Nyt turhat pulinat pois ja kansakunta asialinjalle

Menetetyn vuosikymmenen satoa

18.08.2023

Samaan aikaan kun algoritmit ja robotiikka valtasivat alaa klusterirakenteiden toteutuksessa, niiden mahdollisuus moninkertaistui. Algoritmien käyttö oli entuudestaan rakenteita ylläpitävä ja ohjaava toimintatapamme. Tätä toimintaa on syytä nyt tehostaa ja siirtää myös koko yhteiskuntamme toimintakentän myös niille alueille, joissa robotiikan käyttö on ollut vähäisempää mutta klusteroituminen avainkäsite organisatorisessa työskentelyssä ja kulttuurimme vaikuttavin myös organisatorinen toimintatapa.

Mennyt vuosi ja vuosikymmen, kun ovat olleet taloutemme hoidossa menetettyjä verrattaessa meitä muuhun Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Sama pätee tiedettä ja kulttuuria, yliopistojemme alamäkeä. Virheistä on opittava. Paras osaamisemme ei ole nyt lainkaan taloutemme käytössä. Vihapuheita, ironiaa ja sarkasmia voisi jo vähin erin vähentää. Suomen pörssi on kuin Stallonen aivokäyrä verrattuna sitä muuhun Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Ei enää Venäjään.

Palautan aluksi tiivistäen käyttöömme osia vuoden 2021–2022 kirjoistani, jolloin niiden avaaminen myös robotiikan välinein helpottuu. Oleellista on, että kirjat on aikanaan hoidettu tarkoituksena hyödyntää niitä myöhemmin juuri robotiikan kautta klusterirakenteittemme käyttöön. Etenemme siten tyvestä puuhun ja käyttäen valmista rakennetta algoritmiseen toimintakonseptiin, johon se alkujaan oli myös rakennettu.

Palataan kuitenkin aluksi jo toteutettujen prosessien lyhyeen esittelyyn: Lainaten jälleen Matteusta (Matt. 7:6): Ne mittatis margaritas vestras ante porco. Eli suomeksi älkää heittäkö helmiänne sioille.

Mitä tarkoitetaan taiteen klustereilla?

09.07. 2021 Klusteritaide ja taiteen klusteri

Mitä ovat taiteen klusterit, kysytään tänään ja olen vastannut tähän mahdollisimman suppeasti ja manifestini (Cluster art and Art of clusters) tapaan sen muutamaan kohtaan jäsentäen. Pidempi tapa vastata vaatisi oman kirjansa, joka valaisisi ilmiötä myös kulttuurien ja sosiaalisen pääoman sekä narration monin keinoin. Kirjoittaminen ja kirja on näistä kömpelöin, jolloin taide yhdistettynä vaikkapa elokuvan keinoihin on paljon rikkaampi tapa kertoa myös klusteritaiteen oman aikamme ilmiöistä. Ei vähiten eri medioittemme käyttämänä tapana päivittäisessä ja reaaliaikaisessa tiedottamisessa, usein vielä piilotajuntaisessa. Lainaan jälleen tekstiäni suoraan kotisivultani: Ettei valtiolle koituisi mitään vahinkoa – ”Ne quid detrimenti cupiat res publica (Livius).

Taiteen klusterit

Klusteritaide (Cluster Art) ja taiteen klusterit (Art of clusters) ovat eri käsitteitä. Edellinen liittyy taiteen sisältöön ja substanssiin, jälkimmäinen sen organisoitumiseen ja yhteiskunnalliseen verkostoitumiseen. Taiteen klusteri on osa evolutionaarista tieteen teoriaa. Älä unohda tätä käsitettä. – ”Ne obliviscaris!”

Klusterina kuvataiteen klusteri on usein pienyrittäjyyttä ja sen verkottumista ja verkostoitumista. Verkottuminen tarkoittaa prosessin tietoteknistä osaa (vrt. internet). Näin ei toki ole aina ollut. Samalla nykyinen robotiikka algoritmeineen etenee hyvin eri tahtiin riippuen sen osaajistamme. Osa jopa pelkää sitä ja jarruttelee. Suutari pitäytyköön sandaalissaan. – ”Ne sutor supra crepidam (Apelles, Plinius vanhempi).”

Taiteen klusteri on osa muuta alueellista, kansallista ja kansainvälistä klusteroitumista, alan tiedettä ja tutkimusta sekä poikkitaiteellistä prosessointia. Sen merkitys innovaatiojärjestelmässä on liki sama kuin luovan innovaattorin (creator innovator) rooli tiimiorganisaatiossa. Näin taiteen ja taiteilijan merkitys on verkotorakenteissa ja klustereissa poikkeuksellisen merkittävä. Tätä tehtävää ei saa nyt laiminlyödä yliopistoissamme ja korkeakouluissamme. Ei enää edemmäksi! – ”Ne plus ultra!”

