Luin Apu-lehdestä Jörn Donnerin kirjoittaman kolumnin (no23/2017)0. Apu-lehti on edustanut minulle perinteistä suomalaista perhelehteä. Donner taas henkilönä värikästä ja monialaista osaajaa, jonka ääntä on käytetty myös kulttuurin ja politiikan saralla sekä radikaalina että liberaalina viestijänä miten maa makaa ja sen mukana suomenruotsalainen kulttuurimme myös globaalisti.

Lainaan suoraan Donnerin kirjoitusta: ”Onko pakko hyväksyä kaikki islamiin liittyvät ominaisuudet, jotka ovat vieraita omassa kulttuurissamme? Naisia sorretaan, eikä pelkästään Saudi-Arabiassa. Harvat poikkeukset vahvistavat tämän ääliömäisen säännön. Kunniamurhia suunnitellaan edelleenkin joissakin piireissä. Miksi isän pitää päättää nuoren tyttärensä puolesta ja valita hänelle tuntematon aviomies? Ranskassa on näkyvien uskonnollisten symbolien käyttö kielletty. Nainen ei saisi peittää kasvojaan. Ei saisi mielestäni täälläkään.

Kunnon muslimimies ei kättele naisia. Hän vaatii myöskin itselleen oikeuden rukoilla viisi kertaa päivässä. Kysyin tästä kerran Tukholmassa kurdilaiselta taksikuskilta. Hän väitti pystyvänsä tähän saavutukseen aina. En uskonut. Ramandanista, typerästä syömälakosta hän myöskin väitti pitävänsä kiinni.

Lähi-idässä on uskonnon ja ”pyhän sodan” luomia marttyyrejä, joita palvotaan. Näitä tappajia, itsemurhaterroristeja tai Israelin murhaamia löytyy esimerkiksi Länsirannan palestiinalaisalueilta ja Gazasta. Heidän muistoaan palvotaan. Heistä levitetään kuvia julisteina. Pyhä sota tähtää Israelin tuhoamiseen islamin nimissä.

Kaksinaismoraali on monessa arabimaassa yleinen ilmiö. Saudi-Arabiasta ja muista islamin marinoimista maista miehet lähtevät huorimaan, juomaan ja pelaamaan uhkapelejä. Kiellettyä viinaa juodaan suljetuissa huoneissa.”

Edellä lainattu teksti ei ole perussuomalaisten puoluekokouksessa pidettyä. Donner kun on haukkunut kovin rumalla tavalla perussuomalaiset, myös heidät. Luterilaisen maan kohdalla naisten ja miesten tasa-arvoisuus on itsestään selvä. Myös tapa arvostella, jos näin ei jossain kulttuurissa ole.

Donner jatkaa kuinka: ”Lähi-idässä soditaan väärin ymmärretyn uskonnon nimissä. Läntinen maailma on myötävaikuttanut tähän kehitykseen, esimerkkinä Irak. Se ei saisi estää meitä tuomitsemasta islamin monia vastenmielisiä piirteitä.”

Jos perussuomalainen on samaa mieltä Donnerin kanssa, mikä tekee hänestä silloin epämiellyttävän, vanhakantaisen nationalistin ja vieläpä medioissamme kiusattavan kansalaisen, hallitukseen sopimattoman?

Entäpä jos takana onkin vanha vennamolaisen puolueen viha, sosiaalinen pääoma ja sen takauma, puoluehajaannukset ja uusien puolueitten synty, Ranskassa käytävät parlamenttivaalit, Yhdysvalloissa käydyt vaalit, median oma syvä kriisi sosiaalisen median paineissa sekä vanhojen puolueittemme vielä mediaakin syvempi kriisi muistutuksena takaumana menneitten vuosien vihanpidostamme, puoluehajaannuksista?

Entäpä jos haemme globaaleille ilmiöille selitystä sieltä, mistä niitä ei löydy, omasta pienestä maastamme ja sen metsäläiskulttuuristamme? Harvalla meistä kun on näitä kansainvälisiä kokemuksia, kuten Jörn Donnerilla on. Häntä nyt ei kehtaa kivittää rasistina kirjoitellen toimittajana medioissamme. Sellainen teko olisi medioiltamme ja liberaalia vasemmistoa leikkiviltä metsäläisiltä riski joutua itse kivitetyksi ja ulos aikamme kiusaamiskulttuurin perintöä ylläpitäviltä eläjiltä, politiikan toimittajilta.

Siinä kun uusi keskiluokka hakee kellukkeita pitääkseen päänsä pinnan yläpuolella tuketumalla oikeuteen olla rukoilematta viittä kertaa päivässä ja helppouteen olla uskottomana luterilaisessa maassa. Usko tai älä! Jos taas kivi osuu, varo älähtämästä. Hae suojaa laumasielujen keskustasta, opportunisesta puolueesta ja usko miljonäärin, miljardöörin sanaan. Rikkaan miehen sanaan uskotaan.

Hesarin pääkirjoituksessa toimittaja pelottele, kuinka vaarallista on uskoa asiantuntijoihin. Se jos mikä kun tuottaa populismia, auktoriteettiuskoa. Usko tai älä.

Toimittaja Ilkka Haavisto (FL 11.6) taas käyttää asiantuntijoita ja kertoo kuinka populismille on nyt kasvualustaa. Tosin silloin populismia on, konservatiivisuuden ja nationalismin rinnalla, mitattava kykynä puhua hyvin, siis retoriikka, demagogiikka mutta myös maahanmuutto, asenne globalisaatioon, markkinatalouteen ja kulttuuriin ovat mukana populismin mittauksissa jne.

Kun numeerisia suureita on helpompi mitata ja luokitella, sieltä suunnalta populismia löytyy enemmän. Sen saat mitä mittaat, tietää kokenut tutkija tutkimuksen ensimmäisiä sudenkuoppia vältellessään. Populismi ja sen tutkija ei niistä piittaa, vaan etenee vauhdilla kohti uutta tutkimuskohdettaan. Populismi tutkimuksen kohteena ja tieteen alana on kasvava ja vaatii oman yliopistonsakin ja paikan tiedekuntien joukossa.

On siis kulttuuripopulismia, punavihreää populismia, oikeisto- ja vasemmistopopulismia, tiede- ja taidepopulismia, radikaalipopulismia erona keskustapopulismille. Löytyy myös mediapopulismia, talouspopulismia, sosiaalipopulismia, maaseutupopulismia erona kaupunki- ja metropolipopulismille jne.

SMP edusti medioittemme mukaan maaseutupopulismia (Forssan Lehti 11.6). Populismin kasvualusta on siten suurempi kuin ehkä olet arvannutkaan. Kansallismielisyys ja vasemmistopopulismi eivät ole niitä ainoita alkuunkaan. Usko tai älä.

Mieti millainen populisti olet ennen kuin osoitat muita populisteiksi. On muodikasta olla jonkin sortin populisti siinä missä aikanaan monen sortin sosialisti. Sosialismin ja kapitalismin kriisi ja loppu aiheutti populismin aallon ja Ranskassa voit nousta presidentiksi ilman puoluetta sekä perustaa tämän jälkeen puolueen, joka kohoaa maan suurimmaksi parlamenttivaaleissa. Kyllä sama pätee Yhdysvaltain vaaleihinkin ja toki se onnistuu Suomessakin