Perussuomalaisten hallituskaudella aloitettu ja tänä jouluna lopetettu apu köyhien ruoka-apuun on jo toisen kerran tapetilla. Pitkälti toistetaan samoja, vanhoja ja vääriä väitteitä, entistä asiattomampaan sävyyn. Luulen, että suurin osa asiaa kommentoivista ei ole koskaan nähnyt ruoka-aputyön arkea.

Hesari analysoi suunnilleen siten, että tuki ruoka-aputyöhön oli minun organisoimaani korruptoinutta rahaa epäasiallisille toimijoille. Iltalehti taas laittaa ministeriön tiedotteen mutkat suoraksi ja väittää, että ruoka-avulla on valtiolta riittävä tuki. Iltasanomat taas oli ainoa mediatalo, joka noudatti journalismin perussääntöä ja kysyi vastinetta uutiseensa. Yle taasen kuuli asianmukaisesti Samariaa.

Sinänsä on selvää, että katkeroituneet ihmiset ja virheensä huomaavat poliitikot pyrkivät mustamaalaamaan toisten toimia. Tyhmää on se, jos toimittajat uskovat puheet sokeasti edes kysymättä toista näkökulmaa asiaan. HS:n toimittaja Paavo Teittinen jo toistamiseen ei kysynyt kommenttiani saati tarkistanut faktoja kyseiseen juttuunsa.

Kumoan alla pahimmat väitteet. Sitä ennen siteeraan kuitenkin muutaman kohdan toimittajien eettisestä koodistosta, ihan muistutuksen vuoksi;

8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

Sitten asiaan:

Väite: Itsemurhien ehkäisyohjelma ja tuki ruoka-aputyöhön ovat vastakkaisia.

Ei pidä paikkaansa. Valtionvarainvaliokunnassa ns. eduskunnan ”jouluraha” oli nettomääräisesti yhteensä 40,295 miljoonaa euroa tänä vuonna. Tuohon budjettiin mahtuisivat hyvin niin ruoka-aputyö kuin itsemurhienkin ehkäisy.

Itse asiassa itsemurhien ehkäisyohjelma oli perussuomalaisten idea, niin kuin on tuki ruoka-aputyöhönkin. Hyvä, että hallitus päätti toteuttaa ehkäisyohjelman.

Väite: Ruoka-aputukea saaneet järjestöt eivät ole kokeneita eivätkä uskottavia ruoka-avun toimijoita

Ymmärrän, että politiikkaan kuuluu vastustajien mustamaalaus, mutta pidän hyvin epäeettisenä sitä, että täysin politiikan ulkopuolella olevien järjestöjen työtä pyritään kyseenalaistamaan poliittisin motiivein.

Ruoka-avun tukeminen on hyvä asia ja hallitus on tehnyt virheen siinä, että lopetti tuen. Nyt pyritään paikkaamaan tätä virhettä sanomalla, että tuki ei ollutkaan hyvä asia, koska se ei muka menisi uskottaville toimijoille.

Poliitikko voi vielä tällaista väittää, mutta miksi Suomen suurin lehti ei edes yritä tarkista asiaa? Miettiikö päätoimittaja lainkaan, miltä tällainen kirjoittelu tuntuu esimerkiksi erään ruoka-apujärjestön toiminnanjohtajasta, joka on yli 10 vuotta täysin ilman palkkaa ja omilla rahoillaan tehnyt avustustyötä ja nyt sai ensimmäistä kertaa jotakin julkista tukea eli kylmäkuljetusauton ja polttoainetta työnsä tehostamiseen?

Ettei kenellekään jäisi epäselväksi, kuinka tarpeelliseen työhön rahaa menee, niin tässä vähän faktaa.

Vuoden 2017 raha ohjattiin ministeriön päätöksellä kolmelle toimijalle:

Samaria rf:n koordinoima Ruoka-apu Yhdistysten liiton 70 jäsenjärjestön yhteenliittymä jakaa ruokaa eri puolella Suomea vuodessa yli 7-9 miljoonaa kiloa ruokaa: 3 600 000 ruokakassia ja 350 000 lämmintä ateriaa. Tämä hanke sai 790 000 euroa.

Suomen Punainen risti sai 135 000 euroa. Verkkosivuilta selviää, että SPR jakaa ruokaa ainakin 15 paikkakunnalla 18,9 tuhatta kiloa. Tästä suurin osa on EU-ruokaa.

ADRA Finland –säätiö sai 75 000 euroa. Säätiö tekee avustustyötä ainakin 10 paikkakunnalla ja aikoo laajentaa sitä edelleen. Asiakaskontakteja tulee 25 000 – 50 000 vuoden aikana.

HS:n uutinen antaa nopealle lukijalle kuvan, että Samaria yksinään olisi saanut viime vuonna 765 000 ja tänä vuonna 790 000 euroa. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan Samaria palvelee järjestöjen yhteenliittymää hakemalla tuen keskitetysti ministeriöstä.

