Nollatyösopimukset kieltävä kansalaisaloite herätti eilen keskustelua eduskunnassa. Nollatuntisopimukset ovat joissain tilanteissa täysin kohtuuttomia. Sopimus voi käytännössä sitoa työntekijän olemaan tyhjän panttina. Työtä ei tarjota riittävästi, mutta on kuitenkin elettävä jatkuvasti sitoutuneena ottamaan työtä vastaan.

Työsopimuksia tulee tarkastella myös yrittäjän näkökulmasta. Mikroyrittäjän (alle 10-työntekijää) ja suuryrityksen välillä on eroja. Emme saa heikentää mikroyrittäjän mahdollisuuksia menestyä työssään. Aloittelevassa yrityksessä on tilanteita, jolloin työtä ei kerta kaikkiaan ole, mutta joskus lisäkädet ovat tarpeen. Yrittäjällä tulee olla aito mahdollisuus edetä itsensä työllistäjästä työnantajaksi.

Toisaalta nollasopimus on joillekin työnantajille tapa kiertää velvollisuuksia tilanteessa, jossa työ on tosiasiallisesti jatkuvaa, jopa kokoaikaista. Työsuhdeturvaa ei juuri ole.

Kansalaisaloite haluaa lisäksi kieltää kaikki alle 18 viikkotuntia sisältävät työsopimukset, ellei työntekijä itse toivo vähäisempää tuntimäärää.

Kansalaisaloitetta tulee tarkastella siten, että räikeät epäkohdat korjataan ja pelisääntöjä uudistetaan. Emme saa heikentää osa-aikatyön tarjoamista.

Kansalaisaloitteen käsittelyssä eduskunnan on syytä huomioida työn vastaanottamisen kannustamisen lisääminen. Järjestelmä, joka ei kannusta pienipalkkaisen tai osa-aikaisen työn vastaanottamiseen on hyvinvointimme kannalta kestämätön.

Kaikki työ on arvokasta — myös silloin, kun se yksin ei riitä toimeentuloon. Lyhytkin työsuhde voi toimia siltana kokoaikaiseen työelämään. Siksi sitä ei tule väheksyä.