Mitro Repo on sanottu irti työstään. Mistä työstä? Pappina? Uskon miehenä? Tutkijana? Vaiko hallintomiehenä ja poliitikkona? Ehkä hänet sanottiin irti ihmisenä? Hän on sopimaton ihmiseksi ja hänet sanotaan irti ihmisen virasta?

Tulee mieleen juuri edesmennyt ohjaaja, näyttelijä ja kirjailija Jouko Turkka. Hänetkin sanottiin irti tehtävästään, työstään, mutta luultavemmin kuitenkin roolistaan ihmisenä. Jotkut kutsuivat sitä nyt nekrologissa neroudeksi ja jotkut taas liki paholaisen ammatiksi hänen eläessään. Slaavilainen kansa itkee haudoilla, jotka se on itse aiheuttanut, vilpittömästi itkien, itkijänaisten työn jatkajana vuonna 2016.

Onko meillä menossa noitavainot, jossa etenkin tiede ja totuus ovat halveksittuja, kun taas kiiteltyjä ovat pölkkypäisyys, tiedon vieroksunta, josta on tullut jopa hyve. Kun haukut pitkän kirjoituksen liian pitkänä, olet nero. Kirjoittaa tämän päivän Hesarissa lähetystöneuvos Petri Hakkarainen ja lainaten Shwan Ottoa, joka on puhunut ja kirjoittanut jo kauan politiikan ja akateemisen maailman välisestä kuilusta. Tiedon raivokkaasta vihasta.

Kun politiikassa, kirkossa, missä tahansa ammatissa, ihmisenä eläen, alkaa menestyä parhaiten halveksimalla imisen lahjoja, älyä ja oppineisuutta, asiantuntemusta, persoonallisuutta, silloin ollaan kaltevalla pinnalla.

Tietoon ja tieteeseen, uskontoa lähellä olevaan, liittyy aina työtä ja pitkiä päiviä, joskus myös outoina pidettyjä ihmisiäkin, suora ja välillinen hyökkäys kriittiseen ajatteluun kykenevää kohtaan on kasallisen demokratiamme vaarantamista ja matka kohti totalitaarista valtaa, autoritaarista elämää ja alistamista.

Luovuus ja neroutena pidettävä poikkeavuus ei siedä jatkuvia rimanalituksia eikä epä-älyllisyys poistu epä-älyllisyydellä, tyhmyyskilpailulla. Reitti tästä ajasta ja taantumasta ulos on vain kykymme nostaa rimaa itsellemme, ei muille.

On totuuden jälkeinen aika, Petri Hakkaraista lainaten. Siinä ajassa faktat ja perusteltu näkemys, deduktiivinen tai edes induktiivinen tiede, jäävät huhujen, salaliittoteorioiden ja suoranaisten valheiden jalkoihin.

Valheellisus on uusi totuus ja koreografia sisältöä paljon arvokkaampaa. Näin vaikka valtaosa ihmiskunnan tiedosta on älypuhelimemme ulottuvilla. Maailman parhaat yliopistot ja tutkimuslaitokset. Ihan kissavideon ja Pokemon Gon vierellä, kirjoittaa Hakkarainen (HS 9.8. 2016)