Pienillä järjestöillä ei ole osaamista siihen byrokratiaan, jota ministeriön kanssa asiointi vaatii. Tämän lisäksi Samaria jakaa itse ruokaa 4 paikkakunnalla.

HS:n jutussa pidettiin kummallisena, että yksi tuen saajista, Ruoka-apu Yhdistysten liitto on perustettu vasta 2016. Kyseessä on ruoka-aputoimijoiden yhteistyöelin jonka toimijat järjestäytyvät hakeakseen tukea työhönsä.

HS mainitsi useita järjestöjä nimeltä ja epäili samalla niiden osaamista. Minä epäilen, onko toimittaja tarkistanut faktat.

Esimerkkejä:

Takaisin Elämään ry on tehnyt ruoka-aputyötä sen perustamisestaan vuodesta 2000 lähtien ja tänä vuonna asiakaskontakteja on noin 20 000.

Joosua Missio ry on pääjärjestäjä Vantaan suurimmassa joulujuhlassa, joka pidetään Korsossa taas ensi viikonvaihteessa. Viime vuonna yli 1000 vähävaraista sai siellä ilmaisen jouluaterian ja ruokakassin.

Hurstien laupeudentyö halusi tänä vuonna hakea ministeriöltä rahaa itsenäisesti, ei järjestöjen yhteisliittymän osana.

Väite: Tukea saaneet järjestöt on valittu poliittisin motiivein minun ja Antero Laukkasen lähipiiristä

Ministeriö on tehnyt kaikki päätökset tuen saajista. Tukea saaneet järjestöt on hyväksytty huolellisen hakuprosessin seurauksena. Virkamiehet ovat tehneet päätökset virkavastuulla. Siitä kertoo osaltaan se, että avustusprosessi kestää lähes vuoden.

Minä tunnen useimmat tukea saaneista toimijoista. Olen itse tehnyt ruoka-aputyötä yli 10 vuotta. Ei se, että tunnen kentän, jäävää minua ajamasta ruoka-avun asiaa eduskunnassa. Päinvastoin, se on vastuuni. Sitä varten kansalaiset ovat minulle valtakirjan antaneet.

Käytännössä entinen puoluetoverini Simon Elo vihjaa, että olisin syyllistynyt korruptioon. Väite on yllä kerrotun mukaisesti täysin väärä. Toisaalta Elon motiivit sen esittämiseen ovat helposti pääteltävissä.

Jutuissa on myös epäasiallisessa sävyssä tuotu esiin, että monella tukea saavalla järjestöllä on uskonnollinen tausta. Se tuskin on kovin ihmeellistä, kun ylipäätään niin monella ruoka-aputoimijalla on kristillinen arvopohja. Vaikka totta ei ollut se, että järjestöt ovat ”pääasiassa helluntailaisia”, on käsittämätön vihjaus, että järjestössä toimivien ihmisten vakaumus tekisi heidän työstään vähemmän uskottavaa.

Jos raamatulliset arvot motivoi auttamaan lähimmäistä, sehän on vain hyvä asia. Montaa ateistijärjestöä ei jostain syystä ruokaa jaa.

Väite: Raha olisi pitänyt käyttää suoraan ruokaan, ei avustusjärjestöjen investointi- ja ylläpitotarpeisiin

Järjestöt jakavat pitkälti hävikkiruokaa, jota syntyy Suomessa vuosittain arviolta 400 miljoonaa kiloa. Hävikkiruoka ei kulkeudu kaupasta mustan aukon kautta köyhän ihmisen ruokapöytään vaan välissä on logistinen ketju, jonka pitää toimia hyvin, koska hävikki pilaantuu nopeasti.

Tätä varten järjestöt tarvitsevat kuljetuskalustoa, kylmälaitteita sekä varasto- ja toimitilaa. Eivät nämä ole mitään turhia ostoksia tai sivuseikkoja vaan välttämättömiä investointeja. Järjestöjenkin pitää täyttää uusimmat hygieniavaatimukset ja ilman näitä tarpeita monen järjestön työ lakkaisi.

Se, että järjestöt saavat avustusta kyseisiin tarpeisiin, mahdollistaa lahjoitusvarojen käytön täydentäviin ruokahankintoihin.

Väite: On ylipäätään kumma juttu, että ruoka-apua halutaan tukea

Hesari viittaa muun muassa Maria Ohisaloon (vihr), joka ihmetteli ensimmäisen ruoka-aputuen kohdalla valtion tulemista ruoka-apukentälle ja olisi mieluummin käyttänyt rahan vajaan kahdenkymmenen sosiaalityöntekijän palkkaamiseen kuin ruoka-aputyön tukemiseen.

