Perussuomalaisia moititaan usein suvaitsemattomiksi pelkän mielipiteen vuoksi. Mielipiteet maahanmuuton epäonnistumisesta tulkitaan tahallisesti väärin. Taustalla on ennakkoluulo siitä, että Perussuomalaisten asenne maahanmuuttoon johtuu kielteisestä ennakkoasenteesta, johon ei ole perusteita.

Olen vuodesta 2000 vuoteen 2011 asti tehnyt kokopäiväisesti nuoriso- ja perhetyötä, erityisesti maahanmuuttajien ja vähemmistöjen parissa. Olen myös vetänyt sählykerhoa, johon useat somalilapset osallistuivat. Olen pitänyt nuorisokahviloita, jossa maahanmuuttajien osuus on kolminkertainen kantaväestöön nähden. On järjestetty maahanmuuttajaäitien ja lasten kohtaamispaikkoja, joissa erityisesti somalialaiset ovat saaneet tutustua valtaväestöön tai olla vain keskenään.

Minulla ei ole ennakkoasenteita maahanmuuttajia kohtaan. Olen aina halunnut auttaa nuoria yhtäläisesti taustasta riippumatta. Tänään minun on kuitenkin tunnustettava, että olemme osin epäonnistuneet maahanmuuttajien kotouttamisessa. Onko vika sitten Suomessa ja suomalaisissa? Onko vika meidän vai joidenkin maahanmuuttajien asenteissa?

Tänään vaalitiimissäni mukana ollut keski-ikäinen nainen oli yksin vuokraamassani toimistokopissa Koivukylässä. Pihalla liehui tuulessa komeasti perussuomalaisten värein ja logoin varustettu vaalilippuni. Yhtäkkiä alkoi pauke kopin seinissä. Vaalityöntekijäni meni ulos ja näki lähes kymmenen maahanmuuttajaa potkimassa ja hakkaamassa ”vaalikoppia”.  ”lopettakaa heti!” Huusi vaalityöntekijäni. Tämän jälkeen alkoi ala-arvoisen kielenkäytön opinnäyte, joka sisälsi valkoisen itseään myyvän naisen termit, tämä maa on meidän ja me hakataan sut, sanavaraston.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun maahanmuuttajanuoret ovat Koivukylässä osoittaneet halveksuntaa valtaväestöä tai heidän aatettaan kohtaan. Koivukylän Paalupaikan nuorisokahvilan työntekijät ovat lähiaikoina kahdesti käyneet Koivukylässä sijaitsevassa moskeijassa puhumassa nuorten käyttäytymisestä ja pyytäneet, että he puuttuisivat siihen. Joidenkin maahanmuuttajien käytös on ollut niin uskomatonta, ettei siihen ole muut nuoret aiemmin kyenneet. Moskeijan edustajien kanssa käydyt keskustelut ovat johtaneet nuorten käytöksen muutokseen, mutta vain hetkeksi. Itsekin kävin tänään moskeijassa keskustelemassa päivän tapahtumasta. Maahanmuuttajien vanhemmat ovat itsekin huolissaan nuortensa käytöksestä, mutta liian usein näyttää siltä, etteivät he saa asiaa hallintaan.

Useat Koivukylässä asuvat vanhemmat ovat useasti kertoneet maahanmuuttajanuorten ja jopa lasten huonosta käytöksestä ja uhkailuista, ei vain nuoria, vaan myös aikuisia kohtaan. Käytös on sen kaltaista, ettei siihen yksikään kantaväestöön kuuluva ole aiemmin kyennyt. Huorittelu, haistattelu tai raiskauksilla tai tappamisella uhkailu ei ole suomalaisuutta, eikä sellaisen edessä tule vaieta. Tuntemani naiset ovat tulleet kertomaan, että he usein pelkäävät erityisesti lastensa puolesta, joutuessaan tämän kaltaisen käytöksen todistajiksi.

Tapanilassa sattunut nuoren naisen joukkoraiskaus osoitti, että maahanmuuttajanuorten parissa tehty työ on pahasti epäonnistunut. Yksi rikokseen syyllistyneistä oli nuorisotilassamme aktiivisesti käynyt nuori. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki maahanmuuttajat eivät onnistu yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Viimeksi Porvoossa tapasin vaalikierroksella sählykerhossani aikoinaan olleita jo aikuiseksi kasvaneita nuoria miehiä. Heidän asenteensa Perussuomalaisia kohtaan oli päinvastainen kuin tänään vaalikopilla käyneiden nuorten. En siis laita kaikkai maahanmuuttajanuoria samaan pakettiin. Epäonnistumiset ovat yksilöllisiä, mutta sitäkin vakavampia. Tämä yksilöllisyys toisin näyttää toistuvan aika-ajoin ja se laittaa miettimään, miksi näin.

Koivukylän kaltaisilla aluilla tulisi tehdä vahvaa nuorisotyötä maahanmuuttajien parissa ja sen ensisijainen vastuu tulisi olla heidän oman yhteisönsä jäsenillä. Heillä jos joillakin luulisi olevan auktoriteettia yhteisönsä nuoriin. Jostain se negatiivinen asenne naiseen tai toisuksoiseen oli omaksuttu, eikä sitä yksin suomalainen yhteiskunta kykene korjaamaan.

Mikäli maahanmuuttajanuoret eivät kiinnity yhteiskuntaan, synnyttää se vihaa ja katkeruutta kaikkia maahanmuuttajia kohtaan. Tämä on vältettävissä, mutta se vaatii toimia ja myös maahanmuuttopolitiikan uudelleen arvioimista.  Me voimme välttää naapurimaamme Ruotsin tekemät virheet, mutta se vaatii uskallusta käydä avointa ja kiihkotonta keskustelua. Maahanmuuttopolitiikan uudelleen arviomisen vaatimus ei ole asennevikaisuutta. Jos asennevikaa on, jää jokaisen lukijan itsensä päätettäväksi missä tai kenessä se on.

(alkuperäisen (28.3) blogikirjoituksen kirjoitusvirheitä korjattu ja täydennetty 29.3.klo 07.44)