Kauan se kesti Helsingin kaupungin ymmärtää, että mikäli he haluavat kehittää kaupunkiaan, on se heidän itse maksettava. Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tatu Rauhamäki,kok ilmoitti eilen (HS), että Helsinki maksaa myös Espoon ja Vantaan osalle kaavaillun 14,5 miljoonan euroa. Tällä käsirahalla Helsinki yrittää vielä puhuttaa Espoon ja Vantaan mukaan, ja maksattaa heille lopulta osan kuluista vuosikymmeniksi.

Vantaalla herättää ihmetystä se, miksi Helsinki ylipäätänsä yrittää maksattaa omia hankkeitaan naapureillaan? Perusteluksi ei riitä, että Pisararata palvelisi kaikkia työmatkalaisia, sillä tätä periaatetta Helsinki ei ole kyennyt itse noudattamaan. Vantaalla Kehä Kolmosen perusparannustyöt on loppusuoralla. Perusparannus alkoi ensimmäisellä vaiheella 2009 ja päättyy kolmanteen ja viimeiseen vaiheeseen 2016. Valmistuttuaan työt tulevat Vantaalla maksamaan yli 200 miljoonaa euroa, josta Valtio toki maksaa leijonaosuuden. Vantaa on samanaikaisesti rakentanut Kehärataa lentoasemalle, jonka hinta on vähintään 800 miljoonaa. Kustannuksista Vantaa maksaa kolmanneksen ja Valtio loput.

Niin kehä kolmonen kuin Kehärata palvelevat ennen kaikkea Helsinkiläisiä. Vuosaaren satama, Helsingin seudun yhteinen jätteenpolttolaitos Vantaalla ja lentoasema ovat kaikki merkittäviä Helsingille. Siitä huolimatta Helsinki ei osallistunut liikenteen sujuvuuden parantamisen kustannuksiin nimeksikään. Ei, vaikka Vuosaaren satama tuo melkoiset verotulot kaupungille ja kehätie ja -rata tuovat matkustajat lentoasemalta Helsinkiin kuluttamaan. Mikään ei avannut Helsingin kukkaroa. Ei edes tieto siitä, että kehätie oli onnettomuustiheydeltään maan toiseksi suurin ja peruskorjaus oli välttämätön jo inhimillisyydenkin johdosta.

Pisararadan tarpeellisuus ei ole lainkaan verrattavissa Vantaan liikenneinvestointeihin. Pisararadan hinnaksi Liikennevirasto esittää 956 miljoonaa ja Liikenne ja Viestintäministeriö 1,9 miljardia euroa. Hintalappu nousee, kun vertailu budjettirahoitukseen toeutetaan. Kaikki kunnossapito, rahoitus- ja korkokustannukset tulee laskea vuosikymmeniksi.

No, mitkä olisivat Pisararadan hyödyt? Helsingin asemalaiturin ruuhka on todellinen, mutta sitä voitaisiin helpottaa siirtämällä kaukojunien lähtöjä Pasilaan. Tämän totesi Kokoomuksen ehkä niitä ainoita talousosaajia Kansanedustaja Eero Lehtikin, jota soisi Kokoomusministeri Paula Risikon kuuntelevan. Tässä taloudellisessa tilanteessa hankkeen hyödyksi on ironista esittää säästyvää aikaa. Varsinkin kun sen hinnaksi on keksitty 450 miljoonan euron taloudellinen hyöty. Puppua. Raha ei lisäänny vaikka aikaa hiukan säästyisi ja toisaalta, matkustajat maksaisivat ns. säästön monin verroin, kuten HSL:n korotettuina lippuhintoina ja veroina. Matkalippujen hintojen nousu taluttaisi matkustajia entisestään  auton ratin taakse istumaan. Hankkeesta ei saataisi enää kannattavaa muuta kuin poistamalla parkkipaikat keskustasta ja laittamalla tietullit Kehäkolmosen kohdalle.  Sitäkö tässä ajetaan, autotonta kantakaupunkia? Kuulostaa ihan Vihreältä tavoitteelta.

Summa summarum. Pisararadan kaltaisella investoinnilla ei ole järkevää taloudellista lähtökohtaa. Hanke tulee unohtaa, vaikka suunnittelukustannukset ovat pian jo maksaneet sen 40 miljoonaa. Tässä taloudellisessa tilanteessa Valtiolla, ja vielä vähemmän Vantaalla ei ole varaa sitoa itseään hankkeeseen, jonka hyöty on olematon. Liikenneministeri Paula Risikon tulisi tunnustaa tosiasiat, unohtaa vaatimukset ja haudata hanke. Jos muu ei auta, Vantaan valtuuston tulee jälleen tyrmätä nämä Helsingin kosiskelut. Toivottavasti tyrmääjänä on mukana myös Sosiaalidemokraatit ja Kokoomus, eikä valtionvarainministerin tai liikenneministerin mahdollisen turhamaisuuden puolustaminen nouse suuremmaksi päämääräksi kuin Vantaan edun puolustaminen.