On 10 Mar, 2021 0 Comments

Kuinka kalliiksi tulee ajella talvipakkasella sähköautollasi laskematta hintaan auton hankintaa. Se kun on kallis. Aivan liian kallis ollakseen edistyksellinen ja liberaali. Sinähän punavihreänä sähköauton hankkineena olet edistyksellinen. Muita parempi ihminenkin.

Se on noin pari euroa kymmenelle kilometrille. Vastaa noin 13 litran kulutusta bensiiniä perinteiselä autolla sadalla kilometrillä. Onnea matkaan edullisella ja energiaa sästävällä sähköautollasi talvipakkasessa. Olet todellakin edistyksellinen.

Vaalien alla meille annetaan yksikertaisia ja helppoja selityksiä. Algoritmi on käsite, jolla huijataan tuon tuosta äänestäjiä. Mikä on tämä outo käsite?

Algoritmi voisi olla vaikkapa keittokirja. Siinä kun on ohjeita kokille, kuinka niitä seuraten syntyy ihan syötävää ruokaakin. Joskus jopa maittavaa, terveellistä ja esteettisestikin siedettävää, tuoksuiltaan ja maultaan meille tarkoitettua. Kaikki nyt eivät tykkää ihan samoista algoritmien tuotteistamme. Se ei ole kokin vika eikä algoritmien.

Algoritmin tunnistavat ihmisen poliittisen maailmankuvankin pelkästään kasvoilta sen lukien. Siis sen, oletko liberaali ja punavihreä tai ehkä konservatiivi persu. Toki konservatiiveja on muitakin. Se että on konservatiivi, ei tarkoita, etteikö olisi samalla luova ja innovatiivinen.

Alan ammattilaiset tutkijoina eivät onnistu erottelemaan näitä ihmisiä edes kysymystensä kautta likimainkaan niin hyvin kuin koneet algoritmeineen pelkän kasvotunnisteen avulla. Ero kun on noin 20 % koneen hyväksi. Miljoonan ihmisen kohdalla tehty koe paljastaa tämän eron. Kone tunnistaa 73 %:n varmuudella sellaista pelkästään kasvoiltamme, johon ihminen ei kykeen kuin 53 %:n varmuudella.

Sana algoritmi tulee persialaisen matemaatikon ja tähtitieteilijän Muhammed ibn-Musa al-Khwarizmin nimestä.

Olen koko ikäni rakennellut algoritmeja, joissa yhdistellään ihmisten vastauksia luonnontieteisiin ja ihmistieteisiin rinnakkain. Sitä kutsutaan poikkitieteiseksi tavaksi tehdä tutkimusta ja samalla tiedettä. Koneet ovat siinä edistyneet uskomattoman nopeasti mutta periaatteet ovat samat ja matematiikka sekä fysiikka kielenä muuttumaton. Minua auttoi se, että opin lukemaan jo hyvin varhain. Kyky käyttää algoritmeja alkoi siten muita aiemmin.

Ihminen ja hänelle tarkoitetut koneet, laitteet, robotit ja elämää helpottavat tieteen sovellukset vain kehittyvät koko ajan. Sitä kutsutaan innovaatioiden kehittelyksi ja leviämistä diffuusioksi, spatiaaliseksi diffuusioksi silloin, kun leviäminen tapahtuu alueiden ja kulttuurien välillä ja sisällä. Nythän se tapahtuu reaalaikaisesti. Tällainen muutos on paradigmainen, maailmankuvat muuttava. Siinä kun muuttuu muutakin kuin vain teorioita tai mallejamme.

Algoritmit ovat siinä tärkeä käsite muutenkin kuin hämätä ja huijata asiaa tuntematonta äänestäjää tai ikäihmistä. Ei se ole keittokirjaa kummallisempaa duunia. Kaikki kulttuurit kun eivät tykkää ihan samoista keitoksistakaan. Näin syntyy alueellisia eroja ja kulttuuriin sidottuja taloudellisia ja teknisiä ratkaisujakin.

Maaseutu ja seutukaupunkimme ei ole sekään sama asia elää kuin metropolit. Suomesta metropolit puuttuvat. Helsinki ei ole metropoli ja Espoo levittäytyy sekin keskellä korpea. Rannikko Hongkongista kohti Shaghain suuntaan kertoo kyllä mistä on kyse. Yhteiset ohjelmat kiinalaisten ja amerikkalaisten kanssa ovat kouluttaneet oivaltamaan, mitä metropoleilla ja algoritmeilla tarkoitetaan.

