Tein talousarvioaloitteen, jossa koronakriisin vuoksi tulee ensi vuoden talousarvioon lisätä kertaluoteinen 2 000 000 euron lisäys ruoka-aputoimintaan.

Rahaa on, mihin se käytetään

Valtio maksaa ensi vuonna esimerkiksi 2 000 000 euroa korvausta kunnille laittomasti maassa oleskelevien kiireellisen sosiaalihuollon kustannuksista eli majoitukseen, ruokaan ja lääkkeisiin. Suomen valtion ei tule lisätä vetovoimaa järjestämällä laittomasti maassa oleskeleville palveluita. Laittomasti maassa oleskelevien tulee poistua tai heidät tulee poistaa maasta. Jos laittomasti maassa olevat saavat majoitusta, ruokaa ja lääkkeitä, ei heillä ole samanlaista tarvetta poistua maasta, jossa he oleskelevat laittomasti. Suomalaisista vanhuksista naisista 12 % ja miehistä 9 % on säästänyt lääkkeistä, terveydenhuollon maksuista rahan puutteen vuoksi. Näin ei pidä olla.

Ruoka-avun ja leipäjonojen pitäisi olla vain väliaikainen tuki.

Ruoka-apua tarvitsee kuitenkin yhä suurempi joukko ihmisiä. Varsinkin nyt koronakriisin aikana avun tarve on lisääntynyt. Apua hakevat lapsiperheet, lomautetut, työttömät, yrittäjät ja opiskelijat. Tukien saanti on viivästynyt ja ruoka-apu voi olla ainoa paikka saada päivittäin ruokaa.

Tarkkoja tilastoja ei ole olemassa, mutta on arvioitu, että ruoka-apua tarjoavia on yli tuhat ja apua saavia vuosittain 100 000 – 200 000 henkilöä.

Ruoka-aputoiminta on myös ekologinen teko

Ruoka-apua antavat järjestöt ja yhteisöt saavat pääosan elintarvikkeita hävikkiruokana, mutta kylmäkuljetusautot, tiloihin liittyvät kustannukset, kuten vuokrat, sähköt ym. maksetaan avustuksina tai lahjoituksina saaduista tuloista. Ruoka-apua antavien järjestöjen ja yhteisöjen henkilöstöstä iso osa toimii vapaaehtoisena ilman palkkaa.

Tukuista, kaupoista ja ravintoloista jää valtavia määriä ruokaa myymättä ja ruoka-apu voi toimittaa nämä tuotteet tarvitseville. Näin yritysten jätteen määrä pienenee.