Vappu on menettänyt sinänsä merkitystään Suomessa työväen joukkovoiman näyttämönä , koska työntekijää ei enää työlainsäädännön puitteissa voi riistää. Työväenliike on saanut läpi aiheelliset vaatimuksensa oikeudesta ammatilliseen järjestäytymiseen, kahdeksan tunnin työpäivästä, vähimmäismäärästä vapaapäiviä per kuukausi, työturvallisuusvelvoitteista, irtisanomissuojasta, äityis- ja isyyslomista, ylityö-, ilta- ja yötyölisistä sekä matkapäivärahoista. Näiden lisäksi on saatu läpi myös etuja, joista ollaan kahta eri mieltä ovatko ne sopivia kansainväliselle kilpailulle alttiissa markkinataloudessa. Jos työväenliikettä ei olisi ollut Suomessa, työolosuhteet Suomessa muistuttaisivat varmasti nykyisiä Bangladeshin työolosuhteita.

Työntekijää ei voi siis enää riistää Suomessa. Paitsi, jos hän on minimityöehdoista täysin tietämätön, juuri ulkomailta Suomeen muuttanut elintasopakolainen tai tänne jollain muulla verukkeella huijattu sukulainen. Heikko tai olematon rajavalvonta on lisännyt orjakaupan todellisuutta Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana. On häpeä, että suomalainen työväenliike ei ole vaatimassa tiukempaa rajavalvontaa tällaisen työperäisen orjakaupan kitkemiseksi Suomesta. Työsuojelupiirien tarkastajat tekevät kuukausittain paljastuksia Suomeen suuntautuneesta orjakaupasta. Mutta heidän resurssinsa kitkeä tällainen toiminta on täysin riittämätöntä. Siksi meidän pitää palauttaa rajavalvonta kaikilla rajoillemme. No, ehkä Norjan vastainen raja voi vielä toistaiseksi olla ilman puomeja.

Shengen-sopimuksesta irtautuminen ja rajavalvonnnan palauttaminen pelastaisi Suomen myös niiltä kansainvälisiltä velvollisuuksilta ja niistä aiheutuvista kustannuksista, jotka viranomaisia huijaavat ja matka-asiakirjansa roskiin heittäneiden elintasopakolaisten suojelutarpeen tutkimisen aikainen majoittaminen, muonittaminen ja muu hoito vaativat. Tämän lisäksi luonnollisesti tulee hyvin hintavien palauttamislentojen kustannukset ja järkyttävän suuruiset ”kotimaahan paluurahat”. Kun elintasopakolaiset käännytetään suoraan rajalta ja oikeita pakolaisia autetaan pakolaisleireillä, pystymme kantamaan vastuumme maailman parantamisesta ja samalla kantamaan vastuumme oman kotimaamme taloudesta ja turvallisuudesta.

Vappu on oikeasti vain tämän juhlapäivän lempinimi. Virallinen nimi on ”suomalaisen työn päivä”. Tänä vappuna, vuonna 2018, meidän onkin syytä nostaa ääni suomalaisen työn puolesta! Ja kiinnittää huomiota niihin seikkoihin, jotka uhkaavat oikeuttamme ja mahdollisuuksiamme tehdä työtä itsemme ja isänmaamme parhaaksi. Työväen – niin palkansaajien kuin yrittäjien sekä työttömien – on yhdessä taisteltava suomalaisen työllisyyden puolesta. Palkansaajien ei pidä alistua ylisuurten työmäärien alle, jotta työnantajat ottavat lisätyövoiman palkkaustarpeen tosissaan. Yrittäjien pitää suostua palkkaamaan suomalaisia työntekijöitä ja perehdyttää heidät töihin sen sijaan, että rekrytoisivat ulkomailta, jotta voivat maksaa 2-5 euroa vähemmän tunnilta. Muutoin suomalainen työntekijäreservi menee hukkaan vieden mukanaan kaikki ne panostukset, jotka yhteiskuntamme on jo satsannut heihin heidän elämänsä aikana. Työttömät pitäkööt sekä fyysisen kuntonsa että kansalaiskuntonsa hyvällä tasolla, jotta ovat kykeneviä tarttumaan työhön kuin työhön, kun sitä tarjotaan. Politiikot säätäköön asetuksia ja lakeja, jotka estävät ulkomaisen työvoiman suomalaisia työmarkkinoita väärällä tavalla hyväksikäyttävien toimijoiden menestystä Suomessa. Esimerkiksi nykyinen verovapaus (alle kuuden kuukauden) työkomennuksilla Suomessa oleville työntekijöille pitäisi mielestäni rajoittaa enintään kuukauden työsuhteisiin. Tärkeää ja kiireellistä on myös laskea verotuksessa määriteltyä verovähennyskelvotonta omavastuuosuutta työmatkakuluista.

