Hesarissa on professori Heikki Hiilamon kirjoitus, kuinka esitetty soten rahoitusmalli on epäoikeudenmukainen. Mustan judokavyön hankkinut sosiaalipolitiikan professori todistaa, aivan oikein, kuinka kapitaatiomaksu on epäreilu syrjäisiä ja köyhiä, vanhusten asuttamia kuntiamme kohtaan ja suosii keskusten rikkaita kuntia. Kuinkas muutenkaan, kun kyse on kokoomuksesta. Sillä pyritään vain kuntaliitoksiin ja se taas ei johda mihinkään, kun naapurissa on toinen köyhä kunta. Ylipäätään kunnallisveron käyttö valtionveron ja -osuuksien sijasta on sekin epäoikeudenmukainen ja köyhien sekä vaivaisten kiusaamista. Hieman sitä voisi korjata, jos suurilla sotealueilla olisi verotusoikeus, pohtii Hiilamo. Mustan vyön mestari voisi heittä muiden asiantuntijoiden avustamana sotesopan keittäjiensä silmille tai syötäväksi. Tällaiset keittäjät kylmästi oppositioon seuraavaksi vaalikaudeksi tai kahdeksi.

Kintoisaa on pohdinta antisemitismistä ja juutalaisten leimaamisesta syntipukeiksi silloin, kun Euroopassa on lama ja se siirtyy taantumaksi ja takaumaksi, frustraatioksi. Tätä on pohdittu paljon ja sen syntyä vähemmistökulttuureja polkevana syyllisen etsintänä omaan tuskaisaan elämään. Se on sukua koulukiusaamiselle tai työpaikkakiusaamiselle, psykososiaalisille traumoillemme. Sanan- ja uskonnonvapaudesta ei kuulu kuitenkaan käydä kauppaa ja tässä eurooppalaiset ovat kovin yksimielisiä. Yksittäistä terroritekoa ei sitäkään saa käyttää leima-aseena muihin ja kokonaisiin kulttuureihin, kansakuntiin ja rakennellen stereotyyppejä. Siinä nuttu vain kääntyy nurinpäin.

EKP vie ja muut Euroopan keskuspankit vikisevät. Kirjoittaa Hesari niin ikään ja olettaa myös omilla valuutoillaan pelaavien olevan osa euron käyttäytymistä. Samalla toimittaja lähtee spekuloimaan markalla, ja oletta, kuinka markka käyttäytyisi samoin eikä omasta valuutasta olisi nyt käyttöä tai hyötyä. Se on historiantutkijan näkökulmasta teko, jota ei tieteessä suvaita, mutta media on oma lukunsa, pseudotiedettä.

Historia- ja aikatieteissä, kuten myös alutieteissämme, ei spekuloida menneillä ja pohdita, mitä tapahtuisi jos jotain olis historiassa tehty toisin. Se on mieletöntä ja täysin turhaa ajanhukkaa. Kaikki kun liittyy kaikkeen ja pienikin muutos historiassa muuttaisi kaiken, saati kokonaisten kansantalouksien ja kansojen valuuttojen vaihtelut. Se, miksi media menee tällaiseen viihteeseen, on samalla tahallista tai tahatonta lukijoiden aliarvioimista.

Mediayhteiskunnassa kun toimittaja kokee olevansa jumalallisesti asioita ohjaava ja hybridiyhteiskunnassa osa sitä luokkataistelun elämää, jossa konflititeoreetikot elävät. Siellä kaikesta on puutetta; rahasta, vallasta, kunniasta, rakkaudesta ja maailma on näiden suopistuvien luonnonvarojemme taistelutanner. Onneksi näitä pelureita on sittenkin vain noin  neljännes ihmisistä. Ei toki alkuunkaan kaikki. Joillakin on mukana myös normit ja moraali, eikä peliä lainkaan.