Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoaminen tiistaina oli minulle tuskallisimpia päiviä politiikassa. Poliittinen koti rikkoutui yhdessä päivässä.

Olen ollut mukana vuodesta 2008, jolloin Timo Soini haastoi minut Korson torilla muuttamaan Vantaata. Lähdin politiikkaan ensisijaisesti auttaakseni nuoria takaisin elämään.

Vuonna 2011 alkoi ensimmäinen eduskuntakauteni. Näimme oppositiossa, missä Suomen asioihin vaikutetaan – hallituksessa.

Rankan työn jälkeen nousimme vuorostamme hallituspuolueen jäseneksi 2015. Sain merkittävää vastuuta, jossa pääsin sanoista tekoihin. Sain vaikuttaa nuoria koskevaan lainsäädäntöön, kuten ammattikoulureformiin. Vaikuttaa valtion varoihin, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, vaikkapa ruoka-avun kautta, saavat tukea.

Ymmärrän siis täysin niitä perussuomalaisia, jotka eivät halunneet hallituksen hajoavan. Äänestäjät odottavat meiltä tekoja juhlapuheiden sijaan.

Puoluekokous

En ole soinilainen, terholainen tai halla-aholainen. Olen perussuomalainen. Puoluekokouksessa äänestin Sampoa, koska koin hänet vakaampana vaihtoehtona hallitusyhteistyön jatkamiseksi. Lisäksi toivoin, että kunniapuheenjohtaja saa jatkaa ministerinä toiveensa mukaisesti.

Jussi voitti puheenjohtajakisan, koska perussuomalaisten enemmistö halusi selkeän muutoksen kotimaan politiikkaan. Perussuomalaisten puoluekokouksessa oli paljon hallituspolitiikkaan pettyneitä – ja itsekin olen toki kaivannut siihen muutoksia. Vaalit olivat demokraattiset. Puoluekenttä oli puhunut.

Puoluekokouksen jälkeen poliittiset vastavoimat käynnistivät prosessin, jonka lopputulos oli ilmeinen. Puheenjohtajavaihdos teki hallituskumppanien mukaan perussuomalaisista hallitukseen kelpaamattoman.

Olen perussuomalainen

Perussuomalaiset on se puolue, johon minun 4273 äänestäjääni on minulle valtakirjan antanut. Jatkan perussuomalaisten eduskuntaryhmässä.

Vaikka voisin hyvinkin toteuttaa tärkeimmät poliittiset unelmani jäämällä hallituspuolelle, en sitä tee. En voi toteuttaa tavoitteitani totuutta myymällä. En voi antaa loikkaamalla voimaa niille näkemyksille, jotka väittävät Perussuomalaiset puolueen olevan nyt rasistinen tai antikristillinen.

Perussuomalaiset tukevat edelleen vahvaa arvopohjaa, työllä menestymistä, heikoista huolehtimista ja itsenäistä kansainvälisyyttä. Tämä ei ole muuttunut.

Perussuomalaiset tulee pysymään jatkossakin kristillis-sosiaalisena yleispuolueena.

Tulemme jatkamaan samalla linjalla sen suhteen, että puolueella on nollatoleranssi typeryyksille. Ihmisarvo on jakamaton. Tässä puolueessa ei ole tilaa rasismille.

Puolue on sama. Ohjelma on sama. Linja on sama. Sitä ei määrittele mitkään väkivaltaiset vastarintavoimat. Arvomme ovat paljon syvemmällä. Koti, uskonto, isänmaa.

Meidän eturyhmämme on tavallinen kansa. Lapsiperheet, eläkeläiset, yrittäjät, työttömät, pienipalkkaiset, opiskelijat ja maanviljelijät, kuten säännöissäkin luetellaan.

Maamme turvallisuus ja hyvinvointi vaativat maahanmuuttopolitiikan järkeistämistä ja liittovaltiokehityksestä irtautumista. Tätä puolueemme ajaa entistä rohkeammin.

Sopu ja rauha

Vetoan kenttäväkeen. Pitäkää sopu, älkääkä riidelkö.

Ensinnäkin, välttäkää hätiköidyt ratkaisut, joita joudutte myöhemmin katumaan. Politiikka menee nyt käytännössä kahden kuukauden kesätauolle. Teillä on aikaa harkita.

Toisekseen, meillä ei ole mitään syytä panetella loikkareita. Haavojen repimisestä mahdollisimman isoiksi ei hyödy kukaan. Tolkuton loanheitto kääntyy aina itseään vastaan. Toivotaan heille parasta. Uskon, että sieltä löytyy edelleen myös niitä, jotka pitävät nuorisotyön lippua korkealla.

Kolmanneksi meillä ei ole mitään syytä ajaa hyviä asioita väärin argumentein. Vihalähtöiset motiivit maahanmuuttopolitiikassa purevat omaan nilkkaan tehokkaammin kuin kaikki vihervasemmiston huudot yhteensä.

Tehdään syrjäkylän torilta ja keskustelufoorumin takanurkasta asti sellaista politiikkaa, joka herättää kunnioitusta ja luottamusta. Yhteisen isänmaamme parhaaksi.