Oheinen teksti on Sampo Terhon puheesta tänään. Otin sen talteen koska tämä päivä jää historiaan. Kirjoitin ennen EU-jäsenyyttämme sekä sitä puoltavia että kriittisiä artikkeleita. Brittien kohdalla nämä krittiset arviot ja odotukset toteutuivat. He erosivat, joka oli yksi niistä peloista, joita aikanaan esitin. Nyt haemme puolustukseemme turvaa sieltä kuukautta Ruotsin jälkeen ja neuvottelemme myös Yhdysvaltain suuntaan. Samaan aikaan Vänäjän presidentti Putin vierailee maassamme. Suomi ei ole uussuomettunut mihinkään suuntaan ja nyt menestyvät ne, jotka hakevat voivottelun sijaan nopeita ja luovia, innovatiivisia ratkaisuja. Nopeat syövät hitaat ja me elämme reaaliaikaisessa globaalissa internet maailmassa, hybridiyhteiskunnassa. Siinä historiasta voi, ja tuleekin kyllä oppia, mutta nyt se ei voi toistaa enää itseään, kuten menneinä vuosisatoina vielä meitä opetettiin. Vaikka kartoillamme löytyisivät samat virrat kuin ennenkin, niissä virtaavat taatusti nyt koko ajan eri vedet.

1.7.2016

Pääministerin ilmoitus Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestyksen johdosta

Kansanedustaja Sampo Terho

Arvoisa puhemies

Iso-Britannian kansa on suorassa kansanäänestyksessä päättänyt jättää Euroopan unionin. Meidän tulee kunnioittaa Iso-Britannian kansan tahtoa ja lisäksi jos olemme viisaita, meidän kannattaa yrittää mahdollisimman totuudenmukaisesti ymmärtää, mikä Iso-Britannian lähtöpäätökseen johti.

EU:n ongelmien suma alkoi siitä, kun unionin itälaajentuminen toteutettiin liian nopeassa ja aikaisessa vaiheessa. Varoituksia ei tuolloin puuttunut. Itälaajeneminen johti suuriin elintasoeroihin unionin sisällä ja siten sisäiseen siirtolaisuuteen. Samoin ryhdyttiin kohtuuttomiin tulonsiirtoihin jäsenmaiden välillä. Iso-Britannia oli keskeinen siirtolaisuuden kohde ja EU:n toiseksi suurin nettomaksaja. Britannian kansalaiset antoivat varoituksen.

Itälaajenemisen myötä EU:ssa alettiin voimallisesti puskea yhdentymisen seuraavaa askelta, EU:n perustuslakia. Tämä oli jo ilmiselvää liittovaltiokehitystä ja monessa maassa täytyi järjestää kansanäänestys perustuslain hyväksymisestä. Ajatus EU:n perustuslaista torjuttiin kansanäänestyksissä, mutta EU-eliitti päätti silti jatkaa kansalaisten vastustamalla suunnalla, ja nimesi perustuslakinsa uudelleen Lissabonin sopimukseksi, joka on nyt voimassa Euroopan unionissa.

Samaan aikaan sääntelyn määrä jatkui paisumistaan ja alkoi nakertaa EU:n perustamistarinaa siitä, että unioni on ennen kaikkea rauhanprojekti, alkoi olla todellisuutta enää pieneltä osin. Suurin osa EU-sääntelystä ei enää liittynyt unionin alkuperäiseen ajatukseen luoda rauhaa taloudellisen yhteistyön kautta. Euroopan parlamentissa ollessani pohdin itsekin usein, ajautuisiko EU todella varmuudella sotaan, jollen olisi täällä sääntelemässä savukkeiden makuvaihtoehdoista, muovipussien mainoksista tai traktoreiden suojakaiteista?

EU syöksyi suurimpaan kriisiinsä toimimattoman eurojärjestelmän myötä. Asiantuntijoiden varoituksia ei totisesti puuttunut, kun euroalue rakennettiin liian laajana. Iso-Britannia tosin jättäytyi ulkopuolelle, mutta eurojärjestelmän aiheuttama epävakaus ja taloudellinen heikkous olivat omiaan edistämään epäilyksiä, onko EU:lla kykyä toimittaa suuria lupauksiaan talouskasvusta. Samalla poliittista unionia alettiin ajaa entistäkin päättäväisemmin vastoin brittien toiveita.

Brexitin syitä kerratessamme huomaamme, että EU:n jokaisella harha-askelella vastuulliset poliitikot ja kaukonäköiset asiantuntijat varoittivat, että rakennetut ratkaisut eivät ole toimivia, eikä niillä ole kansalaisten tukea. Tähän liittyy EU:n kehittämisen kaikkein suurin virhe.

Koska varoitukset EU:n huonosta suunnasta olivat niin ilmeisen järkeviä ja kansanvaltaan nojautuvia, ei niitä uskallettu kohdata asiallisesti. Kaikkea kritiikkiä alettiin vähätellä ja kritisoijia itseään leimata. EU:ta arvostelevat poliitikot olivat nationalisteja, opportunisteja, populisteja, ja mitä lie muita vielä hankalampia sivistyssanoja. EU:ta arvostelevat kansalaiset taas leimattiin syrjäytyneiksi ja yksinkertaisiksi tomppeleiksi.

Ylimielisyys ja halveksunta olivat muuttuneet suuren rauhanprojektin keskeiseksi käyttövoimaksi. EU:sta pyrittiin luomaan arvostelun yläpuolella melkein kuin uskonnollinen aate, jota hyvät ihmiset kannattavat ja pahat arvostelevat.

Arvoisa puhemies

Iso-Britannian kansa äänesti liittovaltiota, maahanmuuttoa ja ylisääntelyä vastaan. He lähettivät koko Euroopalle selkeän viestin, että EU:ta ei kannateta ehdoitta, vaan EU on olemassa kansalaisten tarpeita varten ja unionilta on lupa edellyttää tuloksia. Jos tulokset eivät tyydytä, unionista on mahdollista erota.

Mitä siis me EU:hun jäävät opimme brexitistä? Tärkeintä on ymmärtää, että mikään poliittinen järjestelmä ei voi ajan oloon toimia ilman kansalaisten tukea. EU:n liittovaltiokehitys tulee hylätä niin sanoin kuin teoin. Eurooppalaiset eivät halua antaa enempää poliittista valtaa Brysseliin, eivät halua maksaa veroja, jotta rahat siirrettäisiin Brysselin kautta toisten maiden veronmaksajille, eivätkä hukkua sääntelyyn tai taata ulkomaalaisten pankkien riskisijoituksia. – EU on olemassa kansalaisia varten.

Iso-Britanniaa ei myöskään millään tavoin pidä pyrkiä rankaisemaan ratkaisustaan eikä yrittää tehdä maasta varoittavaa esimerkkiä. Eron kielteiset vaikutukset jäävät sitä pienemmiksi, mitä toimivampi erosopimus maan kanssa neuvotellaan.