Uhkailu saanut poliiseja jopa luopumaan työstään – asia, josta poliisit vaikenevat

”Suomessa on useita poliiseja, jotka ovat joutuneet vaihtamaan asuntoa, paikkakuntaa, työtehtävää tai jopa lopettamaan poliisina työskentelyn heihin kohdistuneen väkivallan, uhkailujen ja niin sanotun maalittamisen vuoksi.

Näin arvioi komisario Henri Rikander Poliisiammattikorkeakoulusta Lännen Medialle.”

(Turun Sanomat 18.6.2018)

”Poliisiammattikorkeakoulun tällä viikolla ilmestyneessä raportissa mainitaan, että syksyllä Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden joukossa on ”huomattavan paljon” poliisi- ja sotilastaustaisia henkilöitä. Raportin mukaan pääosa heistä on tullut Irakista. Tieto perustuu Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtajan Esko Revon joulukuussa antamiin mediakommentteihin.”

(Ilta Sanomat 18.2.2016)

Näitä kahta uutista yhdistää se, että kyse on molemmissa tapauksissa poliiseista. Toinen uutisista koskee suomalaisia poliiseja ja toinen irakilaisia poliiseja, jotka ovat joutuneet työssään vainon tai uhkailun kohteeksi.

Itselleni herää kysymys, että miksi suomalaiselle poliisille riittää tällaisessa tapauksessa asunnon- tai paikkakunnan vaihto?

Sen sijaan irakilainen poliisi, joita siis on kuulemma huomattavan paljon turvapaikanhakijoiden joukossa, matkustaa yli 4500km hengenvaarallisen matkan hakemaan turvapaikkaa juuri Suomesta tai ylipäätään Euroopasta. Miksi?

Miksei tämä suomalainen poliisi joudu lähtemään esimerkiksi Australiaan tai Kanadaan hakemaan turvapaikkaa, koska on joutunut uhkailun kohteeksi työssään aivan kuten hänen kollegansa Irakista?

Vietin itse viime talven 2017-2018 Ugandassa, Itä Afrikassa. Ugandaan maahanpääsyn edellytys on voimassa oleva matkustusasiakirja, viisumi sekä rokotustodistus. Lisäksi kaikki maahantulijat kuvataan lentokentällä sekä heiltä otetaan sormenjäljet. Työperäiseen maahantuloon vaaaditaan vielä rikosrekisteriote. Ilman näitä edellämainittuja dokummentteja maahanpääsy evätään ja tulija palautetaan takaisin sinne mistä on tullutkin.

Suomessa tätä kutsutaan rasismiksi, muukalaisvihamielisyydeksi ja emmehän nyt vaan voi sulkea rajoja, koska se ei ole sivistynyttä.

”KENRAALIMAJURI Ilkka Laitinen pyörittää päätään, kun häneltä kysyy mielipidettä maista, jotka haluavat sulkea rajansa siirtolaisilta.

”Eihän sivistysvaltio, oikeusvaltio, pysty tänä päivänä estämään fyysisesti sitä, että ihmiset tulevat, jos valtio aikoo pitää kiinni arvoistaan ja lainsäädännöstään”, Laitinen sanoo.”

(Helsingin Sanomat 10.6.2018)

Ilmeisesti sitten Uganda rikkoo kaikkia näitä arvoja, sekä toimii rasistisin motiivein?

Uganda myöntää myös turvapaikkoja ja siellä on tällä hetkellä noin 1,4 miljoonaa turvapaikanhakijaa, joille Uganda on myöntänyt turvapaikan. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa oleskelu- ja työlupaa sekä pientä maatilkkua, jota voi viljellä henkensä pitimiksi. Ei siis ilmaista loppuelämää kolmiossa, eikä kuukausittaista käteistä rahaa. Lääkärikin on pakko maksaa itse. Jopa sähkö- ja puhelinlaskukin pitää itse maksaa.

