Urho Kekkosella on suuri määrä muistomerkkejä ja kansallispuistokin mutta kiinnostavin Urho muistomerkki ja veistos löytyy Minnesotasta Menahgan kaupungista, jossa Pyhä Urho on keihästynyt valtavan kokoisen heinäsirkan. Kuvan voi läytyy Hesarista.

Suomalaisia tympi irlantilaisten tapa juhlia omia jumaliaan ja niin syntyi oma tarina, jollaisia Suomen historia on tulvillaan, ja joka nimettiin Pyhäksi Urhoksi. Samalla irlantilaisten ryyppypäiviä voitiin lisätä suomalaisten omilla Pyhän Urhon muistoksi vieteyillä ryyppäjäisillä.

Mutta millainen oli tämä suomalaisten kehittelemä tarina Pyhästä Urhosta?

Pyhä Urho karkoitti myrkky­sammakot Suomesta ja heinäsirkat maamme viiniviljelmiltä

Luitte oikein: Suomen suojeluspyhimyksen ja viiniviljelmiltämme. Kun kunnon narratiivinen tarina tehdään, sille muistopäivät ja veistokset, siinä viini on tärkeää siinä missä heinäsirkat ja sammakot, kadot ja kauhutarinat. Mitä hullumpi juttu, sitä uskottavampi. Trump on tässä pelkkä harrastelija.

Merkkipäivän tempaisivat tuulesta Minnesotan amerikansuomalaiset maaliskuussa 1956, hyvin pian sen jälkeen kun Urho Kekkonen oli valittu Suomen presidentiksi.

LEGENDAN synnystä on useita tarinoita.

Yhden version mukaan Pyhä Urho sai alkunsa 17. 3. 1956 Virginian kaupungissa irlantilaisten juhliessa Pyhää Patrickiaan. Kyseisen sankarin kerrotaan karkottaneen käärmeet Irlannista. Täyttä roskaa tietenkin mutta hyvä syy ryypätä sekin.

Patrickin-päivän juhlissa paikallisen Ketolan tavaratalon osastopäällikkö, amerikansuomalainen Richard Mattson alkoi iskeä tarinaa suomalaisesta pyhimyksestä, joka hääti myrkkysammakot pois Suomesta. Tähän häntä yllytti amerikanirlantilainen työtoveri, rouva Gene McCavic.

Näin nämä tarinat syntyvät. Mukana on usein osastopäällikkö tasoinen kauppamies ja hänen naisystävänsä. He eivät kirjoita pitkiä romaaneja tai tee nettivallankumouksia. He vain istuvat hiljaa aauyöstä kohmeloaan hoitaen irlantilaisten pitämässä meluisassa kapakassa ja alkavat kehitellä kertomusta kuunnellen Kekkosen valinnasta Suomen presidentiksi. Kukaan ei ole Kekkosesta ja Suomesta kuullutkaan siinä kapakassa. Saati saman päivän yleislakosta.

Nämä kaksi saavat oivalluksen. Ei toki ensimmäistä mutta tällä kertaa toimivan. He kirjoittivat Pyhälle Urholle tahallisen kömpelöllä finglishillä eli suomen ja englannin sekoituksella oodin, jossa Urho kasvaa piimällä ja ”kalamojakalla” (amerikansuomalainen kalakeitto) niin väkeväksi ja vahvaääniseksi, että sammakotkin säikähtävät.

Siitä se alkoi. Loppu on sitten pelkkää historiaa ja uusia hymnejä tälle ajalle ja sen alulle, Kekkosen Suomelle sillä kulmalla maailmaa. Suomella on maailmalla hyvin monenlaisia edustajia ja kertojaa. Kiitos teille kertomuksistanne.

HIEMAN MYÖHEMMIN minnesotalaisessa Bemidjin yliopistossa psykologiaa opettanut Sulo Havumäki kehitteli legendasta uuden version, jossa Pyhä Urho karkottaa heinäsirkat suomalaisilta viiniviljelmiltä.

Yliopistomiehet ovat tarinan iskijöinä vielä taitavempia kuin osatopäälliköt ja näiden naisystävät. Pelkkä oodi ei riitä. Vaaditaan tiedettä tueksi. Syntyy Suomen legenda ja historia. Läntinen tarina, ei idässä väsätty ensinkään. Nyt nämä itäiset tarinat ovat runsaampia kuin koskaan historiassamme. Lukekaa vaikka tämän päivän Hesaria.

Luitte oikein: suomalaisilta viiniviljelmiltä myös yliopiston opettaja ja psykologi lähti liikkeelle. Hän ei pitänyt oodin tätä osaa olenkaan kehnona, päinvastoin. Nyt oli vain levitettävä sanomaa laajemmin ympäri Minnesotan suomalaisalueita ja käyttän hyväksi sen omaa ritarikuntatraditiota. Ei toki reaaliaikaisesti, kuten tänään, vaan sosiaalisen pääoman diffuusisen hitaalla spatiaalisen diffuusion keinoilla. Kirjani ”Social media – Economy and Strategy” olisi tuolloin ollut kelvoton käytettävä. Otavan sen olla piti ja sen tähtikuvion ja taikauskon.

Maaliskuista merkkipäivää on sittemmin vietetty ainakin Minnesotan suomalaiskaupungeissa Menahgassa, New York Millsissä ja Wolf Lakessa esimerkiksi Pyhän Urhon ritarikunnan organisoimalla paraatilla, pukeutumalla heinäsirkkojen ja viinirypäleiden kunniaksi vihreään ja violettiin, golfaamalla jäätyneellä järvellä ja järjestämällä vahdinvaihto Menahgan Pyhän Urhon patsaalla.

Se on komeaa menoa, jossa mukana on myös saksalaista ja arjalaisten vuosituhansia takaperin hinduille siirrettyä rigveda opin tunnuksia mukana. Hitler käytti niitä omissa menoissaan ja näyttäviä nekin olivat.

Michiganin Kalevaan pystytettiin 16. 3.1999 kookas heinäsirkkaveistos. Suomalaistaustaisille St. Urho’s Day on vapaapäivä. Edes oman aikamme insinööri pääministerinä ja kolmen ässän tukemana ei tuota päivää pystyisi siirtämään. Jos yrittäisi, muuttuisi kahden ässän ja yhden jätkähain SOS hallitukseksi.

SUOMESSA Pyhää Urhoa ovat vuodesta 1987 alkaen juhlineet Turun yliopiston folkloristiikan opiskelijat. 2013 yliopistossa julkaistiin aiheesta kirja ja järjestettiin näyttely. Aiheesta kirjoittaa Hesari ansiokkaasti. Tämä lainaus ei ole valemediaa ensinkään.

Helsingin keskustassa on vuodesta 1973 toiminut Helsingin yliopiston Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan perustama St. Urho’s Pub eli Urkin baari. Ravintolan nimeen saatiin aikanaan lupa presidentti Urho Kekkoselta, osakunnan kunniajäseneltä.

Pyhän Urhon fanit Yhdysvalloista ja Kanadasta ovat vuosien varrella lähetelleet pubiin erilaisia tervehdyksiä. Ovatpa jotkut käyneet siellä pyhiinvaellusmatkallakin. Eivät he toisistaan tienneet, hyvä kun Kekkosesta juurikaan, mutta kuka muistaa jouluna ja juhannuksena sen taustoista saati Joulupukin monenkirjavasta historiasta. Se on sitä monikulttuurisuutta Urhon päivänä.