Kuntaliitto julkaisi perjantaina laskelmat siitä, mitä maksaisi, jos oppivelvollisuus alkaisi 6-vuotiaana ja eskari 5-vuotiaana. Kuntien pitäisi tehdä noin 300 miljoonan investoinnit ja tämän päälle vuosikustannukset kasvaisivat pysyvästi 210 miljoonalla eurolla. Laskelmat ovat ajankohtaisia, koska Vihreät ja OAJ etunenässä ovat vaatineet eskarin aloittamista jo 5-vuotiaana.

Moni näyttää ajattelevan, että kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi, lapsi ei tarvitsee varhaiskasvatusta tilanteessa kuin tilanteessa.

Vasemmistopuolueet ovatkin viime aikoina vaatineet yhä ponneekkamin, että hallituksen vuonna 2015 tekemä päätös subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta pitäisi kumota. Kun tämä ei onnistu valtakunnan tasolla, toimitaan kunnittain. Vantaalla kuntavaalien jälkeinen vasemmistopainotteinen valtuusto päätti, että subjektiivinen oikeus palautetaan elokuun alusta. Nyt tämän politiikan hinta veronmaksajille alkaa realisoitua.

Viikko sitten kaupunginhallitus teki päätöksen vuokrata kuusi paviljonkirakennusta päiväkotikäyttöön. Pelkät vuokrakustannukset viiden vuoden vuokra-ajalla ovat 11 miljoonaa.

Yhteensä subjektiiviseen päivähoitoon palaaminen voi johtaa jopa tuhannen lisähoitopaikan tarpeeseen. Nyt kaupunki varautuu 500 lisäpaikkaan 120 paikan luonnollisen kasvun lisäksi. Viisisataa lisäpaikkaa tulee maksamaan veronmaksajille arviolta 5,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Näyttää siltä, etteivät vasemmistopuolueet ole tehneet riittävää hyöty-kustannusarviota subjektiivisen päivähoidon palauttamisesta. Paviljonkeihin ja muihin nyt käytettävällä rahalla olisi ollut muutakin käyttöä: esimerkiksi päiväkotien ryhmäkokojen pienentäminen, kodinhoidon tuki, lastensuojelu ja vanhusten palveluiden parantaminen, joissa kaikissa tarve on ilmeinen.

Kokemusten perusteella rajattu päivähoito-oikeus on toiminut hyvin. Vantaa on pitänyt erityistä huolta kotona olevien lasten palveluista. Tarjolla on muun muassa maksuton 2-3 tuntinen pedagoginen kerho.

Laki myös takaa sen, että kotona olevien vanhempien lapsella on joka tapauksessa oikeus kahteenkymmeneen viikkotuntiin varhaiskasvatusta. Tämä vastaa alakoululaisen kouluviikkoa. Lisäksi perheet saavat tarvittaessa anoa lisätunteja varhaiskasvatuksesta ja niitä myönnettiinkin 93 % tapauksista. Käytännössä jokainen perhe, joka on tarvinnut lapsen kehityksen kannalta pidempää päivähoitoa, on saanut sitä.

Olennainen kysymys on: kenellä on vastuu lapsista? Onko todella yhteiskunnan velvollisuus järjestää jopa alle 3-vuotiaalle lapselle kymmentuntinen päivähoito, kun lapsen isä tai äiti on kotona – useimmiten vanhempainvapaalla nuoremman sisaruksen kanssa?

Lapset ovat erilaisia. Perheet ovat erilaisia. Kuten myös päiväkodit ovat erilaisia. Monessa tilanteessa lapsi saa kotonaan tasapainoisemman ja rikkaamman kasvuympäristön, kuin päiväkotiympäristö pystyy koskaan antamaan.

Emme tarvitse lasten tasapäistämistä. Tarvitsemme pikemminkin täsmätoimia niiden perheiden hyväksi, jotka tukea tarvitsevat. Lapsen ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla. Lapsen paras paikka on kotona. Jos näin ei ole, tulee kaupungin tarttua ongelmiin muilla tavoin kuin siirtämällä kaikkien lasten kasvatusvastuuta enenevässä määrin yhteiskunnalle.