Hesari (12.3) oli tehnyt harvinaisen matkan kehä kolmosen ulkopuolelle kuulostellen kansanmiesten mietteitä Perussuomalaisten tulevasta linjasta ja puheenjohtajasta. Se oli ihan hyvä idea olettaen, että tuntee nämä ihmiset ja mieluummin jo ennen Veikko Vennamon aikoja ja suomalasia puoluehajaannuksiamme samalla tutkaillen. Se kun on ollut aina pahin kirosana poliittisten liikkeittemme historiassa.

Nykyinen meno on kuitenkin sukua vanhalle. Se on samaa mutta kuitenkin uuden aallon populismia, jossa keulilla kulkeva Euroopassa pian äänestävä Hollanti ja yhden miehen puolue, Ranska ja sen skandaalien leimaamat puoluejohtajat, Saksa ja lopulta myös Italia, jossa Ranskan tapaan rötökset ovat maan tapa poliittisen johdon kohdalla.

Se, mihin lopulta päädytään silloin, kun Hollannin tapaan johtaja piileksii niin medioilta kuin kansalta peläten edeltäjänsä tapaan henkeään, on kokonaan toisenlainen ilmiö kuin Suomessa seuraamamme. Meillä suomalaiset pohtivat pitäisikö hakea johtajaksi nuiva vaiko tosi nuiva johtaja.

Linjaa kuitenkin olisi Soinin ajoista terävöitettävä lähemmäs Donald Trumpin osoittamaa ja brittien toteuttamaa politiikkaa sekä hyväksyttävä, miten monikansallinen ja yltiöliberaali Hollanti on sekin muuttanut kokonaan kurssiaan 24 puolueensa kanssa taiteillen.

Se hämäläisyys, jota itse olen seurannut tutkijana sekä kuntavaleissa, maakunnan vaaleja valmistellen, että eduskuntavaaleissa Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen yhteisenä ponnistuksena, siitä myös kirjoittaen kirjassani, tarkoittaa perussuomalaisena kielenä Tuuloksen Freston peruspöydässä paljon muutakin kuin vain maahanmuuttokriittisyyttä ja isänmaallisuutta.

Nämä perusjäsenet, entiset SMP:n veteraanit ja uudet tulokkaat kun edustavat myös rehellisyyttä, korruptoimattomuutta, kristillissosiaalisia arvoja, itsenäisyyttä ja vapautta, mutta myös aatteen kirkkautta ja etenkin nyt hallitusvastuussa olevilta näkyviä ja konkreettisia tuloksia.

Hovikelpoisuus Pekka Vennamon aikoihin oli se tärkein saavutus, nyt haetaan jo paljon muutakin ja siinä ministerinsalkut, kovin köykäisinä koetut, johtivat hiljaiseen eduskuntaryhmään ja lopulta reki kolasi varsan, käyttäen Timo Soinin omaa kieltä, dadaismiksi kuvattua hänen blogeistaan niitä lukien. Se ei nyt työtöntä Hämeessä ja Karjalassa lämmitä. Oma sairaala on sekin sentään turvallinen eikä tuntien matkan päässä oleva laitos, jossa voit valita missä sinut tuhkataan.

Peruspöydässä Hämeessä Soini ei palkinnut sitä porukkaa, joka oli nostanut puolueen liki pääministeripuolueeksi, yhdeksi suurista. Heitä kun oli sekä näissä kauan uskollisina uurastaneissa SMP:n perillisissä että uusissa, uuspopulismin aallon mukana puolueeseen liittyneissä tulokkaissa. Pettyneempiä olivat nämä uudet tulokkaat. Vanhat veijarit tiesivät mitä tuleman pitää jo kokemuksesta.

Kaikki tulokkaat olivat kokemattomia ja vailla taitoja käyttää sille kansan antamaa valtaa. Jytky toi valtaa, mutta se valta jäi monen kokemana käyttämättä. Mukaan tuli onnen onkijoita, joille kansanedustajan paikka oli riittävä palkinto. Kunhan nyt sai viimeinkin olla osa kadehtimaansa eliittiä.

Pikavoittojen tavoittelijat olivat aatteettomia ja nyt jäljellä on teräksisempi porukka, laskeskelee ilmapiiriä puntaroiva piirin hallituksen työmyyrä. Ilmapiiri on nyt mainio, parempi kuin koskaan. Kannattajat vain eivät halua enää lisää kompromisseja, vaan odottavat todella merkittäviä tekoja, ei lepakkojen lentoa seurailevia työmiehiä, tuulimyllyjen kanssa kamppailevaa turhauttavaa surullisen hahmon ritaria, kuten takavuosien Pekka Vennamon puolueessa, jossa isä Veikko kertoi puoluetoimiston pahoista hengistä.

