Hesarin toimittaja kirjoittaa EU:n ketkuista. Hän tarkoittaa komission jäseniä riitelemässä kansallisten parlamenttiemme jäsenien kanssa siitä, kuka neuvottelee brittien kanssa. Ketkuista yksi kertoo, kuinka kansallisten parlamenttien jäsenet eivät tunne EU:n lakitekstistä yhtään mitään. Näin se menee, ja ero on siinä, että ketkuista ketään ei voi erottaa tai valita vaaleissamme. Tätä on turha EU:n ketkuille kertoa. Tämä kohta ei Euroopassa hetkessä korjaudu.

Yhdysvallat on luopumassa vallastaan internetin ketkujen maailmassa. Heitäkään ei voi äänestää, mutta ainakin osan vallastaan he voivat nyt jättää muille. Peläten samalla Aasiaa ja Venäjää, myöhemmin tietysti myös Afrikan ja Etelä-Amerikan tuloa markkinoille. Näiden ketkujen pelko ei ole turha ja tyhjästä asiasta. Demokratian kanssa sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä ja Suomi kokouspaikkana on riittävän turvallinen. Se riittää tässä maailman ajassa.

Hallitus jätti 600 sivuisen selontekonsa sotesta ja maakuntamallista. Forssan talousalue kiirehtii pysyäkseen mukana ja vastatakseen malliin, jossa oma sairaala olisi alasajettavien joukossa. Ketkä nyt ovat ketkuja ja voiko heitä ehkä vaihtaa vaaleissamme?

Hesarin kulttuurisivuilla kuvataan, kuinka kertomuksen voi sepitellä koukuttaen lukijaa mutta myös tavalla, jossa päädytään manipuloinnissa vääriin ja virheellisiin ratkaisuihin. Näitä kertomuksia tuotetaan kuitenkin eniten visuaalisina elämyksinä ja peleinä. Elokuvat on niistä perinteisin.

Hyvä tarina on kuin huumetta ja avioerojen opettajana Hesarissa esiintyy koko ajan eroja itselleen järjestellyt nainen. Ei ole olemassa vääriä kumppaneita, kertoo viisi kertaa eronnut pariterapeutti. Hänhän sen tietää parhaiten kertoa, kuinka voit toimia kuten neuvon, mutta älä nyt ala elää kuten minä elän.

Matti Nykäseltä saisi samat ohjeet. Ketkut opettajina ja ohjaajina kertovat, yrityksen ja erehdyksen kautta eläen, kuinka paras tapa edetä on jättää vanha elämä taakseen ja erota puolisostaan tai perheestään, jättää vanhat työt taakseen. Kantapään kautta oppiminen on tavallista mutta hidasta ja kallista. Oivaltaminen taas vain harvojen herkkua. Muiden imitointi ja plagiointi on se tavallisin tapa elää ja kokea yhteisön turva, jos sellainen vielä jostain löytyisi. Pätkätöitten ja suhteitten maailmassa tarvitaan uudet ketkut opettajiksi.

Kun luovut vanhasta ja turhasta elämästäsi, elämä mullistuu, kertoo KonMari menetelmä ja varmaan se pitää paikkansa. Kertojan autotalli oli ennen täynnä tavaraa ja touhua, nyt se on autio ja tyhjä. Kauhea touhottaminen vie ylikuntoon urheiljankin.

Tarina on tehokas tapa vaikuttaa. Mitä enemmän tarina tempaa mukaansa tunnetasolla, sitä vahvemmin se ohjaa ihmisen ajatuksia ja käsityksiä. Niiden avulla muutetaan elämäntapoja terveellisempään suuntaan mutta myös manipuloidaan tavalla, jossa tarinaan eläytyvä lapsi ja nuori voidaan manipuloida kertomuksen virheille ja puutteille. Vanha koira ei taas uusia temppuja enää opi, väitetään. Se ei pidä paikkaansa ensinkään.

Toki tarina voi opettaa myös empatiaan. myötäelämiseen, tunnistaa ihmisen mielentiloja. Television draamat ja pitkät sarjat, mutta myös urheilu viihteenä, kehittävät tunneälyämme. Alamme samaistua sankareihin, luusereihin ja ketkuihin. Stressihormoni lisää peleissämme tarkkaavaisuutta, kortisoli pullistele suonissamme. Elimistö alkaa tuottaa kiintymyshormonia ja poliitikko saa meidät liittymään joukkoihinsa. Ketku on tehnyt hyvää työtä tarinansa kanssa. Lopuksi hän laukaisee tarinansa pääteeksi jännitteen saadakseen dopamiinin liikkeelle, milehyvähormonin.

Kaikkea tätä neuvoivat aikanaan antiikin ajan kaunopuhujat, retoriikan opettajat ja myös Homeros jakaessaan ketkuilun draamaan, tragediaan ja lopulta hauskaan ja dopamiinhormonin tuottavaan komediaan. Häntä rakastettiin ja vihattiin samaan aikaan. Tiede lainasi tästä teesin, antiteesin ja synteesin.

Kutenkin juuri nämä tarinat auttavat Aku Ankasta alkaen meitä selviytymään, löytämään tärkeää tietoa, toimimaan oikein ja tekemään järkeviä valintoja, valmistautumaan vaaroihin ja ratkaisemaan ongelmiamme. Tai sitten ketkujen vietäväksi ja onnettomuuksiin. Uhri kun lähtee silloin kun hän näin tahtoo. Markkinatalous mainoksineen on tätä uhrin jatkuvaa etsintää.

Hesari esittelee yhden ylitse muiden, Tuulen viemää. Kaikkien aikojen menestysromaani jäi Margaret Mitchellin aionoaksi ja täyttää nyt 80 vuotta. Siitä tehty elokuva on monelle ikimuistoinen elämys.

Sote-asiakas voi valita palvelunsa neljällä tavalla mutta löytääkö hän näin varmasti itseään tyydyttävät sairaudet ja niiden vaatimat rohdot. Olisiko viideskin paikka jätettävä vielä avoimeksi. Elämme avoimessa yhteiskunnassa jossa tärkeää on saada itse valita myös sairautensa.

Millaisen kertomuksen Putin välittää Kesärannassa ja mitä hän ottaa matkasta itselleen? Kun terrorit karkottavat Turkista turistit, jotain kerronnassa on mennyt pieleen. Tästä Putin ja oma presidenttimme varmaan keskustelevat ja myös briteistä. Vähemmän kesän sateista ja kalasaaliista. Voi nekin liittyä kerrontaan ja tarina lähentää kekustelijoita toisiinsa. Yhteiset kokemukset ovat muistissa nekin.

Kun lyöty ei jätä lyöjäänsä, eikä Suomi löydä oikein itseään vielä sadan vuoden jälkeenkään, keromuksessa on jotain vinossa. Monta eroa kokenut kouluttajana on ehkä sittenkin ketku seurattavana, siinä missä Margaret Michell oman elämänsä kertomuksessa. Älä teen niin kuin minä teen vaan kuten minä opetan, sanovat ketkut. Ja ovat siinä oikeassa.