Kuvataiteen klusteri on osa muuta taiteen ja tieteen klusteroitumista (ks. Luostarinen 2021: Cluster art and Art of clusters 70 years). Siihen olisi syytä nyt tutustuakin. Tässä tarkoituksessa sen merkitys on yhteinen muun innovaatiojärjestelmän tai sen kansallisen strategian toteutuksen integraation kanssa (ks. Luostarinen 2005, Klusteritaiteen ja taiteen klusterin manifesti). Olen kertonut tästä enemmän väitöskirjassani kuvatessani mm. kvanttimekaniikasta tuttuja ilmiöitä (asymptoottinen vapaus) tai isolaatiomekanismeja. Ne on hyvä tuntea klusterirakenteita ja verkostoja rakenneltaessa ja myös taiteen klustereita käytettäessä. Se on välttämätön paha. – ”Necessarium malum.” Rahoitamme (Suomi rahoittaa) henkilöitä ja hankkeita, jotka eivät ole tuottavia. Ei miekkaa pojalle ”Ne puerto gladium!”. Ei mitään liikaa ”Ne quid nimis”. (Terentius). Ei enää edemmäksi. ”Ne plus ultra.” Suutari pysyköön sandaalissa. – ”Ne sutor supra crepidam.” (Apelles, Plinius vanhempi).

Robotiikan kehittäminen on osa juuri tiedettä, taidetta ja kulttuuriamme. Se ei ole mörkö muille kuin yliopistoille, joiden asema listauksissa valuu koko ajan sadan ja kohta tuhannen huonommalle puolelle. Ketkä siellä korkeakouluneuvostossa tänään istuvatkaan? Vastuu kuuluu heille. He ovat tiedeyhteisöjen työrukkanen hallituksemme suuntaan. Ei tiedettä korvata rukouksella eikä rahalla. – ”Nec prece nec pretio.”

Taiteen (kulttuurin) klusteri on osaamisympäristöineen kansakunnan ja talousalueen kilpailukyvyn innovatiivisin ydin. Klusteri hyödyntää kaikki ne alueet, joilla innovatiivisuus ja pieni mittakaava sekä joustava talous ovat tehokkaita verkostotalouden toimintavälineitä. Nämä ovat perusteita, jotka on syytä tuntea. Robotiikka ja algoritmit on siinä väline, tosin nyt tärkein: – Sitä ei voi kiertää minkäänlaisella vaivalla. – ”Negotio nullo.”

Suomessakin taiteen (kulttuurin) klusteriin kuuluvat yrittäjien ja alan harrastajien verkostojen ohella institutionaaliset tiedon tuottajat, tutkimus, koulutus, hallinto ja rahoitusjärjestelmät sekä media. Luonnonvarojen käytössä klusteri on osa ekologista klusteria ja sen toimintaperiaatteita. Ekologinen klusteri on hyvin lähellä innovaatiopolitiikassaan taiteen klustereita. Kuvitteleeko joku Suomessa, että algoritmit ovat sen ulkopuolella vielä vuonna 2023? Ei kai sentään? Ei niitä voi välttää minkäänlaisella vaivalla. – ”Negotio nullo.” Kutsuttakoon sitten vaikka välttämättömäksi pahaksi. – ”Necessarium malum.” Välttämättömyys menee aina suunnitelmien edelle (Necessitas ante rationem est (Curtius) ja säätää lain, eikä sitä itse tottele. – ”Necessitas dat legem, non ipsa accipit (Publius Syrus).

Internet ja sosiaalinen media on muuttanut eniten juuri taiteen klusteria. Ensimmäisenä se näkyy musiikissa ja kuvataiteessa, vasta sen jälkeen printtimedioitten mukana tulevassa muutoksessa. Edellinen on muuttamassa koko paradigmaista ajatteluamme ja se on monikulttuurinen prosessi, jossa jälkimmäinen koskee lähinnä “vain” printtimedioitten sisällöntuotantoa, sähköisiä medioita ja niiden kulttuurista muutosta ja olisi tapahtunut ilman internetiäkin. Paradigmainen muutos ajan ja paikan tieteissä koski toki myös taiteitamme. Muutos oli maailmankuvallinen (paradigmainen). Ikään kuin jumalallinen kostotar. – ”Nemesis divina.”

Suomessa prosessiin vaikuttavat kansallinen historiamme ja pragmatismi, jo edellä kuvatut käsitteet innovaation luonteesta Suomessa ja sen mahdollisista vahvuuksista meillä. Näistä vaikkapa hermeneutiikka ei toki ole suomalainen ilmiö, ja pragmatismia esiintyy niin ikään kaikkialla. Tieteellinen maailmankuva ei ole sekään Suomessa oleellisesti yleisempi kuin muualla Euroopassa ja siihen liittyy luonnollisesti runsaasti myyttisiä aineksia ja uskomuksia. Älä unohda! – ”Ne obliviscaris!”

