Perussuomalaiset

Matti Luostarinen

Paluu lähtöruutuun

Ensimmäiset tiedot Kreikan vaaleista kielivät hädästä. Perussuomalaiset tietävät toki kuinka tähän on jouduttu. Realismi voi tuntua monesta nyt inhorealismilta. Minkä sille teet, jos olet ollut koko ajan oikeassa ja Kreikan vaalit ovat uudelleen sylissämme huhtikuun vaaleissa. Vuoden 2011 vaalit palaava mieleen ja niiden asetelmat. Lisänä ovat vain kadotetut neljä vuotta ja oman maamme syvä lama sekä työttömyys, hoitamattomat rakennemuutokset ja velat.

Vaalien kreikkalinen voittaja ei voi perääntyä, ei paeta vastuutaan, äänestäjille antamiaan lupauksia. Mitä tekee Suomen hallitus? Entäpä jos olisi toimittu heti alussa toisin? Ranska ja Saksa hoitaneet itse pankkiensa ongelmat? Entäpä jos olisi kuunneltu Perussuomalaisia?

Mitä tapahtuu, jos Portugali saa sen, mitä vaalien voittaja on äänestäjilleen luvannut? Seuraako sitä domino, jossa kaikki muut ovat vaatimassa samaa? Siis nämä Euroopan jo kerran ”pelastetut” ongalmavaltiot? Eikö tämä yhtälö ollut esillä jo ennen tukipakettien laadintaa. Tuliko tämä ehkä yllätyksenä ja Perussuomalaiset ovat olleet vain ”inhorealisteja”. Onko Perussuomalaisilla tällainen tapa olla oikeassa muissakin, niin omissa kuin Euroopan ja globaalin maailman kriisipesäkkeissämme? Olemmeko ainut looginen ja realistinen puolue? Emme haihattele vaan ajamme oman kansamme etua. Niin ne toki tekevät muutkin ja pitävät meitä yksinkertaisina, sinisilmäisinä maailmanparantajina.

Vaalien luonne muuttui kertarysäyksellä ja tavalla, jossa neljä vuotta haaskattiin saaden aikaan, ei yhtään mitään. Meillä on nyt sylissämme ongelmat, jotka olisi voitu hoitaa jo vuoden 2011 vaalien jälkeen. Viimeistään silloin, kun  Kataisen hallitus muuttui pakolaishallitukseksi Brysseliin, maahan olisi tullut järjestää ennenaikaiset vaalit.

Oma ja Euroopan tilanne on nyt paljon kehnompi kuin vuonna 2011. Sitä lisää Ukrainan syvenevä kriisi ja Venäjän kauppamme ontuminen. Valtaosa ongelmistamme on kuitenkin itse aiheutettuja. Nopeiden muutosten ja reaaliaikaisen talouden maailmassa menetetyt neljä vuotta ovat kallis hinta pienelle kansakunnalle. Veronmaksaja tämän kaiken lopulta maksaa. Sinä maksat.

 

Tekstin aiheet:

Osallistu keskusteluun!


3 kommenttia
Nimetön
#1

”Valtaosa ongelmistamme on kuitenkin itse aiheutettuja.”

Talousprofessoreiden raportin mukaan näin ei ole. Lue raportti, kirjoita vasta sitten. Kyse ei myöskään ole rakenteellisesta ongelmasta. Lue siitäkin asiasta raportista.

Rakenteelliset uudistukset = leikkaukset

”Taloussanomat pyysi muutamaa talousajattelijaa
kertomaan mihin talousmyytteihin suomalaiset haksahtavat.
Mikä talouspoliittisessa keskustelussa on näiden henkilöiden
mielestä totta, ja mikä tarua?

Leikkauspolitiikan evankeliumi

Helsingin yliopiston tutkija Lauri Holappa on tullut
tunnetuksi kritiikistään vallitsevaa talousajattelua vastaan.
Holapan ei tarvitsekaan miettiä kauan, ennen kuin hänen
mieleensä juolahtaa hyvinkin vaarallinen
talouskeskustelussa toistuva myytti.
– Viime aikoina on ollut paljon läsnä ajatus siitä, että
leikkaaminen johtaa velkaantumisasteiden ja
budjettivajeiden supistumiseen. Myyttiin uskovien kirjo on
hyvin laaja.
Julkiseen sektoriin kohdistuvat leikkaukset hidastavat
Holapan mukaan talouskasvua, minkä jälkeen työttömyyden
hoitomenot kasvavat ja verotulot laskevat. Näin ollen
oletettua positiivista vaikutusta velkaantumisasteeseen tai
budjettivajeeseen ei välttämättä tule.
– Euroalueen kriisimaiden viimeaikaiset kokemukset
viittaavat siihen, että monesti kiristävällä talouspolitiikalla itse
asiassa vain pahennetaan velkaantumiskehitystä.
Leikkausmyytin juuret saattavat löytyä ajatuksesta, jonka
mukaan valtio on kuin kotitalous.
– Jos ajattelemme kotitaloutta, joka on ylivelkaantunut, niin
tietenkin sen pitää leikata omia menojaan ja lisätä tulojaan, jos
se on mahdollista. Tätä yksilötason tosiasiaa ei kuitenkaan
voida siirtää kansantalouteen.” lähde: Taloussanomat, Mikael Brunila

