Vaalit Hämeessä ovat nyt ehtineet aurinkoisen maaliskuun puolivälin jälkipuoliskolle ja jäljellä on vielä pitkä loppukiri. Torikäynnit kaamosajan ja syystalven ajoilta on jo unohdettu ja Ylen tekemä galleria noin 2000 ehdokkaasta alkaa olla osa media-ajan historiaa sekin. Lyhyt, neljä minuuttia vienyt aika suomalaisen suurmedian mittavassa tapahtumassa, ei toivottavasti jättänyt kenellekään traumoja. Siinä ajassa kun et ehdi muuta kuin tervehtiä toimittajan ja jättää muistoksi käynnistäsi muutaman kirjan ja kiittää heitä arvokkaasta työstä tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi. Jos sinulla on jostakin aiheesta kovin paljon kerrottavaa, sen tiivistäminen yhteen lauseeseen on hankalaa. Jos taas sinulla on käytössä vain yksi lause, mieluummin aforismi,  tiivistäminen tapahtuu kertomalla tämä virke ja voitat vaalit toistelemalla näitä aforismejasi.

Tohtorisjätkän neljä minuuttia

Omassa osuudessani en päässyt lainkaan keromaan, kuka olen  ja mitä voisin ehkä edustaa tai tuoda mukanani kahden hyvin erilaisen maailmankuvan kautta professorin virkani ja useat pätevyydet hankkien myös dosenttina. Niihin kun vaaditaan täsmälleen sama pätevyys asiantuntijalausuntoineen  ja näyteluentoineenkin. Vain erikoistieteiden edustajat arvioijana maailmalla vaihtuvat.

He lukevat hakijoiden julkaisuja ja arvioivat niitä. Pitäisi löytyä vähintään neljä väitöskirjan tasoista ja laajuista työtä, ennen kuin kehtaa pätevyyden antaa, oli lausunnon antaja Harvardista tai Pietarista tuleva professori. Ja heitä tulisi löytää kolme tai neljä lausunnon antajaksi. Suomessa käytetään aina maailman kärkiyliopistoista lausunnon antajia haettaessa. Muita kun emme oikein tunnekaan ja niissä vieraile. Meillä vain Helsingin yliopisto on sadan joukossa, 80-90 välillä tänä vuonna. Niinpä  takavuosina asiantuntijoiden hankkiminen oli aikaa vievää ja todella työlästä puuhaa. Moni ehti kuolla lopputulosta odotellessaan.

Toinen väitökseni, tohtorius, forssalaisen median ja vasemmistotoimittajien pilkkaama, liittyy luonnontieteisiin ja sen lakeihin, luonnon kiertoon kiven, ilmamassojen tai veden kierron kautta maailmankuvaamme ymmärtäen. Mitä tekemistä  tällä tieteellä on kuntapolitikoinnin kanssa?

Näitä kiertojamme kutustaan oppikirjoissa lukioissamme geosfääriseksi, atmosfääriseksi sekä hydrosfääriseksi kierroiksi. Siinä mukana on matematiikan rinnalla myös fysiikkaa ja kemiaa, epäorgaanista ja orgaanista samaan aikaan. Kaikki ne ovat nyt ilmastomuutoksen myötä muuttumassa ja rajusti.

Sosiaalisessa mediassa tästä voidaan olla montaa mieltä mutta se ei maailman menoa muuksi muuta. Nämä some -tohtorit kun eivät avaa yliopistojemme ovia muuten kuin omana aikanamme vahingossa ja väitellessään sosiaalisen median sivuilla ja kaataen kaiken loan yhdyskuntapalveluaan suorittavan emerituksen niskaan. Taustalla on joku kansakoulun opettaja poliitikkona.

Mukana on toki oltavakin myös peruskoulun opettajia ja muita politiikkaan mukaan eksyneitä tieteen jättiläisiä. Elämme omituisia aikoja Hämeessäkin ja etenkin sen sydänmaille eksyneinä, tapaillen taantuvaa pohjoista Eurooppaa ja sen käyttämää kieltä. Taantuma kun vie turhaumiin ja nämä tahtovat pysähtyä yhteisöinä juuri epigeenisten traumojemme ja vuosiemme  solmukohtiin.