Tämä koskee etenkin käsitystämme taiteesta ja sen merkityksestä yhteiskunnallisena uudistajana tai osana innovaatioprosesseja. Se on tänään paljon merkittävämpi kuin vielä muutama vuosikymmen takaperin. Se on samalla reaaliaikainen, jolloin sen fyysiset, taloudelliset ja sosiaaliset rakenteet on syytä tuntea mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Nyt siis paradigmaisessa muutoksessa, jossa robotiikka ja algoritmit ovat ”vain” väline. Aivan kaikkea tästä ei sovi tietää. – ”Nec scire fas est omnia.” (Horatius). Nyt ei auta tauko eikä lepo. – ”Nec mora nec requies.” (Vergilius).

Klusteri politiikan, talouden ja taiteen välineenä.

Cluster Policy, Economy and Art

Vuoden 2021 julkaisuni kirjoina kuvasivat klustereita politiikan, talouden ja myös taiteen välineinä. Omalla kohdallani klusterit tulivat mukaan tutkimukseen klusterianalyyseinä, suurten tutkimusaineistojen käsittelyn yhteydessä. Silloin elimme 1970-lukua ja saimme tähän tarkoitukseen myös uudet ”laskukoneet ” tietokoneiksi kutsutut. Niistä olimme ylpeitä ja opiskelimme hartain mielin uuden teknologian analytiikan, algoritmit. Se oli työntäyteistä aikaa. Jotkut iäkkäämmät professorit uskoivat ilmiön olevan ohimenevän. Ei ollut. Välineellinen tiede levisi myös sinne, missä sitä oli aiemmin vältelty. Yliopistot (rehtorit) ylpeilivät hallinnossa koneistaan. Alkoi kilpavarustelu, jonka me nuoremmat jouduimme rikkomaan salaa, saadaksemme enemmän tehoa uudelle ATK-huoneen täyttävälle koneelle. Se oli välttämätön paha. – ”Necessarium malum.” Se tehtiin salaa, ei taukoa eikä lepoa. – ”Nec mora nec requies. (Vergilius). Kielletyt päivät. – ”Nefasti dies.” Kenekään sanomatta vastaan. ”Nemine contradicente.”

Niitä (Tietokoneitamme!) jouduttiin jopa yhdistelemään yliopistojen välillä, jolloin koko ajan kasvavat tutkimusaineistot kyettiin analysoimaan aiempaa nopeammin, ja koko ajan kehittyvien uusien analyysimenetelmien avulla. Biotieteet ja lääketiede olivat jopa muita edellä DNA-ketjuineen. Ihmistieteet ja tutkittavien valtava määrä ohitti mennen tullen hiirillä ja rotilla tehdyt kokeet. Se lähensi meitä toisiimme ja aloimme ymmärtää yhteistä kieltämmekin. Olla etsimättä ja halveksimatta kunniaa – ”Nec quaerere nec spernere honorem.”

Algoritmien aika oli toki käynnistynyt jo paljon aiemmin, mutta nyt tiede ja robotiikka tuli tutuksi vähin erin myös Suomessa ja ensin juuri tieteen työskentelytavoissamme. Monitieteinen, tieteiden välinen, muuttui poikkitieteiseksi. Saman henkilön oli kyettävä hallitsemaan luonnon- ja ihmistieteen yhteinen yhdistäjä, paradigmaisesti muuttuva maailmakuvamme. Samalla tiede otti paikkansa innovaatioyhteiskunnan kärjessä. Soveltavat tieteet, kuten lääketiede, kulkivat usein muita edellä. Ei tunnettu taukoja ja lepoa. – ”Nec mora nec requies.” (Vergilius). Isät olivat sentään uhranneet kaikkensa sodissamme. Me olimme sotasukupolveamme. Kielletyt päivät. – ”Nefasti dies.”

Tänään mediamme puhuvat ja kirjoittavat tekoälystä ja sen mahdollisuuksista, ikään kuin se olisi kokonaan uusi ilmiönä. Oikeammin ilmiö on tullut ulos uusina helppoina sovelluksina myös sellaiseen, joka liittyy vaikkapa tekstin tuottamiseen, ei pelkästään tulkintaan. Shakkia pelaavassa koneessa ei ole mitään kummallista eikä uutta. Sen sijaan koulutuksen lisäämisessä, koneiden käytön helpottamisessa, on paljonkin opittavaa. Sen havaitsimme vaikkapa pandemian aikaisen etätyön yhteydessä. Valtaosa tutkijoista on työskennellyt jo 1970-luvulta pääosin kotonaan ja ilman minkäänlaista ongelmaa. Monella työpaikka on ollut autotallissa. Niin minullakin. Joskus jopa monessa samaan aikaan. Raha ei ole tehnyt ketään rikkaaksi. – ”Neminem pecunia divitem fecit (Seneca). Sen sijaan tieto ja taidot ovat. Piilaaksot ovat edelleen työympäristömme. Tärkeimmät Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kiinassa mutta myös Venäjällä. Kenenkään sanomatta vastaan. – ”Nemine contradicente.”

