Laura Ingalls Wilder syntyi 7. helmikuuta Wisconsinissa, Pepinin pienessä kylässä sen pohjoisissa metsissä. Hän kuoli siellä niin ikään helmikuussa 90 vuotta myöhemmin nimekkäänä kirjailijana. Kirjailija hänestä tuli oman tyttären kehotuksesta julkaista kirjoituksiaan synnyinkylästään ja pienestä Dakotan De Smetin kaupungista. Syntyi esikoinen nimeltä “Pieni talo suuressa metsässä” (Little House in the Woods). Sitä seurasivat romaanit “Farmarin lapset”, “Pien talo preerialla”, “Luumujen poukama”, “Hopeajärven rannalla”, “Pitkä talvi preerialla”, “Pieni kaupunki preerialla”, “Onnen kultaiset vuodet” ja “Neljä ensimmäistä vuotta”.

Raivaajakansan juuret

Kirjoista tehtiin suosittu ja rakastettu Michael Londonin tuottama televisiosarja “Pieni talo preerialla”. Landon itse näytteli siinä perheen isää. Siitä tehtiin myös japanilainen animesarja, minisarja Kanadassa ja elokuvat itse kirjailijasta.

Sotien jälkeen syntyneet oman ikäluokkani edustajat muistavat hyvin kuinka tuo televisiosarja kosketti ja toi mieleen omat kokemukset suomalaisessa sydäntalvessa, kaamoksessa, lamavuosien metsätöissä ja kevään sekä kesän tulon riemut. Kun niitä tänään rienataan tai pilkataan, väheksytään tai poljetaan maaseudulla uuden metropolipolitiikan nimissä, syntyi hiljaisen kansaosan kapinaliike. Sillä oli toki jo juurensa 1970-luvun yhteisissä kokemuksissamme ja pientilallisten raivaajien unohtamisessa, unohdetussa kansassa. Silloinkin sille naurettiin, pilkattiin. Sosiaalinen pääoma ja muisti pilkan kohteena on aina vaarallinen ilmiönä ja kertoo normiston ja moraalin rapautumisesta. Samalla kyky muistaa oma geopoliittinen asema ja talouden perusta, luonnonvarat, unohtuvat nekin. Historia opettaa ettei historiasta opita mitään.

Raivaajakansa kuitenkin rakensi etelän hyvinvoinnin ja 400 000 muutti Ruotsiin. Sekin saa kiittää nyt hyvinvoinnistaan tätä samaa raivaajakansan työtä. Monelle evakkotaival jäi pysyväksi tavaksi elää ja väsyä matkalla. Sen äänet kelpasivat vaaleissa mutta aina se tunsi tulleensa petetyksi. Siitä kirjoittaminen oli vaikeaa. Kuka sellaista olisi Suomessa julkaissut Kekkosen aikana, jolloin kuuntelimme Kremlin kelloja ja maalaisliitto käytti rajatonta valtaa? Syntyivät valtapuolueemme ja konsensus syntyi myöhemmin. Vielä 1990-luvulla meillä oli mukana myös Nokian tuomaa onnea. Samoin öljykriisien aikana, jolloin kuroimme kiinni innovaatiopolitiikassamme muiden OECD -maiden etumatkan. Geopoliittinen asemamme antoi nyt tukea ja sitä on osattava käyttää myös nyt oikealla tavalla 7000 miljoonan ihmisen maailmassa.

Narratiivista historiankirjoitustamme

Joku ei ole lukenut Laura Ingalls Walderin tarinaa, jossa on runsaasti yhtymäkohtia suomalaisten korpikirjailijoitten kuvauksiin, alkaen Haanpäästä ja edeten suomalaisen kerronnan kultaisista vuosista aina Kalle Päätalon Iijokisarjaan tai oman kansakouluaikaisen opettajani Eino Säisän kerrontaan kukkivina roudan maina ja jatkona sotaromaaneille sekä Väinö Linnan tuotannolle.

Kauppakeskus Tuulonen on kaupan, palvelujen ja hyvinvoinnin keskus Tuuloksen kunnassa Kanta-Hämeessä Tampereelle, Lahteen ja Hämeenlinnaan risteävien teiden yhtymäkohdassa.

