Britannian sisäministeriön tekemän tutkimuksen mukaan monikulttuurisilla alueilla elävät ihmiset luottavat vähemmän toisiinsa kuin yksikulttuurisilla alueilla elävät. Yhdysvaltalaisen Robert Putnamin haastattelututkimusten mukaan pohjoisamerikkalaisissa monikulttuurisissa yhteisöissä koetaan alkuunsa sukupuolesta ja iästä riippumatta eristäytymistä. Haastatellut ihmiset luottavat keskivertoa vähemmän hallintoon ja omiin poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa eivätkä osallistu hyväntekeväisyystyöhön.
Putnamin mukaan nämä ongelmat ovat ratkaistavissa. Putnamin mukaan monikulttuuriset yhteisöt tarvitsevat ”sosiaalista pääomaa”, eri kansanryhmien välistä vahvaa vuorovaikutusta. Ihmisten tulee saada mahdollisuuksia tavata säännöllisesti erilaisia ihmisiä ja tunnistaa samanlaisuutensa etnisyydestä riippumatta. Putnam varoittaa poliittisesta vihanlietsonnasta ja toteaa, että entistä suurempi monimuotoisuus on nykyajassa yhtä peruuttamatonta kuin aikanaan teollinen vallankumous.
Patric Sturgisin tutkimusryhmän mukaan asuinalueen etninen monimuotoisuus ei vähennä väestöryhmien välistä luottamusta eikä sosiaalista koheesiota. Päin vastoin.
Laaja sosiaalista koheesiota tutkinut kansainvälinen vertailu päätyi samanlaiseen tulokseen. Sen mukaan keskeisimpiä sosiaalisen koheesion selittäjiä ovat bruttokansantuote, tuloerot sekä tietoyhteiskunnan kehitysaste. Väestön etnisellä monimuotoisuudella ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä väestön sosiaaliseen koheesioon ja keskinäiseen luottamukseen.
Edelliset lainaukset kettovat hieman monikulttuurisuudesta. Näin siksi että A-Studion toimittaja ei näyttänyt tuntevan asiaa juuri lainkaan ja haastateltavat puhuivat poliitikkoina. Eero Heinäluoma demarikansanedustajana, ei toki enää eduskunnan puhemiehenä. Eduskunnan puhemies on perussuomalainen nainen. Samoin Matti Vanhanen. Hänkin on rivikansanedustaja, ei pääministeri ensinkään. Kumpikaan ei ole likimainkaan alan tutkija saati alan tiedemies. Ei sinne päinkään. Ei sitä ole myöskään pääministeri insinöörinä.
Monikulttuurisuus on erittäin mutkikas ja vaikea asia mutta samalla myös paljon tutkittu. Asuinalueen monimuotoisuus ja -kulttuuri ei esim. lisää asuinalueen väeströryhmien luottamusta ja koheesiota vaan päinvastoin, vähentää sitä.
Suomi on nopeasti muuttuva ja monikulttuurisesti vielä vaikeasti tulkittava kansakunta. On hyvä jos aihetta lähestytään jatkossa tutkitusti ja ammatti-ihmisten toimesta kiihkoilematta eikä poliitikkoja hutkien. Perussuomalaisten kiinnostus aiheesta on ollut kiitettävää ja nyt on syytä käynnistää prosessi, jossa mukana on alan tutkijoita ja tiede. Se ei ole poliitikkojen asia ensinkään.
Tämä koskee myös kuntiamme, aluetieteitä ja maantiedettä, ettemme pane sellaisia asioita poliittiseen myllyyn, josta poliitikkomme ja heidän kintereillään juoksevat tomittajat eivät tunne muuta kuin muutaman avainkäsitteen ja nekin väärin ymmärrettynä. Poliittinen kiihkoilu ja täydellinen tietämättömyys näillä aiheilla on pahinta myrkkyä. Olen seurannut sisältä käsin suomalaisia vaaleja ja poliitikkojen työskentelyä nyt jo vuosia. Tiedän mistä puhun. Uskon tietäväni myös sen, mistä aluetaloutemme ongelmat ovat lähtöisin. Liki täydellisestä tietämättömyydestä ja suoranaisesta tiedon pelosta ja tieteen sekä tutkimuksen karttelusta.
Tietämättömyys on vain paljon olettamaani syvempää ja joskus päätöksiä tehdään täysin vailla minkäänlaista tutkittua perustietoakaan. Usein päättäjät eivät edes tunne asiaa josta ovat päättämässä. Eivät tutustu siihen lainkaan mutta voivat puhua tuntikausia asian vierestä ja kameroiden edessä. Poliittisessa retoriikassa tietoa ei tarvita juuri lainkaan ja sosiaalisesti taitava henkilö kykenee puhumaan itsensä ministeriksi pelkällä populistisella pulinalla ja käyttäen peruskoulun taitoja.