Takana on nyt tuhat ja yksi tarinaa perusssuomalaisten sähköisen median käyttöön. Tämä juhlanumero on kirjoitettu hetkellä, jolloin elämme globaalisti ja lokaalisti poikkeuksellista aikaa. Vastaavaa saa hakea sotavuosistamme. Olen ajatellut koota näistä kirjan, jossa hyödynnän jo nuorena miehenä lukemaani Boccaccion Decameronea. Se oli maailman ensimmäinen novellikokoelma ja kirjoitettiin nuorten toimesta heidän viettäessä yhteistä aikaa ruton raivotessa Euroopassa.

Tarinoita Decameronessa on tasan sata. Tuhannen ja yhden vuoden kertomukset on toinen, jota olen hyödyntänyt aiemminkin. Kun takana on yli sata kirjaa, osa myös väitöskirjoja, liki 5000 artikkelia, tieteellisiä ja tiedettä popularisoivia, niiden kokoaminen yhdeksi ja samaa asiaa palvelevaksi kokonaisuudeksi on varmasti työlästä ja vaativaa, mutta toki mahdollista.

Olettaen, että keromus on siihen riittävän arvokas. Luulen löytäneeni sen ja samalla yhteyden perussuomalaiseen puolueeseen. Se alkoi vuodesta 1959, jolloin olin kahdeksan vuoden ikäisenä Pieksänmäellä lausumassa runoja. Tilaisuus oli erikoinen ja on kantanut näihin päiviin saakka.

Joukko pienviljelijöitä ja Karjalan evkkoja oli kokoontunut sinne perustamaan omaa puoluettaan, Pientalonpoikien puoluetta. Myöhempi historia liittyy maamme lähihistoriaan ja SMP:n syntyyn, josta niin ikään kirjoitin ensimmäisen tutkielmani vuonna 1971 tuolloin Oulun yliopisossa. Myöhemmin mukaan tuli myös Turun ylopisto ja sen politiikan tutkimuksen ja sosiologian laitos. Näin biotieteistä ja maantieteestä, luonnontieteistä tuli pitkä loikka ihmistieteisiin. Monitieteisyys ei ollut tuolloin oikein muodissa ja poikkitieteisyydestä ei puhuttu lainkaan. Nyt on toisin. Silloin sitä oli salailtava. 

Siitä käynnistyi oma tutkijan urani ja jostakin syystä se on lomittunut koko ajan myös perussuomalaisen puolueen syntyyn ja sen värikkäisiin vaiheisiin osana kansallista poliittista kulttuuriamme ja sen luovinta ydintä. Kriisien syntyessä puolue on noussut kuin Feeniks lintu tuhkasta. Niin nytkin ja poikkeuksellisen vaikeita aikoja hoitamaan.

On 14 Mar, 2020 0 Comments

Jos pääkaupunkimme olisi muualla kuin Helsingissä toimintamme Suomessa olisi tehokkaampaa, eikä pelkästään metropolikeskeistä puuhastelua, jossa pahin ongelma, pääkaupunkiseutu, nukkui myös nyt, tärkeimmällä hetkellä koronaviruksen paikantuessa Kiinassa.

Mitä iloa on sulkea kouluja maaseudulla, jossa ei ole yhtään tapausta, kun metropolin Vantaa lentokenttänä vuoti kuin seula sairaita ihmisiä ympäristöönsä. Virus tuli Suomeen Vantaan kautta ja metropolipolitiikan sekä mediayhteiskunnan tuotteena lukien tänään Helsingin Sanomat ja sen osoittamat tilastot sairastuneistamme.

YLE on tänäänkin pelkästään tuon tiedotuksen, mediayhteikunnan helmi. Korona viruksena on suomalaisen median ja metropoliamme suojaavan vinksahtaneen maantieteen tuote suuren maan epäonnistuneessa hoidossa. Se tuo mieleen vuodet 1959 ja 1970.

Valtaosa maasta on pidettävä nyt puhtaana viruksesta ja kyettävä SULKEMAAN metropolialueemme MYÖHÄSSÄ ja vaikeasti nyt hallittavin toimin. Kiinassa toimittiin päinvastoin. Ilmiö ei ole vaikeampi kuin Karjalan evakkojen asuttaminen aikanaan.

Miljoonien ydinalue joutui heti karanteeniin. Se oli rankka teko, jota meillä ihmeteltiin. Ikään kuin Vantaa olisi pyhä alue lentokenttineen. Eduskuntatalo ja sen ympäristö täynnä korvaamattomia aivoja. Kaipaamme ministereiksi tohtorin tutkinnon suorittaneita, tutkijakoulutuksen hankkineita ammattilaisia. Lehti (HS) kirjoittaa myös uskottavaa tekstiä haastatellen alaa tuntevaa professoria viruksista populaarilla tavalla kertoen.