Eläkkelle jäätyäni aloin kirjoittaa yhä enemmän tiedettä popularisoivaa tekstiä. Yhdistää siihen sekä luonnnontiedettä että ihmistieteitämme, mutta samalla kuvittaakin kirjani. Käsite klusteritaide tai taiteen klusteri syntyi manifestinani jo paljon ennen eläkepäiviäni.

Se oli varattu juuri eläkepäivilleni (Cluster art, art of clusters). Nyt se on levinnyt satojen miljoonien käyttöön sekä tuntemaksi ja hyvä niin. Algoritmit kun osaavat asiansa ja minä algoitmini myös eri kulttuurien käyttöönkin. Musiikki, kuvat ja kuvataiteet, oli haettava etenkin alkuperäiskansoiltamme, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta, Australiasta asti.

Omat muistelmani alkoivat suvustani ja sen tavasta maksaa veronsa luostarilaitokselle sekä purjehtia viikinkimallisilla purjekuntansa veneillä Luostarilan tilalta Kallaveden rannalta lähtien.

Eläkkeelle jäämisen jälkeen tämä on järjestyksessä kahdeskymmenestoinen kirjani. Olen ollut eläkkeellä kohta liki vuosikymmenen. Lisäksi esseitä ja sähköisiä kirjoja on syntynyt niitäkin. Joka päivä joku juttu (www.clusterart.org).

Eläkkeellä ollessa jää myös aikaa hoitaa yhteiskuntapalvelunsa asuinkunnalleen ja se edellyttää myös mukanaoloa edustuksellisen demokratiamme kautta hakien itselleen äänestäjiä. Itseäni lähinnä oli tutkimustenikin kautta juuri Suomessa syntynyt populistinen (populus=kansa) puolue. Siis kansanpuolue ja kansanliike, myös musiikki ja taide, omat algoritmit, onomatopoeettinen ja suvuton kieli.

Kun työnantajana on tiedeyhteisö, myös sille on velkaa koko aiemman aikuiselämänsä emerituksena. Monella on myös harrastuksia, joista kirjailijan elämä ei ole harrastus ensinkään. Se on ammattina rankka, Suomessa asuen yksi rankemmista. Näkyvimmät kirjailijamme ovat kuolleet mielisairaaloihin. Juhlimme haudoilla, jotka olemme itse aiheuttaneet.

Moni jatkaa eläkeiässä myös työtään tutkijana ja opettajana, mutta laskuttamatta siitä ketään. Ikäihmisiä ja virkeitä eläkeläisiä Suomessa on kohta enemmän kuin työssä käyviä.

Oikeammin tämä maa ei pysyisi pystyssä hetkeäkään ilman eläkeläistensä työpanosta. Koemme olevamme velkaa myös heille ja tuleville uusille sukupolvillemme. Rakennamme heille siltaa kohti uutta algoritmien hallitsemaa, aina vain parempaa maata ja maailmaa.

Kun kyseessä ovat uudet inovaatiot ja niiden käyttö, tiede ei pyri vakuuttamaan löydöksillään yhtään mitään tai ketään. Se kun uudistuu koko ajan algoritmeineen. Toisin kuin poliitikkomme omalla osaamisellaan.

Se, omalla totuudellaan ja algoritmeillaan mahtailu, kun ei kuulu tieteelliseen mailmankuvaan ensinkään, mutta ei kuulunut myöskään niiden luostailaitoksen lampuoitien maailmaan, jotka maksoivat veronsa luostarilaitokselle. Se mitä Pohjois-Savossa tapahtui 1800-luvulla, löytyy kirjastani “Muistelmakirja – Nyt”. “Innovaatiokirja – Nyt” sytyi taas hieman enen toista väitöskirjaani. Siitä alkaa olla aikaa pari vuosikymmnetä.

Kolmas väitöskirja voisi olla porras sellaiseen, josta moni nuori voisi hakea itselleen uutta tavoiteltavaakin. Väitöskirjojen tekeminen kun on nykyisin paljon helpompaa kuin ensimmäistä sellaista tehdessäni 1970-luvulla. Rimaa olisi taas algoritmien kautta nostettava.