Sote kaatui, koska sen motiivit olivat väärät. Sosiaali- ja terveydenalan jättiuudistusta alettiin rakentaa suuryritysten etua ja poliittista valtaa hamuten. Lisäksi kun parlamentaarinen valmistelu puuttui, ei oppositiosta löytynyt ymmärrystä Sipilän ja Orvon ylimielisyyteen senkään verran.

Sotejunan jarruja viriteltiin pysyvään lukkoasentoon viimeistään siinä vaiheessa, kun Krista Kiuru tuli Tuula Haataisen tilalle johtamaan sosiaali- ja terveysvaliokuntaa helmikuussa 2018. Varajäsenen ominaisuudessa osallistuin joitain kertoja kokoukseen ja yllätyin, miten suurella tunteella asiaa käsiteltiin. Milloin jäseniä itki työuupumuksen painamana ja milloin toisia sätittiin tavalla, jollaista eduskunnassa ei hevin muualla kuule. Tiedostin, että tämän junan kyytiin ei kannata lippua lunastaa. Riittänee, että junan varsinaiset kolmetoista nais- ja neljä miesmatkustajaa käyvät tahtojentaistelua keskenään ilman varajäseniä.

Puheenjohtaja Kiurusta opin sen ominaisuuden, että taitavampaa ja tahtovarmempaa puheenjohtajaa eduskunnasta tuskin löytyy. Rautarouvan lujassa ohjauksessa sotejunalla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä päämääräänsä ennen vaalikauden loppua. Myös työmyyrät Leena Meri (perustuslakivaliokunta) ja Arja Juvonen (sotevaliokunta) osasivat kylläkin asianmukaisesti kääntää jokaisen kiven ympäri asiassa, jossa panoksena oli suomalaisten terveys. Yhteistyö koko opposition leveydeltä työ pelasti Suomen terveyspalvelut käytännössä varmalta kaaokselta.

Valtiovarainvaliokunnassa saimme kuulla asiantuntijoilta, että kolmen miljardin kustannussäätötavoite oli täysin hatusta vedetty ja tavoitteista huolimatta kustannukset nousisivat. Hallituksen vääntämä sote-yhtälö oli mahdoton. Se perustui siihen, että yksityiset firmat tuottaisivat palveluita julkista sektoria pienemmillä kustannuksilla ja tekisivät silti tuntuvasti voittoa.

Kansalaisten perusoikeuksista tuli lopullinen puskuri vastuuttoman markkinamallin raiteille.

Eduskunta laittoi pisteen poliittiselle pelille suomalaisten terveyden kustannuksella. Seuraavalla vaalikaudella asiaan palataan. Soteuudistuksessa tulee laittaa tavallinen asiakas ykköseksi, unohtamatta työntekijöiden jaksamista. Uudistusta tarvitaan, ja hyvänä lähtökohtana voisivat olla maakunnalliset palveluiden järjestäjät ja vankka julkinen terveydenhuolto.

Sipilän ja Orpon ahne linja kaatoi lopulta tämän hallituksen, jolla oli potentiaali paljon parempaan.