Näin syntyivät aikanaan maailmansodat ja niiden oudot kansakuntien julmuudet. Fasismi kun ei ole arvo tai maailmankuva, ei oikealla eikä vasemmalla, vaan toimintatapa. Se on ikään kuin häiriö antroposfäärin kierrossa, ekonosfäärin ja sosiosfäärin elämässä. Hirmuvaltiaat vaativat syntyäkseen poikkeusoloja ja nyt elämme vaikeaa lamaa myös Suomessa.

Toimittajalta oleellinen jää aina kysymättä

Toinen väitöskirjani liittyykin näiden kiertojemme kautta syntyvään elävän elämän biologiseen kiertoon sekä biosfäärisen kierron kautta ymmärtämäämme antroposfääriseen osaan maailmaa, jossa käytämme näitä kiertoja ihmislajina, biologisena otuksena ja kieltä käyttävänä nisäkkäänä, hyväksemme ja elämme luonnonvaroistamme kiitos auringon meille antaman energian ja sen varastojen.

Syntyy rakenteita, jotka nekin pyrkivät säästämään  energiaa vähentämällä vaikkapa liikkumistaan. Nämä yhdyskuntarakenteet vain ovat usein tuhlaavia, elävät yli luonnon antaman koron, syövät pääomaamme ja tuottavat liikaa lämpöä, saastuttavat. Lisäksi olemme ahneita ja meillä on  kuolemasyntejä, sata ihmisotusta omistaa enemmän kuin 3000 miljoonaan lajimme edustajaa.

Lyhyt ja helppo juttu, mutta sen opiskelu kahta kautta vie aikaa useamman vuosikymmenen hankkien samalla uskottavan tohtorin, ja siis lääkärin, todistukset ja luvat tehdä tätä työtä professorina. Kokeile ja tule perästä, jos pidät sitä joka miehen lajina. Innovaatiot kun syntyvät näiden kahden maailman välimaastossa, ikään kuin kitkapinoilla, eikä siellä ole kauhean kiva elää yksin ja ilman kenenkään tukea. Seurata punavihreänä itseään pitävän toimittajan touhuja talousalueensa köyhdyttäjänä ja puppusanojaan tuottaen, politiikan kenttää uuteen uskoon jakaen.

Luovan luokan riistotaloutta

Joku luovan luokan edustaja onkin ihmetellyt, miksi tämä luokka ja innovaatiopolitiikkamme elää ilman sentin senttiä ja raha jaetaan vain sen soveltajille, seuraavassa vaiheessa läjäpäinä heille sitä kantaen tai kokonaan jo kuolevalle ja taantuvalle taloudelle ja teollisuudelle, luonnonvarain haaskaajille ja saastuttajille.

Tämä taas jakautuu maantieteilijöiden maailmassa joko taloudelliseen tai sosiaaliseen kiertoon, ekonosfääriin tai sosiosfääriin. Niiden tulisi ymmärtää kaikkia edellisiä, geosfääriä ja kiven hidasta kiertoa, atmosfääristä kiertoa sekä hydrosfääristä, meille suomalaisille usein matalan ja korkean sykloneina koettuna ja sateita mukanaan tuovana kokemuksena. Siihen kun eivät riitä pelkät mikro- tai makrotalouden  ekonometrian opit alkuunkaan.

Näin Juhana Vartiainen mandaattivirkamiehenä voi vaihtaa puoluettaan demareista kokoomukseen aivan vapaasti. Molemmat siinä voittavat ja metaani jatkaa ilmakehän ja meren valloittamista.

Aiheesta tuottamani posterit ovat nyt Etelä-Amerikan suurimman ja vauraimman valtion luonnonvaroista vastaavan ministeriön seinällä. Sinne ne siirtyivät pitäessäni heille esitelmää Brasilian valtion täyttäessä tasavuosia.

Muutaman vuoden kuluttua tästä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa Al Gore, eniten ääniä saanut ehdokas, otti ilmastomuutoksen elämäntyökseen. Hyvä niin, että hävisi ja otti uuden suunnan elämälleen, järkevämmän. Joku kutsuu sitä kohtaloksi, toinen taas johdatukseksi. Sattumaa taas jumalat eivät hyväksy selitykseksi eikä nykytiedekään. Jumalat kun eivät heitä noppaa.