Ilmiön laajaneminen tapahtui räjähdysmäisesti, siinä missä ihmispopulaation kasvukin. Samalla tutkijat ovat ottaneet tehtäväkseen myös kouluttaa ja auttaa vaikkapa yrittäjiämme operoimaan tavalla, jossa taustalla ovat klusterioppimme. Ensimmäisenä ja suurimpana meillä opittiin tuntemaan luonnollisesti metsäalan klusteri. On yllättävää, miten paljon tiede vaatii nykyisin myös käden taitoja ja käsite ”Cluster art and Art of Clusters” vaati jopa oman manifestinsakin. Monikulttuurista ilmiötä ei sopinut manifestissa pilata määritelmillä. Innovaation ja paradigmaisen maailman rajaaminen on omituinen ilmiö, ja sitä näkee myös kuvataiteissa. Salvador Dali ei suostunut olemaan surrealisti, hän kertoi olevansa surrealismi. Hyvin kerrottu mutta myös maalattu. Algoritmit apuna. Ennen kuolemaa ei ole onnellinen kukaan. – ”Nemo ante mortem beatus. (Ovidus).”

Toisen väitöskirjan kohdalla käytin aikaa rutiiniluontoiseen työhön rakentaen alan yrittäjistämme klustereita myös muualla kuin metsäalan klusterina. Mukana oli myös kuluttajia, joita oli syytä saada mukaan verkottaen näin sekä kulutus että tuotanto, josta toinen oli pääosin pääkaupunkiseudulla, rakennettujen koskien varsilla, suurimmissa taajamissamme, ja toinen pääosin maaseudulla. Välillä oli sekä fyysistä että sosiaalista ja kulttuurista etäisyyttä. Se piti poistaa koneiden avulla ja tieteen keinoin. Kone ei ollut enää pelkkä puhelin vaan pieni, käteen mahtuva tietokone. Nokia teki virheensä mutta eivät kollegamme Kalifornian piilaaksossa. Heille tämäkin on kirjoitettu. Kuka muu tämän ymmärtäisi? Ei kukaan muu. – ”Nemo alius.” Lämmin tervehdys AURP:n ja IASP:n ystävilleni.

Tällainen työ on raskasta rutiinia, jossa käydään läpi valtavia aineistoja ja tyypitellään saatuja digitaalisia tietojamme, apuna mm. klusterianalyysit. Näitä klustereita verkotettaessa keskenään ko. henkilöiden tai yrittäjien ei itse ole tarvis tietää muuta, kuin kuinka heidän yritystoimintansa alkaa yllättäen sujua aiempaa paremmin, ja kuluttajat saavat sitä mitä haluavat, usein jopa tietämättään, miksi juuri hän, ja oikeasta paikasta löytäen. Yksin ei menesty. Kuolevaisista ei kukaan ole alati viisas. – ”Nemo mortalium omnibus horis sapit (Plinius vanhempi).

Toki hän voi myöhemmin kertoa myös oman sepitteellisen tarinansa sekä kirjoittaa sen medioillemme. Hän on varmasti unohtanut, kuinka joku outo tyyppi kävi hänet joskus vuosia aiemmin haastattelemassa. Hyvä kun hänelle riitti aikaa muutama menetetty kiireinen minuutti. Yrittäjät ovat kiireisiä ihmisiä. Ei siinä innovaatioita ehdi ajatella, saati klusterirakenteita muiden yrittäjien ja lopulta myös asiakkaiden kanssa. Kaiken ydin on kuitenkin yrittäjälle raha. – ”Nervos rerum, pecuniam.”

Haastattelija oli jonkun vieraan yliopiston opiskelija ja aineistoja käsiteltiin myöhemmin luottamuksellisesti sekä raportoitiin tutkimuksina, pro-gradu töinä ja väitöskirjoinakin. Tieteellisessä aikakauskirjassa, lehdessä, jota hän, yrittäjä, ei ole koskaan avannut. Pohdittiin yhteisesti kongresseissa ja löydettiin ratkaisuja, joita hän, yrittäjä, itse käytti myöhemmin omassa yrityksessään ja sen erikoistumisessa. Ymmärtämättä algoritmeista tuon taivaallista. Sodan voimakin on raha. – ”Nervus belli pecunia.” (Cicero).