Se muistuttaa metsän keskelle rakennettua pientä kauppakylää, jossa on 60 liikettä, kuusi ravintolaa, hotelli, kokouspaikkoja takkahuoneineen, pankkeja, posti, lasten leikkipaikkoja jne. Siellä käy vuosittain 1-2 miljoonaa vierasta hieman samaan tapaan kuin omalla kotisivullani www.clusterart.org. Se tuo minulle vain menoja mutta moni on sitä hyötynyt seuraten heidän menestystään maailmalla. Agropolis strategia (Agropolis strategy) oli samalainen globaali menestys 1990-luvulla. Verkostotalous (network economy), klusterit ja sosiaalisen median strategia (Ecological cluster and innovation policy) yhdistettynä uuteen hybridiyhteiskuntaan (Hybridiyhteiskunnan kouristelu), ovat luetuimmat kirjani tänään maailmalla. Ne eivät ole Laura Ingalls Wilderin kirjoja, mutta kuvaavat kyllä tätä aikaa, oman aikamme elämää (Arctic Babylon). Sosiaalisen median talous ja strategia (Social media economy and strategy) on ymmärrettävä käsitteineen oikein.

Suomalaiset imitoivat niitä nyt myöhemmin maailmalta ja vuosia myöhässä reaaliaikaisesta. Taustalla ovat taas joko Kremlin kellojen äänet ja Yhdysvaltain ja Kalifornian kautta plagiodut työt, suoraan ruotsalaista tekstiä siirtäen puolueen ohjelmaan tai seuraten juutalaisten ylläpitämiä  medioita. Neljäs tapa, oma suomalainen, onomatopoeettisen ja suvuttoman kielemme tuottama, pysyy edelleen piilossa ja ymmärryksen ulkopuolella. Vaikka se olisi kasvanut jo globaalin maailman mittaiseksi talousmalliksi ja olisi ollut käytettävissämme ennen muita, meitä plagioivia jättitalouksia. Häme ei voi sietää muuta kuin imitoitua ja plagioitua joko idästä tai lännestä, jonkun muun jo kertaalleen Suomesta alunperin kopioimana. Geneettinen perimä ja sosiaalinen pääoma kieltää muunlaisen elämän ja sitä noudatetaan orjallisesti.

Uudet kynttilät pois vakan alta

Kokoonnumme Tuulosen kauppakeskuksessa usein pitäen Perussuomalaisen puolueemme strategiapalavereja, viimeksi kuitenkin osallistuen keskuksen lähinnä lapsille tarkoitettuun talviseen riehaan.

Muutamassa vuodessa hämäläiseen metsään voi nousta noin 100 miljoonan euron myynnillä elävä kylä keskelle suurta metsää ja hieman samaan tapaan kuin aikanaan Forssan kaupunki pihtisynnytyksellä sopivien ihmisten kohdatessa toisensa. Oikeammin yhden ihmisen aloitteesta ja energialla, osaamisella ja peräänantamattomuudella, juutalaisella kyvyllä ja suvun avustuksella hankkien pääomia myös vaikean taantuman aikana Ruotsista ja Saksasta.

Lukiessani poliittisten liikkeittemme suuren päivän ja viikonlopun tuloksia medioistamme, mieleeni tuli kertomus pioneeriajan tytöstä perheineen käynnistämässä sosiaalista prosessia, uutta talousmallia, jonka tuloksena oli pysyvä hyvinvointi ja sen yhteisölliset, sosiaaliset verkostot sekä raivaajakansan elämänmuoto, normit ja moraali. Myöhemmin tämän moraalisen pääoma karttuma aina sen rapautumiseen saakka seuraten.

Onko sen identiteetti, osaamisen ideologia ja moraalinen pääoma lopullisesti käytetty ja kynttilä poltettu loppuun vai piileksiikö se vain odottaen lupaa nousta jälleen valtaan vaaleissamme näyttäen Tuulosen tapaan epäilijöilleen, Laura Ingalls Wilderin peräänantamattomuudella, mistä kynttilänpäivän kertomuksessa on pohjimmiltaan kysymys. Höttölupausten ja ohjelmien esittelyn aika on ohi ja on aika ottaa uudet kynttilät käyttöön.