Timo Soini kuvaa Suomen Uutisissa miksi hän valitsi juuri ulkoministerin raskaan pestin. Hänellä oli siitä aiempaa kokemusta ja ukopuolella oppositiojohtajan tai puoluejohtajan vaativien tehtävien. Ulkoasiainvaliokunnan johdossa hän oli saanut myös kiitosta. Etenkin erittän kokenut Kokoomuksen Pertti Salolainen kiitteli Soinia valiokuntatyön hoidosta.  Poliitikot kiittelevät toisiaan harvoin.

Tradition jatkajana hybridiyhteiskunnassa

Oli toinenkin syy valita juuri vaativan ajan painava salkku. Ulkoministeri on varapääministeri ja vastaa tehtävistä, jotka ovat muuttuneessa Suomessa, Euroopassa ja globaalissa maailmassa avaintehtäviä myös kansallisen turvallisuuden ja sisäpolitiikan hoidossa.

Näin on ollut toki ennenkin ja jo Kekkonen aikanaan kertoi kuinka, jos on valittava sisä- ja ukopolitiikasta se rempallaan olija, olkoon se sitten sisäpoltiikka. Kekkonen oli erityisen taitava ulkopolitiikan käyttäjä sisäpolitiikan ja samalla taloutemme ohjailijana. Tässä meillä on todella pitkä traditio ja kyky operoida myös kansainvälisesti. Sitä pääomaa ei pidä tärvellä.

Soinin pohdita ja sen lopputulos oli pitkän Jaakobin painin tulos mutta synnyttyään lopulta itsestään selvyys. Timo Soini on nyt tehtävässä, joka vaatii osaamisen rinnalla suurten kokonaisuuksien hallintaa, harkitsevuutta ja poliittista silmää, mutta erityisesti rohkeutta.

Silloin kun on valtaa, silloin on oltava myös harkittua rohkeutta toimia, eikä vastapuolta pelkäävä ulkoministeri ole neuvottelijana ja yhteyshenkilönä idän ja lännen välisissä koflikteissa hyväksi kenellekkään. On myös tultava toimeen niin Yhdysvalloissa kuin Venäjällä, ymmärrettävä naapureittemme odotukset. Diplomatia on henkien taistoa ja muistuttaa shakkia pelinä. Erkki Tuomiojan aikana oli pitkä ja viileä kausi Yhdysvaltojen suuntaan. Se ei ollut kenenkään eduksi.

Hybridiyhteikunnan kybersodat ja kokoaan muuttuva paradigmainen maailmankuva toi Soinille kolmannen haasteen. Hän joutuu rakentamaan tehtäväänsä samaan tapaan kuin takavuosina puoluettaan. Siinä on aloitettava siitä mihin muut ovat lopettaneet. Toki tämä pätee nyt muihinkin ministereihin, mutta ulkoministeri joutuu tekemään avaukset ja hänen on onnistuttava silloinkin, kun muut ministerit joutuvat toteamaan, kuinka sisäpolitiikka on edelleen rempallaan, sotesoppa kiehuu yli, maakuntamallit vievät vallan kunniltamme, yhteiskuntasopimuksen kasaajat käyvät jo viidettä sakkokierrostaan.

Käsitteet selviksi

Elintasosurffailu on kuvannut käsitteenä jo kauan kymmenien miljoonien ihmismassoja kiertäen maailmaa ja hakien surffaillen itselleen sopivaa aallonharjaa ratsastaa globaaliksi muuttuneen maailman myrskyissä. Sitä lähellä on vahna käsite “modernin ajan nomadit”. Käsite “elintasopakolainen” on näitä paljon huonompi. Sotalapsi pakenee sotaa siinä missä sotapakolaisetkin.

Elintasopakolainen ei pakene elintasoa tai elämänlaatua, vaikka siihen tuo käsite viittaisikin. Se olisi syytä jättää pois käytöstä ja korvata niillä, joita tutkijat ovat käyttäneet näistä kasvavista ihmisryhmistä jo kauan. Surffailijat eivät saa syödä sotalasten ja sotaorpojen tai leskien leipää. Sotalapset ja orvot eivät saa olla myöskään poliittisen pelin välineitä ja jäädä surffailijoitten jalkoihin maailmanpolitiikan pyörteissä.

Me suomalaiset ymmärrämme kyllä nämä erot itse ne kokeneina. Miehet rintamalla, naiset lottina ja kotirintamalla, osa lapsista sotalapsina Ruotsissa. Ruotsissa saman ymmätäminen ei ole enää niin itsestään selvää kuin meillä Suomessa. Tässä olisi oltava Suomessa aloitteellisia ja saatava aikaan rajoillemme järjestystä ja kurin palautus. Rintamakarkuruus oli sekin Suomessa rankka nimitys miehelle.

Soinin avaus yhdessä Ruotsin ulkoministerin kanssa oli siten tervetullut ja varmasti maailmalla noteerattu. Ruotsin ongelmat alkavat näkyä jo siellä kenen tahansa kadulla kukevan havaitsemina. Pelkkä hyvä tahto ei riitä. On toimittava resurssiensa edellyttämällä tasolla. Kun jotain luvataan tehdä, tehtäköön se kunnolla.