin tonnin CO2-päästöt. Ainoa realistinen vaihtoehto päästöjen kasvun vähentämiseksi on väestönkasvun pysäyttäminen.