Ajatus siitä, että Pikku-Vesijärven puistoa kehitettäisiin kuntoilupaikan suuntaan on mielestäni väärä. Olen tässä kohtaa samoilla linjoilla Salpausselän luonnonystävien ja Kariniemi-seuran kanssa.

Puistoa olisi enemmänkin kehitettävä kulttuuripuistoksi, jossa puiston kauneutta ja viihtyvyyttä parannettaisiin niin, että kaupunkilaiset siellä ulkoillessaan saisivat itselleen elämyksiä sekä annoksen historiaa ja estetiikkaa.

Vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi Japanilainen puutarha Helsingin Roihuvuoressa, joka on rakennettu japanilaisen teeman ympärille, niin meidän puistomme voisi olla kreikkalaistyylisen arkkitehtuuriin ympärille rakennettu kulttuurin ja taiteen ”teemapuisto”.

Voisimme tämän projektin myötä vähitellen elvyttää ja ottaa kaupungissamme käyttöön kauniinpaa ja klassisempaa arkkitehtuuria, joka valitettavasti on Lahdessa ja koko maassamme paitsiossa ja alennustilassa.

On muistettava, että ympäristön kauneus on arvo itsessään; siksihän lähes jokainen ihminen somistaa myös omaa kotiansa. Samoin on oltava myös kaupunkiympäristömme laita; kauneus ja viihtyvyys on itsessään tärkeä osa sielunhoitoamme. Tämä näkökulma on nykyaikana useimmiten kokonaan unohdettu kun asioita ja rakennusprojekteja viedään eteenpäin.

Useinhan puhutaan ”Turun taudista”, joka tarkoittaa vanhojen ja kauniiden rakennusten hävittämistä; Lahti voisi päinvastoin tehdä tässä itsestään kuuluisan näyttämällä esimerkkiä esteettisen arkkitehtuurin elvyttämisessä.

Puiston muuttamisesta

Puiston kehittämisen esteettisempään suuntaan ei tarvitse olla kallista ja sitä voidaan tehdä askel kerrallaan tulosta samalla arvioiden. Ei siis kaikkea yhdellä kertaa, koska tällaiset projektit yleensä paisuvat heti ja muuttuvat kuin huomaamatta kalleiksi suurprojekteiksi, joita pitää Lahden nykyisessä taloustilanteessa välttää.

Pikku-Vesijärven ympärille ja puistoon voitaisiin ensiksikin rakentaa muutamia paviljonkeja, jotka ovat kauniita katsella sekä mukavia paikkoja istahtaa, rauhoittua ja nauttia ympäristöstä.

Samoin puistoon voisi hyvällä maulla sijoitella menneiden lahtelaisten taide- ja kulttuurivaikuttajien rintakuvia pilarijalustoille. Näin kunnioitettaisiin näiden ihmisten muistoa ja sitä mitä he ovat elämäntyöllään koko kaupungille ja sen asukkaille antaneet.

Samalla tämä tarjoaisi työtä nykyisille kuvanveistäjille ja taiteilijoille – toivottavasti paikallisille sellaisille – sekä elvyttäisi ja ylläpitäisi tätäkin ammattitaitoa.

Puistoon voisi myös rakentaa ainakin kahdesta eri sisääntulosuunnasta kreikkalaistyylisen portin, jolloin puistoon menijä kokisi menevänsä erikoiseen paikkaan, joka on pyhitetty lahtelaiselle kulttuurille ja taiteelle.

Puiston pitää olla myös elävä

Jotta puisto olisi todellinen kulttuuripuisto, sen pitäisi toimia paitsi menneiden kulttuurivaikuttajien esilletuojana, niin tottakai myös nykyisten esiintymispaikkana.

Nykyistä kesäteatteria voisi hieman kaunistaa sekä parantaa mm. esiintymislavaa suurentamalla. Paikalla pitäisi järjestää mahdollisimman paljon erilaista katsojille ilmaista esiintymistaidetta.

Esimerkiksi runonlausuntaa, teatteriesityksiä sekä muusikoiden ja pikkubändien ilmaiskonsertteja. Näitä esiintyjiä ja tapahtumia kaupunki voisi pienillä summilla tukea, jotta puistosta saataisiin mahdollimman elävä kulttuuri- ja taidepuisto.

Olisi kaikinpuolin hienoa, että kaupunkilaisille olisi tämän myötä tarjolla elävä puisto, jonka kulttuuritarjonta olisi maksutonta ja mahdollisimman monipuolista.

Puistosta olisi siis kehitettävä menneitä vaikuttajia kunnioittava, esteettinen ja rauhallinen rentoutumis- ja ulkoilupaikka. Sekä toisaalta myös kaupungin ajoittain elämää sykkivä kulttuurin ja taiteen puisto. Ja pidemmällä tähtäimellä toivottavasti myös Lahden kaunis ylpeydenaihe ja nähtävyys.

Tämä kaikki olisi uskoakseni toteutettavissa melko pienin resursseihin, jos tahtoa ja ymmärrystä tällaiselle löytyy.

Kuntavaaliehdokas, Lahti