Jokainen voi itse pohtia, kuinka paljon saatiin aikaan, kun on mahdollistettu lähemmäs sadan järjestön ja monen tuhannen vapaaehtoistyöntekijän työn jatkuvuus sen sijaan, että oltaisiin palkattu 20 uutta sosiaalityöntekijää kohtaamaan ruoka-apujonossa seisovia henkilöitä.

Useimmat niistä järjestöistä, jotka eduskunnan tuen kautta saivat tukea toimintaansa, eivät ole koskaan ennen saaneet valtiolta mitään tukea. Jos heidän tekemäänsä avustustyötä pitää turhana, niin sitten on myös hyvä syy ihmetellä heidän tukemisensa tarpeellisuutta. Vähävaraiset tietävät, että asia on toisin.

Ruoka-apu pyörii pitkälti vapaaehtoispohjalta. Rohkenen väittää, että valtion sinne sijoittama euro on paljon tehokkaammassa käytössä kansalaisten hyväksi kuin useimmassa muussa paikassa.

Kolmannen sektorin työtä on helppo arvostaa juhlapuheissa, mutta päättäjien pitäisi muuttaa arvostus sanoista teoiksi.

Väite: Järjestöt saavat jo nyt kaiken tarvitsemansa tuen

Iltalehti viittaa virkamiesten lausuntoon, jonka mukaan ruoka-apu saa 26,5 miljoonaa vuosina 2014-2021. Toimittaja jätti kertomatta, että tästä rahasta järjestöjen tileille ei päädy penninpyörylää.

Ministeriö viittaa EU:n kuivamuona- ja säilykeavustuksiin. Tuki ei ole rahamääräistä vaan materiaalista.

Maaseutuvirasto jakaa EU-tuen yhteensä 21:lle järjestölle. Suurimmat saajat ovat kirkko ja työttömien keskusjärjestö. Suurin osa Suomen noin 400-500:sta ruoka-aputoimijasta eivät kuivaelintarvikkeita jaa.

Määräraha käytetään ruoan hankintaan, välivarastointiin ja toimitukseen jakajille sekä Maaseutuvirastonteknisen tuen, hallinnon ja viestinnän kustannuksiin.

Lisäksi hallitus on ratsastanut sillä, että viime jouluna päätetystä miljoonan euron tuesta riittää ensi vuodelle, koska ministeriön todella pitkän hakuprosessin jälkeen päätökset tuen kohdentamisesta tehtiin vasta lokakuussa.

Tämä on hassua logiikkaa. Koska nyt ei myönnetty lisätukea, se tarkoittaa sitä, että järjestöille tarjotaan tyhjää kättä vuonna 2019. Hallitus voi tietysti tämän tuen puutteen korjata, jos haluaa. Toivottavasti haluaa.

Lopuksi

Olen ollut mukana päättämässä mm. satoja miljoonia turvapaikanhakijoiden kustannuksien kattamiseen. Ne kuten monet muutkin määrärahat hallitus ajoi määrätietoisesti joka kerta läpi. Tuntuu enemmän kuin kohtuuttomalta evätä yksi miljoona ruoka-aputyöstä. Syy löytyy Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisesta.

Ennen Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamista esitin idean. ”Lähdetään puolueena tukemaan Suomen köyhiä ruoka-aputyön ja syrjäytyneitä nuoria nuorisotyötä tekevien toimijoiden kautta. Tällä lunastamme vaalilupauksemme ja saamme ansaittua positiivista huomiota ja kannatusta”.

Ehdotukseni otettiin myönteisesti vastaan ja ajoin asiaa hallituksessa määrätietoisesti.

Toimi Kankaanniemen johtamassa kunta-ja terveysjaostossa on sinisten jäsenenä Kai Turunen, Kokoomuksesta Sari Sarkomaa ja Keskustasta Markku Rossi. Toimi esitti jatkoa ruoka-apuun, mutta sitä eivät hallituksen jäsenet hyväksyneet.

On siis naivia väittää, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisella ei ole mitään asian kanssa tekemistä. Kaikki on poliittista peliä. Köyhät ei merkitse mitään, jos kunniaa ei haluamat tahot itselleen saa.

Pääasia kaikessa on se, että köyhät tarvitsevat konkreettista apua. Jos tämä kohu johtaa siihen, että päättäjät laajalti huomaavat asian tärkeyden, tämä on ollut oikein hyvä kohu.

Kuitenkin olen pahoillani niiden järjestöjen ja työntekijöiden puolesta, joiden hyvä työ on tämän uutisoinnin vuoksi joutunut poliittisen mustamaalauksen kohteeksi. Teidän kannaltanne toivon mediassa olleisiin vääriin tietoihin oikaisuja.

Lopuksi vielä toimittajien eettiseen koodistoon:

”21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

20. Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla, että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.” (Journalistin ohje).

Vielä kun Helsingin Sanomat nämä lukisi, sillä saamani sähköpostin mukaan lehti ei julkaise oikaisuvaatimustani.