Kike oli rehellinen itselleen ja äänestäjilleen. Arvostan.

Erehdyksiä teemme me kaikki. Kyky myöntää ne on ihailtavaa. Onneton tie on virheiden selittely seuraavat kaksi vuotta tai pidempään. Tuoreet YLE:n kannatusmittaukset antavat jo viitettä siitä, mitä kansa kunnioittaa.

Moni on ihmetellyt loikkareiden toimintaa, mutta pitää ymmärtää, että lähtö lienee ollut useimmille nopeasti tehty paniikkiratkaisu. Vasta jälkikäteen maan johtomiesten lausunnot alkavat palautua oikeisiin mittasuhteisiin.

Pääministeri Sipilä ja varapääministeri Orpo perustelivat Perussuomalaisten hylkäämistä kolmella pääteesillä: 1) ristiriita arvoissa, 2) hallitusohjelmaan sitoutuminen ja sen tulkitseminen, ja 3) hallituksen toimintakyky.

Ensimmäinen perustelu heitettiin pelastusrenkaaksi puolueesta pois pyrkiville. Siihen tartuttiin 20 edustajan voimin.

Perustelun ongelmana on lähinnä se, että sillä ei ole totuuspohjaa. Perussuomalaiset, sen jäsenistö, ohjelmat tai arvot eivät ole muuttuneet mihinkään – ei varsinkaan rasistiseksi – yhden puoluekokouksen jälkeen. Etenkin, kun tiedämme kuka puolueemme, ja jopa hallituksen, maahanmuutto-ohjelmat on suureksi osaksi muotoillut.

Huoli hallitusohjelman toteutumisesta oli perusteluna niin ikään outo. Kaikille osapuolille oli selvää, että perussuomalaiset puheenjohtajineen oli sitoutunut hallitusohjelmaan. Alkuperäisessä tiedotustilaisuudessa Sipilä totesi uskovansa, että Halla-ahon kanssa olisi saavutettu yhteisymmärrys hallitusohjelman ja mm. turvapaikkapoliittisen ohjelman toteutuksesta.

Hallituksen toimintakyvyn kanssa ollaan oltu lähinnä huolissaan siitä, että puolueen puheenjohtaja on osan viikoista kaukana Brysselissä. Ymmärrettävä huoli, mutta yksinään ei tosiaankaan syy hallituksen kaatamiselle.

Loppujen lopuksi kyse on siis puhtaasti arvoista – tai pikemminkin siitä, mitä niiden väitetään olevan.

Kriisin keskiössä on siis ollut epärehellisyys. Ei edes siitä, onko puolueen jakautumista suunniteltu etukäteen vaan siitä, että yksi puolue ja sen kannattajat halutaan leimata ääriainekseksi vastoin tosiasioita. Tämä ei ole ministerien arvovallalle sopivaa. Vielä vähemmän niille, jotka hylkäsivät puolueen taisteltuaan sen eteen vuosikausia. Halu pelastaa hallitus tuli suhteettoman tärkeäksi. Puolueen ja isänmaan tarvitsemien aatteiden puolustaminen jäi toiseksi.

Juuri jäsenistön ja äänestäjien perusteeton leimaaminen laukaisi armottoman palautemyrskyn. Asiallinen kritiikki on oikeutettua. Sen sijaan uhkailu ja asiattomuudet eivät edistä mitään vaan ovat häpeäksi.

Perussuomalaisilla on täysi syy kulkea pää pystyssä puolustamassa omaa linjaansa. Emme ole altistamassa itseämme ääriliikkeille, mutta emme myöskään väärille leimoille. Jatketaan tätä työtä, Kike ja muut ystävät. Perussuomalaisten arvopohja ja päämäärä ovat samat. Jäsenyytemme arvoisia.