Sipilän hallituksen keksimä ja voimaansaattama työttömyysavustusten aktiivisuusleikkurilaki on hävytöntä työttömien laiskoiksi mustamaalaamista ja eri ihmisten kohtelemista eriarvoisesti lain edessä. Oikeus työhön on perustuslaillinen oikeus Suomessa. Jos valtio ei pysty turvaamaan tätä oikeutta kaikilla työikäisille, on aiheellista, että se maksaa heille siitä asiallisen korvauksen, sellaisen, että he tulevat poikkeuksetta toimeen sillä. Aktiivisuutta on oikeus vaatia, mutta nykyinen malli ei ymmärrä riittävästi todellisuutta, jossa työttömät elävät.

Eurooppalaisesti vertailtuna omistamisen verottaminen on Suomessaa varsin vähäistä. Porvarilliset piirit ovat iskostaneet jo yleiseen ajatteluun käsityksen, että suurten omaisuuksien verottaminen olisi moraalisesti väärin. Väärin, koska silloin kosketaan sellaiseen, mitä jollakin ihmiselle jo on vakaasti hallussaan eikä sellaiseen, mitä hän on saamassa haltuunsa, kuten palkka- ja pääomatuloverotuksessa tapahtuu. Kuitenkin pohjimmiltaan verotuksen periaate ja oikeutus on sama: Valtio kerää varoja, jotka kuuluvat yksilöille, oman maan asukkailta rahoittaakseen valtion tehtävien hoitamisen. Jos rikkaalta otetaan pois 200 euroa kuukaudessa, se ei vaikuta mitenkään hänen arkeensa. Mutta, jos pienituloiselta otetaan pois 200 euroa kuukaudessa, se romahduttaa köyhän taloudenpidon ja ajaa hänet ahdinkoon. Jos rikkaalta otetaan pois 2000 euroa vuodessa, se ei vaikuta mitenkään hänen arkeensa. Mutta, jos pienituloiselta otetaan pois 2000 euroa vuodessa, se romahduttaa hänen taloudenpidonsa ja ajaa hänet köyhyyteen. (Jos 200 euron vähentäminen kuukausituloistasi vaikuttaa merkittävästi arkeesi, et ole rikas.)

Omaisuusverotus pitää siksi palauttaa Suomen verolainsäädäntöön. Näin, koska hyvinvointi ei lisäänny vain sillä, että sinun rahatilanteesi on parempi. Se lisääntyy ja mahdollistuu paremmin myös sillä, että naapurisi ja kaikki samassa yhteiskunnassa asuvat ihmiset voivat paremmin. Hyvä henkilökohtainen taloudellinen tilanne saa ihmisen voimaan paremmin. Siksi valtion pitäisi kaikessa toimissaan tähdätä nimenomaan tavallisten kansalaisten tulotason kasvattamiseen eikä Suomen bruttokansantuotteen kasvattamiseen. Bruttokansantuote kyllä kasvaa itsestään, kun kansalaisten tulot kasvavat.