Nyt näitä pahoja henkiä heiluu etenkin siellä, missä nettiäänestäjät liikkuvat ja heille annetaan todella väljästi tilaa, etenkin äärivasemmalta ja kokoomusta samalla myötäillen sekä hakien salonkikelpoisuutta eliitiltä, eliitin medioiltamme. Donald Trump haastoi mediat ja niin myös Sipilä pääministerinä vallankäytössä. Valta kun kuuluu kansalle eikä medioille.

Vehkeily ja korruptoitu politiikka on saatava kuriin, turvallisuus ensin ja paperimiehet eivät halua feministejä, kertoo lappeenrantalainen ja epäpyhää allianssia kaupungin valtuustossa kannatteleva edustaja. Vihreät ovat päävastustaja, populistinen Ville Niinistö nyt etenkin, mutta minkäs teet kun kaikilla on lopulta kansalaisten etu ensimmäisenä syöttinään kunnanvaltuustossa.

Syy ei löydykään kunnantalolta vaan hallituksesta, jossa kompromissien myötä ikävät päätökset on pantu odotetusti Perussuomalaisten kannettavaksi medioissamme. Toki tämä tiedettiin kun hallitukseen mentiin. Nyt vain puuttuivat kokonaan omat avaukset, arvelee lappeenrantalainen.

Yhteistä hämäläisten ja karjalaisten puheissa on puolueliitin vierastaminen. Se ei päätä, vaan jäsenet päättävät, ja kenttäväki arvostaa suoraa puhetta ja näkyviä tekoja. Tämä kun alkaa olla, ei van yleiseurooppalainen, vaan myös globaali trendi. Nyt halutaan räväköitä johtajia, Trumpin kaltaista uudistajaa ja sellaisena ei voi toimia Paavo Väyrysen oloiset ja itsensä nurkkaan maalanneet menneen maailman pelurimme. Pelin politiikka ei enää siedetä.

Odotetaan uutta poliitikkotyyppiä ja siinä mittaa ottavat toisistaan kesällä peruspomon jälkeen ainakin kaksi hyvin kansallismielistä ehdokasta, nuiva ja tosinuiva, joiden persoonallisuus ja tapa esittää asiansa on lopulta se, joka ratkaisee vaaleissa. Perussuomalaisuus on vennamolaisuuden tapaan radikaali liike ja odottaa sitä myös johdoltaan.

Vaaditaan siis räväkkää retoriikka ja tiedot, yleispolitiikan hallinta sekä näiden taitojen yhdistäminen populistiseen puheeseen. Niinpä se, mikä on jonkun mielestä aivan oikein, mutta päinvastoin se kääntäen, on voittajan ymmärtämä narratiivisen kerronnan oman aikamme taitoja.

Tässä paras kertomus kun lopulta voittaa, jos sen kertoja on lisäksi retorisesti lahjakas. Isak Pihlman opetti 1600-luvulla suomalaisille Turun ja Helsingin yliopistoissa pyhiä kieliämme ja retoriikkaa. Hän on isovanhempiani suoraan alenevassa polvessa.

Lapsista tuli osin pietistisiä, kun mukaan tuli myöhemmin myös pappissuku Oulun Ståhlbergien suvusta ja Savossa Viipurista saapunut kapteeni Tavast. Idästä tuli oma sukunimenikin osoittama luostarilaitoksen ylläpidosta vastannut ja sinne veronsa maksaneet savokarjalaiset suvut.

Se tieto, että valtaosa geeneistämme on lopulta Ukrainan aroilta tänne siirtyneitä, on uusinta tiedettä. Kielen periytyminen on kokonaan eri asia kuin geenien. Nykyisin ei kuitenkaan enää riitä, että olet Leninin näköinen mies. Tarvitaan muutakin.

Kaksi kansakuntaa ja kulttuuria yhdistettiin Agricolan ja Lönnrotin aikoina poliittiseen kieleen ja nyt kaivataan sen osaajia. Timo Soini on työnsä tehnyt ja jää historiaan. Seuraajan on uudistettava kansanliike ja sen tehtävän saa tässä radikaalissa kansanliikkeessä rohkein puhuja ja tekijä, itsensä täysin liikkeelle antava puoluejohtaja.

Tutkijakoulutuksen hankkineiden taisto on parasta mitä suomalaisille voi tarjota sen juhlavuotena isänmaallisimmalta puolueeltamme. Monen väitöskirjan ja professuurin hankkineiden tulo mukaan kisaan olisi jo hätävarjelun liioittelua. Siitä tulee herrasmiesten mittelö, jota tällä erää naiset joutuvat seuraamaan sivusta. Nekin vaalit vielä nähdään, jossa nainen valitaan puheenjohtajaksi.