Sen sijaan seuraava askel, jossa haetaan luovuutta ja innovoivuutta mukaan, on jo vaikeampi porras ylitettäväksi. Silloin mukaan tulevat myös tutkimuslaitokset ja yliopistot, alan tiede, tutkimus ja koulutus sekä sellainen raportointi, johon haetaan merkittävämpää, kansainvälistä rahoitustakin. Kaiken ydin on raha. – ”Nervos rerum, pecuniam.” (Cicero).

Vasta tässä vaiheessa mukaan tulee kansallinen innovaatiopolitiikka ja alan päättäjät, poliitikot. Harvakseltaan vaihtuvat poliitikot pudottavat jonkun aiemmin mukana olleen kansakunnan ulos ohjelmasta. Virkamiehet pahoittelevat, mutta eivät voi asialla mitään. Se on hyvin tavallinen ilmiö vaalien yhteydessä ja jälkeen. Äänestäjien asiana ei ole pohtia, miten tiede ja tutkimus saa rahoituksensa. Se on pitkäjänteistä yhteistyötä globaalissa maailmassa eläen. Ulkopuoliselle se ei sano mitään. – ”Nihil dicit.”

Tällaisen ilmiön popularisointi, päivän medioihimme siirtäminen, on mahdollista vain tiettyyn rajaan asti, eikä se ole tarpeellistakaan, ellei kyse ole henkilöistä, jotka ovat avainhenkilöitä ja joiden kohdalla tietoa on kyettävä levittämään samaan tapaan, kuten vaikkapa lääkäreitä tai sähkömiehiä kouluttaen. Myös ilmiön perusteet on osattava kuvata ainakin tiettyyn syvyyteen saakka, olkoonkin että perustiede ja sen sovellukset ovat hiven kuin veteen piirretty viiva. Mihin rahaa käytetään ja miksi, on kuitenkin poliittinen päätös. Tässä prosessissa mikään ei ole kaikilta puoliltaan onnellista. – ”Nihil est ab omni parte beatum.” (Horatius).

Tunnen lukemattoman määrän tapauksia, jolloin jotkut avainhenkilöt ovat joutuneet vetäytymään ohjelmista juuri vaalien seurauksena ja korvattu muilla. Suomessa tämä koskee myös kuntiamme. Harvemmin yksittäisiä yrittäjiä. He vain jäävät ulos hankkeista tietämättä, miksi näin on käynyt. Myöhemmin ilmiö näkyy aluetaloudessa ja lokalisaatio (sijainti-) ehdoissa. Alue alkaa taantua. Puuttuu jotain korvaamattoman tärkeää, joka välittyy pääsääntöisesti yritysklustereiden kautta. Mikään ei kuitenkaan ole kurjuutta, paitsi jos pidät sitä kurjuutena. – ”Nihil est miserum nisi cum putes.” (Boethius).

Tämän ongelman ylittämiseksi kaikkien ei ole tarvis tietää kaikkea, ja me erikoistumme yhä syvemmälle, tiedämme yhä enemmän, mutta yhä vähemmästä. Samaan aikaan kun tästä tiedottava, toimittaja tai opettaja, tietää yhä vähemmän yhä enemmästä. Niinpä mediatiedoilla ei ole juurikaan käyttöä yrityselämän lokalisaatiopäätösten teossa. Poliitikot ovat pelanneet hekin alueensa ulos kehittyvien alueiden joukosta. Taantuman taustalla on pääsääntöisesti huonosti hoidettu innovaatiopolitiikka. On äänestetty vaaleissa vääriä henkilöitä. Äänestäjän motiivi on kokonaan muuta, kuin paradigmaisen maailman muutos, ja sen muuttajien tapa toimia. Muistuttaa mustaa joutsenta. – ”Niger cygnus.” (Juvenalis).

Tässäkin verkostot ja klusterointi auttavat poliittisia klustereita hoidettaessa. Päättäjät kun tulevat mukaan helpottamaan ja nopeuttamaan vaurastuvan alueen innovaatiotason prosessia. Kaikkea kun ei ole tarvis tietää, kuten puuseppä aikanaan, vaan tietoa ja taitoa sekä persoonallisuuksia yhdistetään jälleen kerran koneälyn ohjaamalla tavalla. Näin poliitikko on mukana tässä yhteisessä pelissämme. Rikkomatta koko ajan pelin sääntöjä. Tutkijan ei pidä olla epätoivoinen mistään. – ”Nil desperandum.”(Horatius).

