EU esitteli uuden siirtolaisten taakanjakosopimuksen. Nimi kertonee mistä on kysymys: taakanjako. Jos siirtolaisten vastaanottaminen olisi niin kannattavaa kuin vihervasemmistolainen hallituksemme ja suurin osa mediaa antaa ymmärtää, ei puhuttaisi taakanjaosta. Silloin koko tällaista keskustelua ei tarvitsisi käydä, vaan kaikki maat tekisivät toimenpiteitä houkutellakseen mahdollisimman paljon siirtolaisia maihinsa. On siis olemassa ristiriita todellisuuden ja mielikuvien välillä.

Hallitus ja EU haluavat Euroopan ikääntyvän väestön huoltosuhteen parantamiseksi laajamittaisesti maahanmuuttoa. Huoltosuhdetta mitataan kahdella tavalla. On olemassa väestöllinen huoltosuhde joka mittaa lasten ja eläkeläisten suhdetta työikäiseen väestöön, ja on olemassa taloudellinen huoltosuhde jossa mitataan työssäkäyvien suhdetta ei-työssäkäyviin. Suomi ei voi haalia humanitaarista maahanmuuttoa jotta väestöllinen huoltosuhde paranee. Mittarina on oltava taloudellisen huoltosuhteen paraneminen. Maahanmuutto on siihen ratkaisu ainoastaan, jos maahanmuuttajat työllistyvät nettomaksajiksi. Ei siis matalapalkka-aloille, joissa työskentelevät saavat yleensä jotain yhteiskunnan tukia palkan lisäksi tai kokonaan yhteiskunnan tukien varaan. Ymmärtääköhän hallitus näiden kahden asian eron?

Kaikkein huolestuttavinta uudessa taakanjakosopimuksessa on se, että ehdotuksen mukaan kriisitilanteissa kuten pandemiassa tai luonnonkatastrofeissa, jonka johdosta yhteen jäsenmaahan tulee sietokyvyn ylittävä määrä ihmisiä, päättää komissio eikä EU parlamentti, mihin pyrkijät sijoitetaan. Tällainen kriisitilannehan on tälläkin hetkellä Kreikassa. Tällaiseen suostumalla menetämme kokonaan oikeuden päättää kuka saa tulla maahamme. Tämä ei kuulosta enää itsenäiselle valtiolle, vaan sille, kuin olisimme jo osa EU-liittovaltiota. Tässä puututaan todella vakavalla tavalla Suomen itsemääräämisoikeuteen.

Onko tämä tie mille hallitus on valmis lähtemään ja viemään Suomen? Sisäministerimme on jo pitänyt tätä ehdotusta raikkaana ja kiinnostavana uudistuksena! Onkin siis todella huolestuttavaa, mitä kaikkea punavihreä hallituksemme ehtii tehdä, ennen kuin saamme uuden hallituksen. Jos jostain syystä tämä hallitus pysyy kasassa kauden loppuun asti, pelkään pahoin, että olemme siihen mennessä menettäneet loputkin itsenäisyydestämme ja luovuttaneet päätäntävallan EU:lle ja sen isoille maille.