Maantiede ja siihen liittyvät sosiaaliset ja kulttuuriset ilmiöt olisi voinut jättää kuitenkin vähemmälle selittelylle. Mielipiteet ovat eri asia kuin spatiaalinen diffuusio ja sen käyttäytyminen viruksen leviämistä ennustettaessa. Sillä kun ovat omat mallinsa ja ne myös tunnetaankin. Sosiaalinen maantiede tuntee kyllä ihmisen käyttäytymistä ja sitä olisi nyt tullut käyttää muuallakin kuin Kiinassa.

Sotiemme aikana eduskunta ja hallitus työskenteli muualla kuin Helsingissä. Meillä on yli 300 kuntaa, jotka toimivat tehokkaasti. Ainut ongelma on pääkaupunkiseutumme. Sen poliittinen rakennekin on kokonaan toinen kuin kunnissamme. Se on pirstottava nyt pienempii ja hallittaviin yksikköihin. Ne vovat olla puhtaasti tätä tarkoitusta varten syntyviä.

Metropolin tapa toimia on kokonaan toinen kuin maaseudun. Siellä on toimittava toisin kuin maaseudulla toimitaan. Eurooppa on metropolien viidakko. Suomi on harvaan asuttua maaseutua. Meillä on vain yksi metropolialue. Se on nyt hajotettava. Koronan hoito on keskitettävä omille asemilleen. Parempi myöhään kuin ei koskaan.

Sen eristäminen lentokenttineen muusta maasta olisi tullut suorittaa HETI kun virus alkoi levitä Kiinasta. Aikaa olisi ollut ja maaseutu olisi nyt turvassa. Samalla metropolialueen keinot olisi löydetty sen sisältä.

Ilmiö on sama kuin maakuntapolitiikassamme. Kainuun malli ei käy Uudellemaalle eikä sama malli sovi maakuntinamme nyt torjuttaessa virusta Uudellamaalla ja metropolialueella sekä Kainuussa. Lapin ainut tapaus lensi sinne Kiinasta ja toista ei ole tulossa. Hänet on palautettu Kiinaan hoidettuna. Metropolialueellamme tämä ei olisi onnistunut. Meia niiden tiedottajana on muuta kuin tiedettä.

Montako korona tapausta on tänään Savossa, Karjalassa, Pohjanmaalla, Satakunnassa jne. Ei yhtään. Oulussa on odotetusti muutama tapaus kiitos valtakunnan toisen pääkeskuksen ja lentokentän. Nukkuivat sielläkin. Eristäkää alue kun vielä ehditte. Maantieteen laitos yliopistossa on käytettävissä. Vuosikymmeniä siiten se toimi vieläpä Kalevan lehtitalossa ja sieltä oli helppo avustaa oululaista mediaamme ja myös poliittisia päättäjiämme.

Hämeen ja Varsinais-Suomen tapaukset ovat nekin odotetusti Turun ja Tampereen lentokentän tuotteita. Pieni maakuntakeskus lentokenttineen on helposti eristettävissä. Sen ehtii tehdä vieläkin. Muutama kymmenen tapausta on hoidossa. Vai onko? Koronasairaat on syytä hoitaa sielläkin erikseeen omissa asemissaan.

Ilmiö muistuttaa vuotta 2015. Suomalaiset poliitikot yllätti Tornion tulli ja sieltä sisään tulvinut virta muukalaisia. Heitä kärrättiin sinne läpi Euroopan ja Ruotsissa saivat kyytiä kohti Haaparantaa.

Käsite hybridi vilisee nyt suomalaisen ulkoministerin haastattelussa Hesarissa. Hän puhuu Kreikasta ja Turkista. Kirjoitin vuosikymmen sitten hybridiyhteiskunnan kouristelustamme tätä nimeä myös käyttävän kirjan. Se kouristelu jatkuu edelleen. Ikään kuin miesten vaihtaminen naisiin olisi sen muuksi muuttanut. Ei se ole sukupuoleen sidottu ilmiö ensinkään.

Mediayhteiskunnan päätoimittaja kirjoittaa pääkirjoituksessaan tavalla, jossa ensin sytytellään tulia, ja kun siihen osallistuu Yhdysvaltain presidentti, tulen sytyttäjät alkavat niitä sammutella. Presidentti tekeekin pelkkiä virheitä noudattaessaan aiempia median ohjeita.

Se on kaksinaamaista psykopaatin mediayhteiskuntamme tuotetta. Se sytyttelee ensin tulipaloja ja on niitä kohta sammuttelemassa osoittaen osaamistaan mediapoliitikkonamme. Media on hyvä renki mutta hirvittävä isäntä. Kuten tulella on tapana olla. Nyt maailmalla raivoava korona on liian vakava tapaus leikkiä tulella ja Yhdysvaltain vaaleilla. Keskitytään nyt oman pesämme hoitoon ja kansakuntamme yhdistämiseen, yhteiseen kieleen ja sen ymmärtämiseen.