(OSA 1)

Vaikka meiltä suomalaisilta yritetään häveliäästi sekä median ja poliitikkojen taholta kätkeä sitä tosiasiaa, että Suomi osallistuu aktiivisesti suurvaltapolitiikkaan, niin tarkkaavaiselle kansalaiselle tämä on jo ollut kauan selvää. 

Puheita Suomen neutraaliudesta ja liittoutumattomuudesta pidetään puheiden tasolla yllä lähinnä sen takia, että suomalaiset eivät kannata Suomen osallistumista suurvaltapolitiikkaan ja siksi poliitikot suosion menettämisen pelossaan levittävät valheita ja yrittävät luoda agendaansa sopivia rinnakkkaistodellisuuksia.

Ja realistisesti ajatellen mitä muuta kuin suurvaltapolitiikkaa EU-Suomelta voisi tosiasiassa odottaakaan? Meidäthän on unionistien toimesta liitetty suurvallan, eli EU:n, osaksi. 

Moni ajattelee edelleen virheellisesti, että EU on vain vapaakauppa-alue taikka alunperin vain sellaiseksi tarkoitettu, mutta tässä on kyseessä on sitkeästi elävä harhakäsitys, jota EU ja sen kannattajat omassa propagandassaan mielellään levittävät kätkeäkseen todelliset tavoitteensa. 

On siis turhaa haikailla, että Euroopan Unioni ”palaisi juurilleen” eli pelkäksi vapaakauppa-alueeksi, kun se ei ole sellainen koskaan edes pyrkinyt olemaan.

Euroopan Unionihan on alusta alkaen ollut nimenomaan suurvalta- ja liittovaltioprojekti, ja vapaakauppa-alue sen sisällä on pikemminkin ollut väline, jolla EU rakentaa itsestään valtiota ja suurvaltaa, kuin itse tarkoitus.

Meille suomalaisille tämä suurvallan rakentaminen, sen osana oleminen ja sen suurvaltapolitiikkaan osallistuminen on tullut erittäin kalliiksi ja sen hinta ja riskit käyvät meille päivä päivältä suuremmiksi.

Ja Suomen kansa onkin tässä paljon viisaampi kuin johtajansa, koska se ei kannata nykylinjaa, sillä Suomella ei ole suurvaltapolitiikassa mitään voitettavaa, vaan ainoastaan hävittävää ja kaiken aikaa kasvavan hinnan tästä kaikesta maksavatkin nahoissaan tavalliset suomalaiset jokapäiväisessä elämässään.

Taloudellinen hinta

Taloudellinen hinta Euroopan Unioniin kuulumiselle on suomalaisille erittäin raskas ja nyt ei ole kysymys vain EU:n jäsenmaksuista vaan aivan eri suuruusluokan tappioista. 

Meidän pitää aivan ensiksi ymmärtää, että Euroopan Unionin talousjärjestelmä ei ole suunniteltu suomalaisten eduista ja tarpeista lähtien, vaan EU:n talousjärjestelmän tarkoitus on ensisijaisesti palvella EU:ta välineenä kun se rakentaa itsestään valtiota ja suurvaltaa. 

Nämä suuresti ylistetyt EU:n ”vapaudet” eli pääoman, tavaroiden, palvelujen ja työvoiman liikkeet EU:n sisällä eivät siis ole suunniteltu tavallista kansalaista silmällä pitäen, vaan niiden avulla EU pystyy murtamaan kansalliset talousjärjestelmät ja sekoittamaan osavaltioiden taloudet ja omistussuhteet siten, että EU itse pystyy jatkuvasti kasvattamaan valtaansa niiden kustannuksella.

Itsenäisessä Suomessahan meillä suomalaisilla oli oma, meidän omista tarpeistamme ja eduistamme lähtien suunniteltu talousjärjestelmä ja oma valuutta. Ja sotien jälkeisenä aikana, jolloin Suomen vauraus pääasiassa rakennettiin, pääoma ja rahamarkkinat olivat kontrolloituja ja kehittyvää taloutta suojeltiin myös protektionistisin keinoin.

Eli meille markkinoitu ”vapaa ja sääntelemätön” talous ei tosiassa meille ole vaurauttamme tuonut, vaan kun tälle tielle EU:n myötä lähdettiin, niin siitä alkoi Suomen taloudellinen alamäki. Pelkästään omasta valuutastamme, eli markasta, luopumisen seuraukset ja kustannukset ovat kansantaloudellemme erittäin mittavat ja maksamme tästä kovaa hintaa, joka ilmenee kilpailukyvyn puutteena ja siten mm. työttömyytenä ja erilaisina sosiaalisina ongelmina.

Kun meillä oli oma talousjärjestelmä ja oma valuutta sekä kontrolloitu ja säännelty talous, Suomi vaurastui, modernisoitui, teollistui ja kykeni kustantamaan kansalaisilleen hyvinvointiyhteiskunnan, jossa oli kohtuulliset tuloerot ja joka herätti kateutta koko maailmassa. 