Ehkä tällä saattaa olla myös tekemistä sen kanssa, miksi irakilainen poliisi hakee turvapaikkaa Euroopasta?

Tosin Uganda ei vastaanota turvapaikanhakijoita hyvää hyvyyttään, vaan korvausta vastaan. Se saa korvauksen jokaisesta hakijasta. Maksajana toimii EU. Suomi rahoitti Ugandan pakolaisleiriä 2,4 miljoonalla eurolla viime vuonna. Koko pakolaisleiri toimi viime vuonna 360 miljoonan euron budjetilla. 

360 miljoonalla pystytään siis auttamaan 1,4 miljoonaa ihmistä Ugandassa, kun tuo summa ei ole kuin murto-osa siitä mitä pelkästään 32000 turvapaikanhakijan kuluihin menee vuodessa Suomessa. Vähän yksinkertaisempikin ihminen varmasti ymmärtää, että ei ole järjen häivää tuoda/tuottaa näitä ihmisiä tänne kylmään pohjoiseen, kun heitä voidaan auttaa eri maissa lähellä heidän kotimaitaan sekä mahdollisesti maassa, jossa heillä on yhteinen kulttuuri vain murto-osalla siitä mitä se maksaa täällä. Kustannustehokkuus.

En usko, että on olemassa yhtäkään realistista syytä miksi Lähi-idästä tai Afrikasta pitäisi tulla Eurooppaan hakemaan turvapaikkaa, jos taloudelliset intressit lasketaan pois.

Googletin; Somalia-Uganda etäisyys. 38 tuntia, 2368,8km, tien A3 kautta- Googlen vastaus. Miksi lähteä hengenvaaralliseen Libyaan ja sieltä edelleen hengenvaaralliselle merimatkalle välimerelle, jossa alus joudutaan pelastamaan merihädästä suurella todennäköisyydellä?

Miksei Somaliasta voi hypätä bussiin ja mennä Ugandaan- tai johonkin muuhun turvalliseen Afrikan maahan hakemaan turvapaikkaa?

Auttamalla ihmisiä lähellä heidän kotimaataan säästetään miljardeja rahaa, jotka voitaisiin käyttää Suomessa erilaisiin kohteisiin, jotka nyt kärsivät huutavasta rahapulasta. Ei olisi tarvinnut leikata lapsilisiä eikä eläkkeitä. Olisi varaa palkata lisää lääkäreitä ja vaikka korottaa sairaanhoitajien ja lastentarhan opettajien palkkoja. Puhumattakaan yritysten starttirahasta, joka on loppunut Suomessa paikoin jo huhtikuussa, koska kirstun pohja tuli vastaan sekä muusta yrittäjyyteen kannustavasta toiminnasta.

Terrorismin ja raiskausten todennäköisyys sekä kansan kahtiajako vähenisivät merkittävästi. Luonnolliseti myös rasismi vähenisi, koska edellämainitut raiskaukset, ryöstöt sekä terrorismi luovat rasismia.

Ja ne hätää kärsivät saavat apua lähellä omaa kotimaataan ja kulttuuriaan, eivätkä joudu ihmiskaupan uhreiksi tai hengenvaarallisille merimatkoille. Ostamalla turvapaikat luodaan myös valtava määrä työpaikkoja maihin joiden kanssa tällainen sopimus solmitaan, kuten Suomessakin on tapahtunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Suomessa turvapaikanhakijat työllistävät jo tuhansia ihmisiä, kuten tulkkeja, koordinaattoreita, neuvojia, kotouttajia, vartijoita jne…

Lähellä auttamisen seurauksena rikolliset salakuljettajat sekä muut tahot, jotka nyt tekevät bisnestä pakolaisilla jäävät työttömiksi. Lisäksi pakolaisia vastaanottavat maat voivat hyödyntää pakolaisten korkeaa osaamista, kunnes he voivat palata kotimaahansa.

Mielestäni tässä kaikki voittavat?