Menneen ajan raksuttajat

Ilmastomuutos on  muokkaamassa tiedettämme uuteen uskoon ja nyt kevät näyttäisi olevan, lauhan talven jälkeen, liki kuukauden etuajassa. Siihen biosfäärinen maailma ei tahdo ehtiä sopeutua. Ihminen sopeutuu, mutta siitä ei ole paljoa iloa, kun muu luonto ja sen luonnonvarat tässä kierrossa katoavat.

Osa hämäläisistä näyttäisi puolueineen kulkevan kohti muuttuvaa maailmaa käyttäen kelloa, joka raksuttaa aina mennyttä aikaa, tai ehkä sittenkin almanakkaa, osa taas ymmärtää maailmansa luonnon pidempien kiertojen kautta ja kertoo suomaan turvesoitten olevan uusiutuvia luonnonvajamme, siis siinä missä toki kivihiili ja öljykin ovat miljoonien vuosien geosfäärisessä kierrossa. Sellainen poliittinen elämä ei ole viisasta, kun vaalit ovat liki joka vuosi ja talous kvartaalitaloutta uskova maailmalla.

Niinpä seuraava hallitus ja sen talouspoliittinen ohjelma, sen uusi sote -kierros, ei voi ottaa huomioon näin hidasta kiertoa, vaan käyttää lyhyemmän aikajänteen ohjelmia ja strategioitaan. Olemme siirtyneet paradigmaisesti ajattomaan ja paikattomaan maailmaan, maailmankuvamme on muuttunut ja politiikka sen mukana. Hybridiyhteiskunta kouristelee ja on siirtymässä seuraavaan vaiheeseen, kuten kirjoitin jo kauan sitten kirjassani. Uusi tiede ei voi käyttää vanhoja oppejaan ja sen sovelluksia, teorioita ja malleja. Hallituksen ohjelmat kaatuvat sen itsensä toimesta.

Keskusalueitten ja metropolialueen vaalit

Hämeessä vaalit ovat, kuten muuallakin Suomessa, luonnollisesti ajassa liikkuvia ja samalla reaaliaikaisia prosesseja. Kartta on silloin kädessä, jossa tärkeitä ovat Lahden ja Hämeenlinnan äänestäjät.

Jos et saa ääniäsi suurista hallinnollisista keskuksista, et pääse kyllä edustamaan vaalipiiriäsi Arkadianmäen nyt remonttiin joutuvalla pääkallonpaikalla. Suuntana on remontin aikana nyt Akatemia ja Sibeliuksen sille nimensä antava, mutta kulttuuri ei nyt ole sama kuin hänen aikanaan Ainolassa, kaukana siitä.

Pienistä taajamista Riihimäen seutukunta kolmostien varressa ja kasvukäytävällä näyttää menestyvän tässä kilpailussa Forssan talousaluetta paremmin. Lounais-Hämeen kurjuutta lisättiin poistamalla vaalipiiristä aiemmin Somero ja Urjala. Se oli taktinen veto kilpailijoilta ja etenkin Hämeenlinnalta. Forssaa kun on koeteltu ennenkin juuri sieltä suunnalta ja Tampereelta, Porin ja Turun, Loimaan suunnilta.

Näin jatkossa Loimijokilaaksosta voi olla enintään yksi tai kaksi edustajaamme olettaen, että he saavat reippaasti kannatusta myös muualta Hämeestä ja se taas edellyttää Sirkka-Liisa Anttilan kaltaista jo iäkkäämpää, vuosikymmenet talousaluetta edustanutta parlamentaarikkoa. 

Toki toinen tapa menestyä mediayhteiskunnassamme on elää vähintäänkin mediasuvun jäsenenä tai median omistajana osana uutta rälssiä ja kansan jakamista kahtia, jolloin reippaalla varainhankinnalla Lounais-Häme voi saada toisenkin edustajansa, mutta toki eri puolueesta kuin Anttila. Näin oman aikamme jumalat ovat kääntäneet selkänsä helvetin tulirotkoksi kutsutulle talousalueelle. Panemalla pienet riitelemään  keskenään suuremmat käyttävät valtaansa ja Lounais-Häme alkoi taantua.

