On 30 Jul, 2020 0 Comments

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu orjakulttuurin sosiaalinen pääoma ja muistikin. Väheksymme itseämme ja helsingistä katsoen 95 % suomalaisista on landesta, tyhmiä ja osaamattomia vailla suuren maailman tarjoamaa riemulomaa viikon Välimerellä tai Thaimaassa viettäen. Joku on jopa jäänyt asumaankin Ruotsiin.

Tosin mahdollisuus sairastua ja kuolla nyt koronaan on riikinruotsalaista moninkertainen. HeSaria lukien se johtuu korkeasta 64 vuoden iästä. Kaksi vuosikymmentä suomalaisen keski-iästä on jonnekin Ruotsissa eläen kadonnut.

Alusmaa kamppailee emämaiden puristuksessa ja käyttää käsiteparia hyvä ja paha kun muut käyttävät hyvää ja huonoa. Suomalaiselle on viikonloppuisin paha olo, muilla huono ja sen voi korjatakin. Pahaa oloa orjakulttuurissa korjataan vain kuolemalla, juoden lisää ja saunoen, avantoon talvella hukkuen. Parempi olo tulee hormoneiden tuomana hengen hädässä.

Kesällä hukutaan kotilaiturilta veteen joutuneena. Puukot ja puntarit heiluvat kuten 1960-luvulla. Yleisimmin käytetyt tunnesanat liittyvät sukuelimiin. Televisiosta tarjotaan kirjailijoiden toimesta ja stand up komiikkana pieruhuumoria ja nauretaan hysteerisesti. Kirosanoja on enemmmän kuin Australiassa.

Nyt niitä viljelevät myös poliittinen eliittimme, parisataa Helsingissä. 95 % asuu maaseudulla, seutukaupungeissa miljonaja ja pyrkii parempaan elämänlaatuun maksamalla veronsa Helsinkiin muuttaneille puuta myyden ja marjastaen. Soista on niistäkin tulossa Helsingissä arvottomia.

Suomaa on siten Helsingin herrojen ja rouvien armoilla ja mökinpaikka ratkaisee, kuinka maalaispitäjä menestyy, pikkuserkku myyden turistille tuotteittaan. Kun muuta ei ole, prostituutio leviää kuten alusmaahan kuuluukin.

“Kuulkaa korpeimme kuiskintaa” lauletaan ja kuinka “Joka kynsi kylmeni, puolesta pääkaupunkiseudun” . Yhä harvempi helsinkiläinen voi laulaa “Oi mamme Suomi synnyinmaa, soi sana kultainen”. Sadat kulttuurit ja kielet kohtaavat ja yhä harvemmassa ovat nämä Helsingin herrojen viiden prosentin savolaiset, pohjalaiset, karjalaiset, hämäläiset tai satakuntalaisten lauluja osaavat uusmaalaiset, Pirkanmaan asukkaat tai turkulaiset.

Murre on muuttunut englanniksi. Ruotsista tuli kokkotulille ruotsalaisia jo 1970-luvulla. Nyt mukana on myös venäjää osaavia ja sekakuorossa ovat kaikki Baabelin kielimaailman murteet.

Arktinen Babylon syntyi ja siitä oli kyllä varoitettu ajoissa ja tuolla nimelläkin kahdessakin kirjassani. Suomi voitti lopulta monet taistot mutta hävisi rauhan.

Jos jotain syytätte niin katsokaa peiliin. Siellä on 95 % suomalaisia, jotka kuvittelevat asuvansa Helsingissä ja käyttävänsä siellä myös VALTAA Brysselin ja eurooppalaisen eliitin talutusnarussa kulkien. Ei heitä ole kuin muutama promille suomalaisista. VALTAA KÄYTTÄVIÄ.

Näin on ollut aina. Kyse kun on ALUSMAASTA ja sen kulttuurista, sosiaalisesta pääomasta ja muististamme, kielen kautta avautuvasta ajattelusta.

Kyse kun on poliittisesta kielestämme ja sillä me todellakin viestitämme, ajattelemme ja näemme unemmekin. Haukumme toisiamme sosiaalisen median sisällä ja pilaamme yhtenäiskulttuurinkin. Se kieli ei kuulu niihin kieliin, joilla käytetään VALTAA.

Pohjoismaiden Neuvostossa vielä hetki takaperin sitä ei myönnetty edes kieleksi. Lähin ympäristömme kun on ollut alusmaalleen AINA vihamielinen.

Meitä ei auta muut kuin oma kulttuurimme ja muut samaan asemaan globaalisti joutuneet kulttuurit. Emämaan kulttuuri ei taaatusti kykenekään auttamaan, vaikka siihen olisi mahdollisuus ja tahtoa.

Me kun olemme oman sosiaalisen pääoman, kielen ja kulttuurimme vankeina. Emme ole miljoonia vuosia vanhoja vaan muutaman hassun vusisadan tai tuhannen. Seuraamme televisiostamme ikivanhoja uusintoja ja niiden toistoa kaikilta kanaviltamme. Meille kerrotaan kuinka kieltämme on käytettävä ja KETKÄ KÄYTTÄVÄT sitä oikein. Takavuosina kerrotiin kuinka Aku Ankka on puettava ja veljenpoikien sukujuuret selvitettävä nekin. Meille naurettiin. Nauretaanko nyt?