Vaalitulosta puidaan innolla. Vaikka taulut näyttävät tulokset yksinkertaisina lukuina, mietitään, onko paljon paljon vai vähän? Huomio tuntuu painottuvan Perussuomalaisiin. Se saa katseen vääriin asioihin. Äänestysinto romahti. Tuhosiko kesä vaalit? Salaisuuksien avain voi olla kristillisissä. Miksi persuille kävi niin kuin kävi?

Perussuomalaiset voitti niin äänien osuudella kuin määrälläkin. Valtuutettuja tuli lisää peräti 580. Muut hävisivät kolmesataa paikkaa enemmän. Vihreiltä katosi peräti joka viides paikka, kuten Vasemmistoliitoltakin. SDP hävisi joka kuudennen paikan. Keskustalta katosi 13 % paikoista. Hallitustaival varmasti rokotti.

Siinä missä Kokoomus hävisi vain 10000 ääntä velvollisuudentuntoisten kannattajiensa turvin, kristillisillä meni homma tuhdisti vihkoon. Miksi? Kun analysoidaan puolueiden suosiota, kannattaa joskus etsiä referenssipuolue. Sellainen, jonka kannatusta mikään erityinen tiedetty syy ei muuttanut. Nyt sellainen on KD. Hallitusvastuu ei rasita, eivätkä perussuomalaiset ehkä syöneet sen enempää heidän suosiota kuin kokoomuksenkaan.

Kristilliset menettivät 16 % äänisaaliistaan neljän vuoden takaiseen nähden. Yleensä puolueen kannatus on varsin vakaa, mutta nyt kävi heikosti. Ei liene muuta selitystä kuin kesä. Entäs RKP?

Äänimäärän muutos:

SDP -13,1

PS +55,8

KOK -1,8

KESK -19,4

VIHR -19,2

VAS -14,3

RKP -3,4

KD -16,5

Kokoomus söi uskottavuutensa oikeistopuolueena epäonnistuessaan elvytyspaketin kanssa, joten kannatuksen lasku voi johtua siitäkin. RKP:n kannatuslasku voi olla hallitusvastuusta. KD:tä ei pitäisi rasittaa mikään, ellei PS. Voinemme todeta, että kesä söi vähintään 2 % äänimäärästä (Kok) ja enintään 16 % (KD). Äänestysvilkkaus laski kyllä yleisesti noin 3 %-yksikköä mutta Perussuomalaiset onnistui ehkä pienentämään laskua 100000 äänellä. Ilman sitä vilkkaus olisi voinut olla esim. 53 %. Kesävaalit nuijivat hallituspuolueita hallitusvastuun lisäksi.

Miksi Perussuomalaiset ei voittanutkaan enempää? Siksi, että menestys kunnissa vaihteli rajusti. Osa pääsi gallupien tasolle ja ylikin, osa jäi ja kunnolla. Aivan suurimmissa kaupungeissa tuloskehitys oli vaatimaton. Espoossa kannattajien määrä nousi vain kymmenyksen ollen reilu 10 %. Työväen kaupungeissa, kuten Vantaalla, kyyti olikin jo toista ja tulos kelpo 17,4 %. Kansanedustajat vetivät vaalivankkurit roimaan voittoon kotikunnissaan. Salossa puolue sai 11 paikkaa valtuustoon, kolmen muun kanssa.

On myös paljon pieniä kuntia, missä oikeastaan vasta rakennettiin pohjaa tulevalle. Niissä ponnistettiin niin matalalta ja niin pienellä sekä usein kokemattomalla porukalla, ettei huipulle vielä päästy. Ei varsinkaan, jos Keskusta vie yli puolet valtuustopaikoista.

Monet pienet kunnat hakivat vasta jalansijaa ja oppia keskustan puristuksessa. Näyttäisi, että kovaa työtä tehneet keskikokoiset kunnat ja kaupungit tekivät hyvän tuloksen etenkin jos kansanedustaja oli apuna. Suurten yliopistokaupunkien persut törmäsivät punavihreään kaaderiin mutta etenivät silti prosenttikaupalla. Siellä tilan raivaaminen tullee olemaan tulevaisuudessakin varsin haastavaa.

Puolueen tavoitteena oli kaksinkertaistaa ehdokasmäärä, kannatus ja valtuutetut. Vaikka tavoitteet olivat kovat, merkittävästi jäätiin vain kannatuksessa. Siinä kiteytyy tarinan opetus: ihmiset äänestävät niitä, keihin luottavat. Ihminen luottaa tuntemaansa ehdokkaaseen. Se vaatii mielipiteiden lukemista ja kuulemista sekä arviota ehdokkaan olemuksesta. Jos hän tuntuu tolkulta, ääni tulee. Tämä korostunee, kun äänestysinto jää pieneksi. Silloin isompi osa äänestäjistä on niitä kiinnostuneimpia, jotka näkevät vaivaa tutustua ehdokkaaseen.

Näyttää siis siltä, että vaaditaan lisää tunnettuja paikallisia ehdokkaita, jotta koko Perussuomalaisten peruspotentiaali saadaan vaaleissa uurnille. Tunnettuus ei tule tyhjästä, sen rakentaminen vaatii vuosia. Odotan neljän vuoden päästä taas isoa voittoa.

–

Mielenkiintoisia yksityiskohtia: Helsingissä puolet Perussuomalaisten äänistä meni Halla-aholle. Sinne tulevassa valtuustoryhmässä on kuitenkin naisenemmistö, kuten Turussa. Kajaanilaisten äänestysvilkkaus oli vaivaiset 46,5 % mutta Perussuomalaisia jaksettiin äänestää, joten kannatus nousi kovat 8,3 %-yksikköä ja puolue valtuuston toiseksi suurimmaksi.