Järki mukaan vaaleissa

Lounais-Häme joutuu käynnistämään sairaalansa hallitun alasajon jos keskustan vuosikymmeniä hakema maakuntamalli toteutuu sellaisenaan. Tällöin vaaleihin valmistautuvan maakuntamme luonnonvaroiltaan ja logistiselta sijainniltaan ydinalueen on joko ymmärrettävä keskittää äänensä oikealle ehdokkaalle tai luovuttava vähin erin myös ikivahasta talouden ja kulttuuriin, ekonosfäärin ja sosiosfäärin avainpaikastaan.

Hämeen Härkätie on näin  jaettu ikävällä tavalla vaalipiireittään ja samalla pilkottu Loimijoen ja savialueen vauras talousalue  rahan ja talouden kiertona, ekonosfäärinä, metropolipolitiikan jalkoihin.

Helsinki, Turku, Tampere ja Hämeenlinna sekä Lahti ovat ikävällä tavalla edustajineen ja äänestäjineen vieneet maan vauraimman luonnonvara-alueen medioineen supistuvaan kehitykseen ja samalla reuna-alueille tyypilliseen slummiutumiseen.

Helsingissä asuva kun ei ymmärrä toimittajana, poliitikkona,  mitä on asua Kainuussa, Koillismaalla tai Inarin Lapissa. Siellä Rovaniemi on eteläinen keskus ja kartta käännetään nurinpäin sitä tarkastellessa. Näin tehdään  myös Tyynen valtameren saarilla ja ymmärretään, kuinka mantereet ovat vain saaria meressä.

Meren muuttuminen ja lämpeneminen johtaa sen kyvyttömyyteen ylläpitää atomisfääristä kiertoa ja loppu tulee silloin hetkessä. Kyse on muutamasta asteesta ja meitä on kohta 10 000 miljoonaa tämän tosiasian edessä elävää ihmistä ruokittavana. Vain hetki takaperin oli vain kymmenesosa tästä. Joku tämän muistava saattaa vielä elääkin. Malthus ennusti tämän kehityksen  ja se siis tiedettiin jo aikoja sitten.

Pohjoisessa kartta on oikein päin kädessä ja Lapissa ymmärretään maantieteilijänä karttaa paremmin kuin Helsingissä. Napa-alue ja Jäämeri ovat siellä oikealla kohdallaan, kartta on mittakaavaltaan tehty oikeaksi ja kulmat sekä etäisyydet ovat nekin oikeita.

Ranskalaiset kolmiomittaajat ja kartan piirtäjät käynnistivät työnsä juuri Lapissa ja ymmärsivät oikein myös saamelaisen kulttuurin juuria sekä luoteisväylän purjehtijat Vilkitski, Amundsen ja Schmidt sekä Nordenskiöld sen ankaruuden.

Regionaalisesta alueesta spatiaaliseen alueeseen

Pietari on maantieteilijälle kymmenen miljoonan ihmisen metropoli ja sen vaikutusalue ylettyy toki ohi Turun ja Tukholman. Tasan sata vuotta takaperin kevättalvella 1915 Nikolai toinen vieraili Suomessa ja pian sen käynnin jälkeen tuon suvun liki 300 vuotta kestänyt tsaarinvalta loppui. Nyt olemme syystäkin huolissamme Putinin katoamisesta medioistamme.

Nuo levottomat ajat ja niiden jäljet syöpyivät Hämeessä eri tavalla yhdyskuntien elämään ja yhteisöihimme. Ne periytyvät transgeenisinä niin kartanokokoomukseen kuin forssalaisen elämän työläiskulttuuriin ja sosiaalidemokraattisen puolueen syntyhistoriaan juuri Forssassa. Talonpoikainen kulttuuri ja maalaisliitto eli kohta kulta-aikaansa mutta ei ennen näitä tapahtumia.

Moni sellainen ihminen on vielä elossa, joka syntyi ennen tuota traumaattista kokemusta ja kun takana on vain kolme sukupolvea, neljäs tarvitaan ennen kuin olemme juutalaisessa lakikirjassa, Raamatussa, ja sen ajattelutavassa.

Siellä kun kerrotaan, kuinka isien pahat teot kostetaan kolmanteen ja neljänteen polveen. Oikeammin tämä kohta on käännösvirhe ja alkuperäinen teksti pitäisi kääntää tyyliin “hyvitetään” kolmanteen ja neljänteen polveen.

