Moottorikelkkareittiasiat ja maanomistus puhuttavat. Kiinteistöverot ja vapaa-ajanasunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi ovat ajoittain tapetilla. Polttoaineverojen korotus on haja-asutusalueella monia kiukuttanut.

On oikeastaan aika kummallista, että vesi- ja viemäriverkostoon ikään kuin voidaan vesihuoltolain toiminta-aluepykälän kautta pakottaa liittymään talouksia, vaikka olisi asianmukaiset systeemit jo aiemmin rakennettu. Varsinkin se tuntuu oudolta tapauksissa, jos kiinteistö ei ole edes taajamassa tai pohjavesialueella.

Pohjois-Savossa toimii myös erilaisia vesiosuuskuntia. Vesiosuuskunnat rakentavat vesi- ja viemäriverkostoja. Verkostojen rakentamisessa on tärkeää kuulla kuntalaisia. Maastossa ei tule aloittaa työskentelyä, ennen kuin luvat kaikilta maanomistajilta ovat.

Sopimuskulttuureissa tuntuu olevan isoja eroja. Kaikki osuuskunnat eivät kuuleman mukaan näytä käyttävän MTK:n ja Kuntaliiton tekemää sopimuskaavaketta sopiessaan asioista maanomistajien kanssa. Korvaukset, sopimuksen vastuut ja varsinkin se, kuka vastaa kuluista, jos putkia joudutaan maanomistajan tarpeesta siirtämään, kannattaa sopia yksityiskohtaisesti.

Kuntalaisten tulee saada vettä. Samalla on tärkeää, että asiat tehdään oikein maanomistajien kanssa. Olen saanut kysymyksiä kuntalaisilta korvauksiin, sopimuksiin ja muihin käytäntöihin liittyen.

Varsin läheltä seuranneena, haluaisin painottaa avoimuuden tärkeää merkitystä vesiosuuskuntien toiminnassa. Luin taannoin hyvin mielenkiintoisen Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun Pro gradu -tutkielman (Kari Nykänen), joka käsitteli johtamisen haasteita vesiosuuskunnissa.

Moottorikelkkailureitit ovat puhuttaneet Nilsiässä ainakin yli kymmenen vuoden ajan. Jo Nilsiän kunnan aikaan ja samoin Kuopion liitoksen jälkeen reittien virallistaminen on ollut tapetilla. Maanomistaja saa mielestäni hyvin pienen korvauksen siitä, että reitti tehdään rasitteeksi tilalle.

Pohjois-Karjala on ratkaissut asian toisin, ja siellä ylläpidetään uria kelkkailijoiden maksaessa väylän käytöstä. Kuopiossa kulut, ylläpito ja reitin perustaminen, otetaan kunnan yhteisestä kassasta. Olisiko Kuopiossa aika pohtia tätä toisenlaista toimintatapaa? Varsinkin, kun korona tekee talouteen ison loven.

Eräs innoittaja, miksi läksin mukaan politiikkaan oli moottorikelkkailu. Ajattelin silloin niitä asioita pohtiessani: ”Eihän nämä asiat näin voi olla.” Muistan mielenkiintoisen neuvottelutilanteen kaupungintalolla virka-ajan jälkeen.

Toivoisin, että Kuopio näkisi mahdollisuutena sen, että vapaa-ajan asuntoja voitaisiin muuttaa vakituiseksi asunnoksi tarvittaessa. Nythän se ei käytännössä oikein onnistu. Silloin tällöin tätä kysytään. Se olisi asukasystävällisyyttä.