Näin eri ihmistyypit ja persoonallisuudet sekä heidän osaamisensa otetaan käyttöön yhteiseen klusteriin ja he hyötyvät samalla koko klusterin kokonaisuudesta aivan kuten mehiläis- tai muurahaispesässä työtään tehden. Tosin nyt myös usein globaalisti ja kulttuurirajoja ylitellen. Näin viisainta on olla ihmettelemättä mitään. – ”Nil admirari.” (Horatius). Ei ole taivaassakaan aina rauha. – ”Nec sidera pacem Semper gabent (Claudianus). Välttämätön paha. – ”Necessarium malum.” Onnellinen ei kukaan kelvoton. – ”Nemo malus felix. ” (Juvenalis).

Mennyt vuosi oli kiinalaisittain härän vuosi ja nyt eletään jo tiikerin aikaa. Mennyt vuosikymmen, ja alkaen jo 1970-luvulta, oli taas omalla kohdallani puhtaiden klustereitten (Cluster analysis) aikaa. Mukana myös lasin vuosikymmenet ja Cystal art. Mennyt vuosi oli nimettynä Euroopassa lasin vuotenamme (Glass Age).

Ilman lasia olisimme tieteemme kanssa heikoilla. Tärkeimmät käsitteet ovat olleet kohdallani lasin rinnalla Cluster Policy ja Cluster Art sekä Cluster Articles. Sen jälkeen Cluster Economy, Cluster Analysis ja Cluster Science.

Klusteroituvat alueet ja klusterianalyysi olivat osa klusteroituvia yrityksiä ja kuluttajaklustereita, ekologista klusteria (Ecological cluster) jo paljon aiemmin osana innovaatiopolitiikkaa. Nämä olivat kuitenkin jo edellisten vuosikymmenten tuotteita ja molemmissa väitöskirjoissani (PhD ja ScD) ne mainitaan myös heti otsikossa ja osana kolmatta tutkintoa (D.Art). Edempänä ei mitään. – ”Nihil ultra.”

Klusterianalyysi oli siten läsnä koko ajan omassa työssäni ja myös harrastuksissani, uuden digiajan tietokoneitten klustereissa, ja myös kuvataiteessa ja musiikissa, sukumme median (Itä-Savo) siirtyessä digiaikaan 1980-luvun alussa Etelä-Savossa ja ensimmäisenä Suomessa. Se on sitä nyt myös Euroopan tärkeimmissä rahoitus- instrumenteissa ja niiden innovaatioissa. Mikään ei ole varmaa paitsi menneisyys. – ”Nihil nisi quod praeteriit certum est.” (Seneca).

Se on ollut paradigmainen ja maailmankuvat muuttava ilmiö. Se on myös ratkaisevassa osassa juuri nyt geopoliittisessa kriisissä ja sen laukaisemisessa. Emme voi toimia enää globaalisti tai lokaalisti regionaalisten alueitten sisään sulkeutuen ja ulkopuolella yhteisten klustereittemme myös vaikkapa huippu-urheilussamme (Sport Cluster).

Olemme klusteroituneet toisiimme tavalla, jossa perinteiset aseet on unohdettava sotineen. Joka niihin tarttuu, aseisiin, varmasti myös niihin hukkuukin. Klusterirakenteiden ulkopuolella ei ole enää luovaa ja innovatiivista tulevaisuutta, tiedettä ja taidetta, politiikkaa ja hyvinvointia, demokraattista yhteiskuntaa. Se on härän vuoden perintöä ja opimme sen viimeistään pandemian aikana ja geopoliittisessa kriisissämme. Joku geopoliittinen vaikuttaja ajaa nyt itsensä lopulliseen paitsioon ja kansakuntansa köyhyyteen. Olla ihmettelemättä mitään. – ”Nil admirari.” Mikään ei voi kestää ikuisesti. – ”Nil durare potest tempore perpetuo.”

Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka

Luostarinen, Matti (2005) (2021) (2023)

Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-968-0

Innovaatio ymmärretään usein teknisenä tuotteena, uutuutena tai ideana. Laajemmin innovaatiot ja niiden tuotanto ja kulutus liitetään ihmisten ja yhteisöjen, organisaatioiden toimintamalleihin, mutta myös alueiden tai valtiokoneiston tapaan toimia. Harppaus tietotekniseen vallankumoukseen toi mukanaan kansalliset ja kansainväliset innovaatiojärjestelmät ja -politiikan sekä laajensi käsitteen kaikki yhteiskuntasuunnittelun lohkot käsittäväksi. Mikään ei kuolevaisille ole vaikeaa. – ”Nil mortalibus ardui est.” (Horatius).

Klusteritaloudella puolestaan kuvataan usein alueen tai kansakunnan kilpailukyvyn ydintä. Klusterilla tarkoitetaan verkostorakennelmaa, jonka osaaminen, voimavarat ja yhteistyösuhteet nostavat verkoston tietyn liiketoiminnan merkittävään asemaan kansallisilla ja etenkin kansainvälisillä markkinoilla. Mitään ei voi luoda tyhjästä. – ”Nil posse creari de nilo.” (Lucretius).