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
#2

Tässä myös toinen talousviisaiden tekemä teos, kirja, siitä referaattia:

”Yhteisvaluutta euro ja rahaliiton rakenneviat ovat tähän mennessä maksaneet Suomelle ja muille euromaille keskimäärin kymmenen prosentin hyvinvointitappion verran.

Todennäköisesti europrojektille kertyy talouskasvun heikkouden ja muiden ylimääräisten rasitteiden muodossa lisähintaa vielä vuosikymmenien ajan ennen kuin rahaliitosta muovautuu Euroopan unionin (EU) ”tiekarttojen” kuvaama oikea liittovaltio.

Nykyisellään Suomi osallistuu tuohon kalliiseen, hitaaseen, riskipitoiseen ja poliittisesti epädemokraattiseen ja epävakaaseen liittovaltiokehitykseen, mutta lähinnä vailla omaa tahtoa lipuvana ajopuuna.

Näin väittää kahdentoista kovan luokan taloustutkijan ja -ammattilaisen ryhmä, joka haastaa ”yhden totuuden” eurokeskustelua puntaroimaan euron ja ajopuuna lipumisen vaihtoehtoja.

Talousprofessori Vesa Kanniaisen johtama ”talousviisaiden tusina” kuvaa Suomen vaikeita mutta pakollisia valintoja kirjassa ”Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot”. Ajatuspaja Liberan kustantama kirja ilmestyi keskiviikkona.

”Turha pelätä omaa valuuttaa”

Eurosta luopuminen ja omaan kansalliseen valuuttaan palaaminen ei kirjoittajien mukaan johtaisi merkittäviin häiriöihin rahoitusmarkkinoilla. Heidän mukaansa esimerkiksi pääoman liikkeiden rajoituksiin edes eron hetkellä ei olisi tarvetta.

Eurosta eroaminen ja kansalliseen kelluvaan valuuttaan siirtyminen palauttaisi Suomelle sitä raha- ja talouspolitiikan itsenäisyyttä, josta liittovaltiokehityksessä on pakko luopua.

Kirjoittajien mielestä omaa pientä valuuttaa ja sen vapaata kellumista on suotta pelätty, vaikka valuuttakurssin keinotekoisesta kiinnittämisestä on koitunut enemmän harmia kuin valuuttakurssin vapaasta määräytymisestä markkinoilla.

Kirjoittajat muistuttavat, että Ruotsin kruunun nopea heikkeneminen kriisin alussa auttoi Ruotsin talouden sopeutumista ja toipumista. Suomen vienti kärsi, kun euro ei joustanut eikä korvaavia joustoja löytynyt muista talouden muuttujista, kuten palkoista.

Kirjassa talousviisaat kuvaavat Suomen euroeron lisäksi keinot, joilla euro olisi kokonaan mahdollista purkaa ja korvata kansallisilla valuutoilla. Euro muuttuisi korivaluutaksi, ja sen rinnalla tulisivat käyttöön kansalliset valuutat.

Kirjoittajaryhmään kuuluvat Kanniaisen lisäksi Jukka Ala-Peijari, Elina Berghäll, Markus Kantor, Heikki Koskenkylä, Pia Koskenoja, Elina Lepomäki, Tuomas Malinen, Ilkka Mellin, Sami Miettinen, Peter Nyberg ja Stefan Törnqvist. ”

Lähde: Taloussanomat, Jan Hurri

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Matti Luostarinen Prof, Fil.tri, Val.tri
Tyytyväinen
#3

Tunnen nuo kirjoittajat. Osa heistä taitaa olla omia oppilaitani. Lukekaa mitä kirjoittaa sunnuntain Hesari. Tulee taas uusi asiantuntija. Euron isä ja hänen kommenttinsa. Pieleen meni.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Ota kantaa

Heräsikö ajatuksia? Ota kantaa. Muista kuitenkin, että lyhyet ja napakat kommentit menevät paremmin perille kuin polveileva tajunnanvirta. Pitäydy asiassa ja salli muille keskustelijoille mielipiteenvapaus. Tutustuthan pelisääntöihin.

Haluatko mielipiteellesi kasvot? Rekisteröityminen mahdollistaa keskustelun oikealla nimellä ja oikeilla kasvoilla. Rekisteröityneenä käyttäjänä saat myös automaattisen ilmoituksen aina, kun kirjoittamaasi kommenttiin vastataan. Rekisteröidy tai kirjaudu sisään.

Kommenttisi

1000 / 1000