Samalla itsenäinen Suomi pystyi järjestämään yhteiskuntansa siten, että emme kärsineet jatkuvasta suurtyöttömyydestä ja sen lieveilmiöistä. Työsuhteet olivat itsenäisessä Suomessa pääosin vakituisia tehden tavallisen suomalaisen elämästä ennustettavaa ja laadukasta.

Oleellista on ymmärtää, että tämän järjestelmän ja sen sisältämän kontrollin avulla suomalaisten työllään tuottama vauraus saatiin jäämään Suomeen hyödyttämään meitä, eikä se vuotanut Suomesta pois. 

EU:n talousjärjestelmä ”vapauksineen” on taas kuin meidän oman järjestelmämme vastakohta; se on taannut mm. sen, että eri maiden palkansaajia on päästy kilpailuttamaan toisiaan vastaan. Sen seurauksena Suomeen on tullut työmarkkinoiden murros työehtosopimuksien heikennyksineen sekä jatkuva suurtyöttömyys, kun kokonaisia tehtaita ja aloja on siirretty halvempien työvoimakustannusten maihin. 

EU-Suomessa työsuhteiden laatu on heikentynyt niin, että ennen pääosin vakituiset työpaikat, jotka pystyivät tuomaan tavallisen kansalaisen elämään ennustettavuutta, ovat muuttuneet vuokratyösuhteiksi, nollatuntisopimuksiksi ja työsuhteiksi, joissa työtä saattaa olla vain muutama tunti viikossa. EU-jäsenyys on myös mahdollistanut halpatyövoiman tuonnin muista maista polkemaan paikallisia palkkoja ja aiheuttamaan työttömyyttä ja kurjuutta suomalaisille.

Tavallinen suomalainen maksaakin tässä koko ajan kalliimmaksi käyvää hintaa siitä, että poliitikot halusivat liittää meidät osaksi EU:ta, jotta he voisivat osallistua suurvaltapolitiikkaan. Oma erinomainen talousjärjestelmä ja valuutta uhratttiin poliitikkojen toimesta vain sen takia, että eurokiimassa oltiin valmiita maksamaan mikä tahansa hinta unionin jäsenyydestä. Ja tämä hinta on siis tavallisen ihmisen elämän ennustettavuuden ja elämänlaadun huomattava ja jatkuva heikkeneminen verrattuna itsenäiseen Suomeen.

Ja valtion tasolla näemme miten EU:n talousjärjestelmä ei pysty tuottamaan valtiollekaan niitä resursseja, että se pystyisi maksamaan sellaisen hyvinvointiyhteiskunnan kustannukset, johon suomalaiset ovat tottuneet ja millaisen he haluaisivat Suomessa säilyttää. Tämä johtuu siitä, että nämä EU:n ylistetyt ”vapaudet” takaavat sen, että nykyinen talousjärjestelmä vuotaa suurelta osin suomalaisten työn tuottamat tulokset maasta pois. 

Vaikka nykyinen ”hyvinvointivaltio” on vain varjo entisestään, niin EU-Suomi ei pysty kustantamaan edes sen kustannuksia ja valtion velka kasvaa huimaavaa vauhtia – jopa vahvan talouskasvun aikana. Lisäksi valtio on velanoton lisäksi joutunut tilkitsemään vajeitaan myymällä omaisuuttaan, eli itsenäisyyden aikana kerrytettyä vaurautta on myyty pois.

Tässäkin kohtaa lopullisen laskun maksaa tietysti kansa sekä palveluiden, että infrastruktuurin jatkuvana heikkenemisenä sekä ennen pitkää tulevan velkakriisin ja elintason heikkenemisen muodossa.

Itsenäisen Suomen talousjärjestelmän aikana oli päinvastoin; palvelut ja infrastruktuuri paranivat jatkuvasti ja sen päälle velkaantumisen sijasta Suomi vieläpä vaurastui jatkuvasti.

Päälle tulevat tietysti muut ja alati kasvavat EU-suurvallan kustannukset, kuten tulonsiirrot rikkaammilta mailta köyhemmille, jotta EU ja euroalue saataisiin pidettyä kasassa. Esimakua tästä oli miljardituet ja takaukset yli varojensa eläneelle Kreikalle. 

Ja tulossa on loputtomasti uusia kustannuksia, taakanjakoja ja riskejä mm. pankkiunionien, EU:n verotusoikeuksien, tulonsiirtojen, EU:n yhteisten puolustusvoimien muodossa. 

Ja kuten kokemuksesta tiedämme, niin kauan kuin olemme EU:ssa, niin EU vie ja Suomi vikisee – ja kaiken maksaa kiltisti Suomen kansa.