Ekologinen klusteri on puolestaan osa modernisaatiota, kestävää kehitystä ja sen rakennemuutosta yhteiskuntapolitiikan kaikilla lohkoilla, mutta etenkin ympäristö-politiikassa ja osana innovaatiopolitiikkaa. Ekologisen innovaatiopolitiikan ja yrittäjyyden klusteritutkimus selvittä:

1) innovaatioprosessien ja -roolien syntytapaa, omaksujatyyppejä sekä eri instituutioiden osuutta innovaatiopolitiikassa. Erityisesti on paneuduttu uuden tiedon luomiseen kansallisena, alueellisena ja maaseudun ekoyrittäjyyttä koskevana prosessina. Tämä koski etenkin toista väitöskirjaani. (Matti luostarinen 2005: Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka – Ecological cluster and Innovation policy).

2) Toisena tehtävänä oli selvittää ekologisen tuotteen ja kulutuksen segmentit ja trendit, joilla on merkitystä maaseudulla sijaiseville ekoyrittäjille ja näiden toiminnan verkostoille. Miksi maaseudulla? Luonnonvaramme ovat siellä.

3) Kolmas tehtävä oli hakea ekologisen yrittäjyyden innovatiiviset roolikartat. Tehtävänä on löytää innovaatiotoiminnalle parhaiten soveltuvat roolimallit vastaamaan kulutukseen ja kansainvälisen innovaatiotutkimuksen suosituksiin klusterirakenteissa. /Tämä teksti on julkaisustani: Matti Luostarinen 2005: Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka. (Ecological cluster and innovation policy). Kyseessä on toinen väitöskirjani vuodelta 2005. Kirja sisältää paljon muutakin. Siitä käynnistyi prosessi, joka jatkuu edelleen algoritmeineen ja robotit tekevät koko ajan työtään, yötä päivää.

Tiedonhankintamallit ja uuden tuottaminen ovat sidoksissa yksittäisiin tiedon tuottajiin, verkostoihin ja klusterirakenteisiin. Konventiot ovat yleisiä vastaanotto-periaatteitamme ja samalla uuden innovaation toimintamekanismeja; niiden syvempi kieli. Älä, pyydän, sotke sitä! – ”Noli, obsecro, istum disturbare!” (Arkhimedes).

Uuden löytäminen ja vastaanottaminen on aina ristiriidassa vallalla olevan konvention kanssa. Innovaattori on siten ristiriidassa vallalla olevaan konventioon ja ajattelussaan divergoiva, maaseudulla usein tulkittu radikaali toisinajattelija. Tahtomattaan tai tahtoen. – ”Nolens volens.” Ei kukaan yksin ole kyllin viisas – ”Nemo solus satis sapit.” (Plautus).

Maaseudulla innovaatioprosessi on ollut pääsääntöisesti innovaation diffuusiota regionaalisessa ympäristössä. Kyse on ollut uuden tiedon leviämisnopeudesta ja kyvystä vastaanottaa ja soveltaa sitä. Sekä alueet että omaksujat on ollut mahdollista tyypitellä sekä tuotannossa että kulutuksessa. Kaiken ydin on raha. – ”Nervos rerum, pecuniam.” (Cicero).

Leviävät innovaatiosyklonit (diffuusioaallot) ovat muodostaneet tunnistettavan sosiokulttuurisen ajallisen jatkumon. Samoin näiden oletettu etenemissuunta keskusalueilta vaikutusalueilleen. Innovointia on hidastanut etenkin imitaatioon kuuluvat lukuisat isolaatiomekanismit. Mitään ei voi luoda tyhjästä. – ”Nil posse creari de nilo (Lucretius). Ilmiö on kuvattu jo väitöskirjani johdanto-osa alussa (s.19) (Asymptoottinen vapaus ja kvanttimekaniikka). Analogian ajankohtaisuus löytyi tuolloin käsitteen löytäneiden (David Goss, David Polizer ja Frank Wilczek) Nobel -palkinnolla vuonna 2004. Väitöskirjani syntyi rinnan ko. löydöksen kanssa. Oli jo ko. hetkellä painossa. Ilmiö on siten ilmeisesti merkittävä. Tuskin sitä Suomessa kukaan huomasi? Miten olisikaan voinut huomata edes lukemalla siitä?

Moderni verkostoyhteiskunta ja sen klusterirakenteet muuttivat innovaatiopolitiikan aktiiviseksi toiminnaksi. Tässä ekologinen klusteri edustaa maaseudun kehittämisen ja modernisaation viimeisintä vaihetta. Sen yhteydessä on otettu käyttöön käsite luova talous, ja se sivuaa läheisesti juuri evolutionaarista taloustiedettä. Tahtomattaan tai tahtoen. – ”Nolens volens.”

