Suomen suurimmat mediatalot (etenkin Yle ja Sanoma) ovat olleet vankasti vasemmalla. Ne nojaavat jenkkien vasemmiston mediaan ja uskomuksiinsa. Se näkyy suhtautumisessa Trumpiin ja Bidenien sukuun. Kerron, miten heidän toimittajansa mokasivat. Kerron myös median vasemmistolaisuuden historiasta.

Kun Hunter Bidenin läppäristä paljastui raskauttavia tietoja, Suomen media omaksui jenkeistä vasemmistolaisten demokraattien, eli epäillyn taustatahon asenteen. Nyt presidentin piti armahtaa poikansa, jottei hän joutuisi vankilaan niistä rikoksista, joista media vaikeni tai joista se kertoi minimaalisesti. Median kuluttujana päädyin itsekin etsimään tietoa ulkomaisista medioista.

Vastaava on Trumpin kohdalla saanut päinvastaisen kohtelun. Demokraattien ja sen taustatahojen masinoimia syytteitä toitotettiin tuon tuostakin kokonaiset neljä vuotta. Tutkija Markku Ruotsila totesi jo kauan sitten, ettei niistä noin sadasta syytteestä juuri mikään tuota tuomiota. Demokraatit käyttivät siis oikeuslaitosta politiikan tekoon, mikä on yksi härskeimpiä kampanjoita, joita olen nähnyt.

Mitä jos somejätit olisivat paljastuneet oikeistolaisia suosiviksi, eikä päinvastoin? Olisivatko suomalaiset toimittajat kolumnoineet ja raportoineet siitä, kuinka demokratia on vakavasti uhattuna? Tietenkin. Kun syrjintää kohtasi viranomaisten Twitterin kautta masinoimana Trump toissavaalien alla ja ao. alusta paljastui Muskin sijoituksen jälkeen vasemmistolaisesti vinoutuneeksi, en ainakaan itse nähnyt ainoatakaan kysymystä toimittajilta siitä, onko syrjintä oikein.

Edellä mainittu on vahva esimerkki siitä, että ihmisiin ei voi luottaa, eikä heille voi antaa liikaa valtaa. Toimittajilla on vaikutusvaltaa ja viranomaisilla muodollista valtaa. Tiedämme jo esimerkeistä, että vasemmistolaiset ovat käyttäneet tätä valtaa rankasti väärin. He ovat lipsuneet korkeasta moraalista vallan tavoittelun ajamana. Useasti ja isosti.

Syksyn vaalien alla suomalaiset toimittajat kertoivat, kuinka Harrisin kampanja etenee hyvin ja kuinka huonosti Trumpilla menee kaikin tavoin. Kaava oli ihan sama kuin 2016. Se jopa hymyilytti. Näyttää siltä, että iso osa jenkeistä ei uskonut demokraattien masinoimiin syytteisiin, koska ne eivät haitanneet Trumpin kannatusta. Tiedossa myös oli, että moni ei julkisesti kerro kannattavansa häntä. Sen toimittajat Suomessa unohtivat. Oli erikoista seurata uutisointia ja toimittajien kommentointia, koska he tuntuivat käyvän vaalikampanjaa Suomessa. Joka tapauksessa media on onnistunut: Trumpin maine on hyvin heikko. Mediahuomiota hakevat möläytykset on uutisoitu, mutta monet muut seikat ei. Omakin kuvani Trumpista on kehittynyt tarkemmaksi uudelle tasolle vasta vuoden aikana.

Harva Suomessa tajunnee, että Trumpin johdolla hierottiin useita rauhansopimuksia ja vastaavia ns. Abraham accordsin alla? Aikamoinen saavutus. Moniko toimittaja on sen ääneen listannut Trumpin hallinnon ansioksi?

Mistä median vasemmistolaisuus kumpuaa? Suomessa toimittajia kouluttaa etenkin Tampereen yliopisto. Kaupunki on ollut teollisuusväestön peruja hyvin vasemmistolainen ja työväen lapsia on hakeutunut yliopistoon toimittajakouluun. Se on värjännyt koko ilmapiirin siellä punaiseksi. Lisäksi toimittajan ammatti tuntuu erityisesti kiinnostavan vasemmistolaisia, koska se antaa mahdollisuuden kertoa muille, millainen maailma toimittajan mielestä on. Ilmiselvä aktivistin valinta siis.

Samalla kun valtaosa väestöstä menee yksityisiin yrityksiin, siis kapitalistien palvelukseen, sellaista vieroksuvat vasemmistolaiset valitsevat muita aloja. Siksi ns. John O’Sullivanin laki toimii. Lain mukaan organisaatiot, jotka eivät nimenomaisesti ole oikeistolaisia, muuttuvat ajan myötä vasemmistolaisiksi. Myös media on vasemmistolaistunut, vaikka osa on yksityisiä yrityksiä. Soppaan tuo oman mausteensa markisti Rudi Dutschken teesi pitkästä marssista läpi insituutioiden, kun ihmiset eivät aktivisteja uskoneetkaan. Marssi on tosiaan tapahtunut.

Nyt Yle on tuottanut jo pari artikkelia, jossa kritiikittä haastatellaan väkivaltaiseen kommunistiseen vallankumoukseen valmiita henkilöitä. Se, että toimittaja tällaisen tulokulman valitsee on kiinnostavampaa kuin tuo sinänsä pieni määrä artikkeleita. Vasemmistolainen kapinahenki kytee marginaaleissa?

–

On uutinen itsessään, mitä toimittajat Trumpin suhteen seuraavaksi tempaisevat. Seurataan kiinnostuneena. Henkilökohtaisesti suurin kiinnostukseni koskee Trumpin Ukraina-linjaa. Siinä on epävarmuutta, mutta siitä toiste. Epäilen, että toimittajat eivät taaskaan näe ideologisten lasiensa läpi asiaa oikein. Varotaan siis toimittajia.