Luin twiittejäni. Niitä lyhyitä. Joissa sanoja on vähän. Lause epätäydellinen. Väärinkäsitys mahdollinen. Typeryys tiivistetty. Viisaasti sanottu. Otan neljä ensimmäistä.

Saska Saarikoski: Aika vapauttaa sote. Kolme sanaa josta verbi puuttuu. Piti olla: On aika vapauttaa sote. Työ vapauttaa keskitysleirillä. Arjalaista kieltä. Fasismia. Sanan vapauden riistoa.

Jari Tervo kirjoittaa: Talvisota päättyi… Hyvä tietää Jari. Ja isoisä mukana. Haavoittui jatkosodassa. Jäi henkiin. Kuoli 1950. Kiitos tiedoista.

Tuomas Enbuske: Totta kai! Kaikki olikin siinä. Tarkoitatko ehkä totta luultavasti? Ottia ja tuota! Huutomerkki loppuun? En ole puolesta enkä vastaan, pikemminkin päinvastoin.

Ville Pernaa: Kova alku. Ja sitten lisää lehdistä. Mitä muuta Kittilästä kertoa? Ja löysän lopun. Kaksi sanaa. Kaikki on siinä. Kirjoitan tämän Forssan Lehteen. Tässä mielipidepalstan sanojen tulva. Ei yhtään enempää. Ei yhtään vähempää. Pois turhat sanat. Sano lyhyesti mutta vihaisesti.

Älä ajattele. Meillä ei ajatella. Meillä tehdään töitä. Kertoi professorimme Oulussa. Tolkun ihminen. Iisalmelainen kirjailija. Presidentin suosima. Sanat sikin sokin sotkeva.

Kolkun tontti. Kohminen intti. Lasten kielellä. Kontinkielellä. Muututaan lapsiksi jälleen.

Hyvää Riston päivää. Vanhemman veljeni ristimänimi. Vanhin veli on yrmy. Yrmy-Erno Paasilinnan veljeksistä. Keskimmäinen on diplomaatti. Pakko olla. Hakea vanhempien hyväksyntää. Kilpailla. Diplomaatti Paasilinnan veljeksistä.

Nuorin on ikuinen lapsi. Mukavia kirjoja kirjoittava. Arto Paasilinna. 180 tyhjää sanaa. Sanojen hautausmaa.