Omaisuusverotus ei kuitenkaan riitä muuttuvassa globaalissa maailmassamme. Omaisuusverotaso tulee näet olla tietysti maltillinen. Lisäksi pitää muuttaa pääomatuloverotus progressiiviseksi. Oletko ajatellut, miksi rahalla on oikeus tulla verotetuksi heikommin kuin ihmisellä? Onko materiaali ihmistä arvokkaampaa niin, että sitä pitäisi kunnioittaa enemmän?

Ei suinkaan! Taustalla on harha-ajatus siitä, että työtä pitää tehdä aina, mutta rahoja ei ole pakko sijoittaa hyvin, mikäli sijoittaminen johtaa siihen, että niistä juontuvista tuloista pitää maksaa enemmän valtiolle, sitä enemmän mitä paremmin ne tuottavat. Taustalla on harha-ajatus, että raha tuottaisi itsestään rahaa. Mutta ei se tuota, ellei sitä sijoiteta. Tuo harha-ajatus on yhtä tyhmä kuin ajatus, että en ota paremmin palkattua työtä vastaan, koska silloin minun pitää maksaa enemmän veroja.

Sijoittamisen tuotot riippuvat siis sijoittajan osaamisesta. Hyvin samalla tavalla siis kuin palkansaajan palkka riippuu palkansaajan osaamisesta. Ei ole siis perusteltua, että yksilöverotuksen pääomatuloja verotetaan tasaverotuksella, mutta ansiotuloja verotetaan progressiivisella verotuksella. Tosin pääomaverotuksessa on ollut yksi porras veroasteessa vuodesta 2012 lähtien. Kuitenkin sen verotusrakenne on edelleen lähes täydellinen tasaveromalli.

Jotkut esittävät ratkaisuksi tasaveromallin käyttöönottoa myös ansiotuloverotuksessa. Tällöin parempaa osaamisesta ei verotettaisi ankarammin. Minun mielestäni oikea ratkaisu on progressiivisen verotuksen käyttöönotto myös pääomatuloverotuksessa. Osaamisesta saa verottaa enemmän. Ei saa verottaa liikaa, mutta saa verottaa enemmän.

Näin on, koska niillä, jotka osaavat enemmän, on moraalinen velvollisuus auttaa niitä, jotka osaavat vähemmän. Verojen maksaminen on auttamista yhteiskuntarakenteiden välityksellä. Suoraan auttamiseenkin kehoitan toki myös jokaista. Suora auttaminen, kuten hyväntekeväisyystyö, ei kuitenkaan pidä olla ainoa keino vähäosaisten auttamiseksi ja yhteiskunnallisten palvelujen, kuten poliisin, palokunnan, tienhoidon ynnä muiden tuottamiseksi. Siksi tarvitsemme valtiota ja sen alaorganisaatioita. Siksi tarvitsemme verotusta, joka perustuu ajatukseen, että niillä, jotka osaavat enemmän, on moraalinen velvollisuus auttaa niitä, jotka osaavat vähemmän.

Tämän vuoksi myös pääoman pitää palvella yhteiskuntaa eikä yhteiskunnan pidä palvoa pääomaa. Kun pääomasijoittaja osaa tehdä paremman sijoituksen, häntä voivaan veroittaa sen tuottoista enemmän. Kun henkilökohtaisia pääomatuloja ryhdytään verottamaan suunnilleen samoin kuin ansiotuloja, keinottelu korkeiden palkkojen muuttamisesta ansiotuloiksi tulee turhaksi ja vähenee.

Tiivistettynä:

Kansallisvaltiota tarvitaan yhä,

Työväenliikettä tarvitaan yhä,

sosiaalista oikeudenmukaisuutta tarvitaan entistä enemmän,

verotusta tarvitaan yhä,

hyviä sijoituksia tarvitaan mahdollisimman paljon,

hyväntekeväisyyttä tarvitaan entistä enemmän,

Sinua ja minua tarvitaan koko elämämme ajan!

Aseeton taistelu oikeudenmukaisuuden ja maalaisjärjen puolesta jatkukoon!

Toivon kaikille iloista vappua ja lämpimiä kevätpäiviä!

Mika Kivimaa