Tutkimuksessa faktoripisteiden ryhmittelyssä kuluttajat on mahdollista jakaa kymmeneen homogeeniseen ryhmään, joista viisi on mahdollista nimetä pääryhmiksi käyttäen sosiologian ja antropologian postmodernin ihmisen elämänstrategian kuvauksia (kuljeskelija (flaneeraaja), turisti, kulkuri, peluri ja telecity ihminen).

Näillä kaikilla on oma erityinen asemansa yrittäjäklusterin rakennetta toteutettaessa. Suomalaisesta ekologisen klusterin yrittäjäryhmästä oli tuolloin mahdollista löytää faktoripisteitä ryhmitellen seitsemän avainroolia ja näiden toimenkuvat.

Näistä konventionaaliset ryhmät paikantuvat nelikentässä lähelle organisoivaa järjestelmää (Organisers). Usein yritysryhmistä tai verkostoista ei muita löydy ja kyse on tuotteiden tekijöistä (Concluder producer).

Toisen ryhmän muodostavat monialayrittäjät kokemusvälittäjinä (tuotechampionit). Usein kyseessä ovat maataloudesta juuri irtautuneet yrittäjät ja lukuisten tuotteiden kanssa aloittelevat matkailun monialaosaajat ja myös kiihkeät organisoijat (Thruster organiser).

Visionäärit (intrapreneurit) kuuluvat eräänlaiseen sisäisen yrittäjyyden ryhmään ja ovat osa klusterin arvioivaa kehittämisjärjestelmää tai tiedonhankkijoita (Advisers, Reporter advisers). Näiden kyky operoida innovaatioryhmien kanssa on muita parempi, ja he ovat korvaamaton klusterin toiminnan integraatiossa (Explorers ryhmät).

Vapaamatkustajat (älä ymmärrä väärin) ovat suurehko ekologista imagoa hyödyntävä ryhmä. Passiivisuudestaan huolimatta ryhmä on tärkeä monissa portinvartija (gateway) tehtävissä (=teknologian siirto ja markkinointi).

Itselliset yrittäjät (entrepreneur) ovat lähellä konventionaalista ryhmää ja toimivat lähinnä promoottorijärjestelmässä (Explorer promoter).

Varsinaiseen innovaattoriryhmään (Creator Innovators) kuuluu noin 10 %:n osuus oppositioasemaan usein ajautuneita maaseudun yrittäjiä. Heidän tuekseen kaivataan klusterissa teknologian ja markkinoiden portinvartijoita, joiden tehtävä on lähinnä palkitsevien järjestelmien ylläpito (Upholder maintainer), mutta samalla myös koko klusterin kontrollointi (Controllers) rinnan organisoivien ryhmien kanssa (konventionaaliset yrittäjät).

Ekologisen klusterin verkostorakenteissa korostuvat joko huipputeollisen kasvu-uran valinneet mallit tai humanistisekologiset rakenteet. Molemmissa verkostorakenteissa avoimuus on ainoa mahdollisuus ottaa vastaan ja lähettää sosiaalisen pääoman edellyttämiä globaaleja innovaatioita. Olkoonkin ettei mikään ole ihmiselle varmaa. – ”Nil homini certum est (Ovidius).

Tällöin korostuvat pikemminkin monikansalliset klusterit ja näiden kyky innovoida kuin puhtaasti alueelliset tai kansalliset klusterit. Tämä koskee sekä tiedon tuottajia (tutkimus), hallintoa, rahoittajia, koulutusorganisaatioita että pienyrittäjien sisäistä kykyä verkostoitua ja vastaanottaa oikealta tasolta (huom!) tulevaa informaatiota innovaatiopolitiikkansa hoidossa. Mitään kun ei voi luoda tyhjästä. – ”Nil posse creari de nilo.” (Lucretius).

Yrittäjäklustereiden tyyppien rinnalla esiintyvät myös kuluttajaklusterit. Heidän kohdallaan tyypit löytyvät kirjastani ”Matti Luostarinen 2005: Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka”. Medioistamme taas tärkein oli sosiaalinen mediamme ja sen talous. (Matti Luostarinen 2011: Social media economy and strategy). Tuo kirja julkaistiin täyttäessäni 60-vuotta ja on edelleen luetuin ja tentityin kirjani 125 joukossa. Näin ainakin oletan. Maan päällä tie tähtiin ei ole helppo. – ”Non est ad astra mollis e terris via.” (Seneca).

”Age si quid agis.” Kun teet jotain, tee se. ”Docento discimus.” Opettamalla opimme.