Näin siksi, että juutalainen valtio oli tuolloin mittava vallankäyttäjä ja siellä koettiin kuinka vieraat kulttuurit outoine kielineen eivät voineet sisäistää heidän oppejaan ennen kuin kolmen tai neljän sukupolven kiertona.

Nämä kierrot olivat niin talouden kuin sosiaalisen elämän sisällä ja sopeutumia samalla kantaväestön myös luonnonvaroja koskevaan kiertoon ja käsitykseen, tuon ajan tieteeseen  ja taiteeseen. Sen toki ymmärsivät monet tuon ajan sivistyneet kulttuurit myös muilla mantereilla mayakansasta alkaen.

Niinpä vaaleissa asenteet voivat muuttua talven kaamoksesta kevään kukkaloistoon tultaessa valtavasti. Asenteiden varaan ei lakeja pidä rakentaa eikä vaalivoittoja gallupeilla ennustaa. Arvot ovat jo paljon parempi mittari ja Erik Allardin sosiologiaa lukien niitäkin on kolmenlaisia ja kolmiportainen kierto ennen kuin siirrytään arvoistamme normeihin.

Asenteista ja arvoista kohti normeja ja moraalikertymää

Normit taas edeltävät moraalia ja moraalin juurtuminen vie jo useamman sukupolven ajan. Näin juutalainen laki ja sen sisäistäminen vei aikaa ja se ymmärrettiin toisin kuin maassa, jossa vaaditaan tänään elämään maan tavalla heti muuton jälkeen.

Näin, vaikka tuon kulttuurin outo, onomatopoeettinen kieli ja sen sidos kulttuuriin, normeihin, hermeneuttiseen elämään ja uniin, on luontoon sidottua luonnonäänien matkimista, täysin suvutonkin ja tulee vieraalle rakenteineenkin täysin käsittämättömänä ymmärtää. Samoilla leveyksillä maapalloa kiertäen se käy hieman nopeammin kuin siirtyen Jäämereltä kohti Välimerta ja Suomesta kohti Kreikkaa ja Portugalia, Afrikan rannikkoa. Eivät sellaiset kulttuurit ja kansat voi tietenkään käyttää samaa valuuttaa ja talousoppeja.

Vaaleissa hämäläisillä on loistava mahdollisuus huomata paikkansa ensin kansallisessa kulttuurisamme ja sitten tätä kautta globaaleissa kierroissamme. Tätä vaihetta opiskellessa kokonaan uusi puolue, perussuomalainen kieli ja sen kansaan vetoava, puppusanoja välttelevä ja ilman koukeroita asiansa esittelevä teksti, on tähän pitkään lama-aikaan sopivaa.

Se on myös hermeneuttisesti sitä ja samalla käytäntöä palvelevaa osaamista, pragmatismia, tieteen popularisointia, sanoisi sellainen luonnonlakeja kunnioittava talousmaantieteen professori, joka on huolissaan etenkin moraalin kautta syntyvästä kansallisesta pääomastamme ja sen kartuttamisesta myös jatkossa.

Se, että tyhjät tynnyrit kolisevat nyt medioissamme eniten, ei auta yhtään mediamaailmaa tässä murroksessa, paradigmojen vaihtaessa paikkaa ja odottaen vaaleilta tämän oivaltavaa lopputulosta juuri Hämeessä. Näin  alkaen Turusta ja edeten Forssan kautta Hämeenlinnaan, Lahteen ja yli vedenjakaja-alueitten, antropologisten vyöhykkeiden ja miekalla piirrettyjen rajojemme kohti Pietaria ja sen vaikutusalueita.

Meidän on jo aika visioida tulevia vapaakauppavyöhykkeitä, Ukrainan  kriisin aikaisen vaiheen unohtumista, tähyten samalla Jäämeren suuntaan. Biologinen kierto  ja sen energiaa säästävät mallit, Jäämeren tie ja luonnonvarat, ovat tässä vain yksi osa, jotka meidän on hallittava ja oltava valmiina toimimaan.

Tässä meitä auttaa onomatopoeettisen kielemme avustamana Aasia ja sen meille tutut, niin ikään onomatopoeettiset kulttuurit. Meidän on kyettävä myymään osaamisemme muualle globaaliin maailmaamme juuri läpi Hämeen kulkien, oli suunta sitten vertikaalinen tai horisontaalinen, hiustorillinen tai maantieteellinen.