Suomessa on valtava hinku noudattaa kansainvälisiä sopimuksia (kuten Dublinia tai Geneven pakolaissopimusta), vieläpä vastoin todellista syytä. Silläkin uhalla, että ne johtavat oman maan kansalaisten turvallisuuden heikentymiseen ja valtaviin taloudellisiin kustannuksiin.

Viime vuonna 32 000 laittomasti maahan tullutta vierastamme, pääosin islamuskoista, asutettiin, syötettiin ja rahoitettiin yhdessä hetkessä. Riippumatta siitä, oliko tulijalla omia varoja, kaikki kustannettiin ja kustannetaan. Kuluista ei keskusteltu, monen yrityksen iloksi piikki avattiin sepposen selälleen.

Valikoiva välittäminen

Vastaavasti tammikuussa, pakkasten ollessa kovimmillaan, Helsingin kaupungilta ei löytynyt yösijaa kahdellekymmenelle romanille. 

Ei, vaikka samaa perustuslakia ja YK:n sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa yleissopimusta vähimmäissuojan tarjoamisesta tulkitaan jopa laittomasti maahan tulleen pakolaisena esiintyvän taistelijan hyväksi.

Aikani seurattua tätä romanien ja kolmansien maiden turvapaikanhakijoiden erilaista kohtelua, en voi kuin ihmetellä, mikä meitä vaivaa. Miksi suljemme silmämme ja sydämemme muutaman kristityn eurooppalaisen kerjäläisen kohdalla, mutta heittäysymme täysin selällemme kohdatessamme parempaa elintasoa etsiviä muslimeita?

Turvapaikkaturismi tuo turvattomuutta

Aito turvapaikanhakija ei vaeltele Euroopan läpi, turvallisesta valtiosta toiseen. Vaelluksen syy on toive korkeammasta elintasosta, ei turvan tarve. Vieraanvaraisuutemme on jopa niinkin suurta, ettemme säikähdä vaikka naisia ahdistellaan, jopa raiskataan, tai vieraamme olisivat kytköksissä terrorismiin. Ketään ei käännytetä, ketään ei ajeta pois. Rikokseen syyllistyminen ei poista oikeutta turvapaikan hakemiseen ja jopa usein myös sen saamiseen. Tätä on perustuslain ja kansainvälisten sopimusten tulkitseminen pahimmillaan.

Asunnottomien ohitus

Sama ristiriita eriarvoisesta kohtelusta näkyy kodittomien kohdalla. Tuhannet veroja maksaneet Suomen kansalaiset asuvat milloin missäkin. He eivät saa asuntoa vuosienkaan jälkeen. Vastaavasti kuntia vaaditaan rakentamaan pikaisesti tuhansia asuntoja turvapaikan tai oleskeluluvan saaneita varten. Ruotsin jälkisä seuraten. Valikoivaa välittämistä. 

Palatakseni romanien yösijan puuttumiseen, ei voi kuin ihmetellä kuinka johtavat virkamiehet viitsivät väistellä näin vähäpätöisessä asiassa: muutaman yhteismajoituspaikan järjestämisessä. Ikään kuin yhteismajoituksen tarjoamatta jättämisessä oli kysymys verovarojen säästämisestä. Pikemminkin kyseessä oli sama juurisynti, jota romanit kohtaavat kotimaassaan tai asunnottomat asuntojonossa: syrjintä.

Syrjityin vähemmistö

EU-alueen reilu 10 miljoonaa romania ovat suurin ylikansallinen ja syrjityin vähemmistö. Romaneita on syrjitty vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. Jos heidän asioitaan ei laiteta kuntoon asuinmaissaan, on heidän liikkumisensa jäsenvaltiosta toiseen jatkuva ilmiö.

EU:n jäsenvaltiot Romania ja Bulgaria eivät ole tehneet juurikaan vähemmistöjensä hyväksi – ei, vaikka romanien elinolojen parantamiseksi EU osoittaa jäsenvaltiolleen vuosittain useita miljardeja. Jos mikään ei muutu, ei ole ihme, että romanit liikkuvat EU:n alueella paremman elintason perässä samoin kuin turvapaikkaa hakevat kolmannen maan kansalaiset.

Summa sumarum

EU painostaa jäsenmaita vastaanottamaan kolmansien maiden siirtolaisia vaikka sen tulisi vaatia omien kansalaistensa ihmisoikeuksien kuntoon saattamiseksi. Tästä pääsemmekin maan kamaralle. Kuka painostaisi myös Suomea laittamaan oman maan vähemmistöjen asiat kuntoon? Nyt en puhu seksuaalivähemmistöistä, vaan todellisista hädän alla elävistä ja syrjäytyneistä, joita meillä riittää. Sellaisia virkamiehiä ja päättäjiä tarvitaan. Kaikki nykyiset ovat muissa kiireissä maailmaa pelastamassa.