Vanhusten ja pitkäaikaishoidossa olevien asiakkaiden ulkoiluttamisen toteutuminen huolettaa. Suomessa tuntuu olevan paljon vaihtelevuutta ja puutteita.

Resurssipula ja joskus jopa ulkoiluun sopivien vaatteiden puute voi rajoittaa ulkoilumahdollisuuksia.

Eri kunnissa ja hoitolaitoksissa tuntuu olevan ulkoilutuksen toteuttamisessa ja sen valvonnassa isoja eroja.

Mielenkiintoista on, että vankienhoitoon liittyvässä laissa sanotaan, että on annettava mahdollisuus ulkoiluun kerran päivässä. Täysin vastaavaa kirjausta ei laissa tunnu olevan vanhustenhoitoon liittyen. Miksi?

Tein eduskunnassa kirjallisen kysymyksen. Kysyin miten ulkoiluttaminen toteutuu ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä. Samalla kysyin, kuinka varmistetaan ulkoilutukseen määrärahat ja resurssit.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru vastasi tekemään kirjalliseen kysymykseeni. Ministeri myönsi, että ulkoiluasiassa on havaittu paljon puutteita.

Ministerin vastauksessa kerrotaan, että hallitus aikoo kehittää palveluita mm. laatimalla pitkäkestoisen ikäohjelman. Vastauksessa luvataan lisäksi vahvistusta kodinhoidon resursseihin.

Mutta ministeri Kiuru ei antanut suoraa vastausta kysymykseeni: Milloin voimme olla varmoja, että jokaista ulkoilutuksessa apua tarvitsevaa vanhusta tai laitoshoidossa olevaa ulkoilutetaan säännöllisesti, mikäli se on hänen tahtotilansa ja hänen vointinsa sallii sen?

Ulkoilemisen mahdollistaminen on mielestäni tavoite, johon tulisi pyrkiä.

Pidän sitä hyvin tärkeänä. Näiden asioiden kehittymistä tulee seurata tarkoin.

Jossain ulkoiluttaminen näyttää toteutetun hyvin, jossain siihen ei ole ollut riittävästi resursseja.

Valtiolla ja lainsäädännöllä sekä käytettävissä olevilla euroilla on iso merkitys tulevaisuudessa. Syyttävää sormea on turha osoittaa tekeviin hoitajiin, vaan on puututtava resursseihin ja valvontaan.

Eduskunnassa tätä asiaa on tärkeää nostaa esille ja muistuttaa, että ulkoiluttamisen mahdollisuuksia oikeasti parannetaan.

Ulkoilu piristää ja antaa voimavaroja sekä tuo hyvää mieltä.

Kaikilla ei ole omaisia ja läheisiä, jotka pääsisivät ulkoiluttamaan. Järjestöt ja eri tahot ovat järjestäneet ulkoilutempauksia, joilla on ollut korvaamaton merkitys.

Ulkoilumahdollisuuden tulisi olla perusoikeus, eikö niin?

Tämä kuuluu asioihin, jotka on saatettava kuntoon aidosti, eikä vain juhla- tai vaalipuheissa.

Minna Reijonen,

PS-kansanedustaja,

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen