Finland’s big year 2017 – Suomi 100. 100 short essays on the 100 selected works. Sata esseetä sadasta teoksesta.

Työläin kirjani saapui kustantajalta. Tein sitä 45 vuotta. Se aika vaaditaan kun kirjoitat sata monografista kirjaa, joista osa väitöskirjoja ja sivuja keksimäärin 200-600. Lisäksi artikkeleita, tieteellisiä tai popularisoituja, blogeja tai esseitä noin 3000 kappaletta.

Haet näistä kirjoista sata kansakuntasi sosiaaliseen pääomaan ja muistiin sopivaa esseetä ja alustat kertoen maasi historiasta henkilöiden sen tuhannen vuoden ajalta kuninkaisiin, keisareihin ja presidentteihin.

Ja se on vasta alkua. Sen jälkeen kuvitat kirjasi taiteella, jonka olet itse manifestoinut Clusterart -taiteeksi. Kuvaat niitä tuhansia, ehkä miljoonia 50 vuoden aikana. Valikot niistä sata ja muutat ne tuohon kirjaan sopiviksi. Haet uutta väriä. Mustekalan mustetta, seepian taittoa näin väärän ikävaikutelman korjaten. Veistoisten on oltava pellavakomposiitista, ympäristöön hajoavasta. Ei myrkkyä ensinkään. Vain hämäläinen käsin tehty taide, lasitaide, kelpuutetaan sen rinnalle.

Seepia on samannimisen mustekalan (Sepia officinalis) mustenesteestä valmistettu tummanruskea väriaine tai sitä vastaava synteettinen pigmentti.

Seepiaa on luultavasti käytetty väriaineena jo antiikin aikoina. Keskiaikaisissa käsikirjoituksissa käytettiin usein seepiamustetta, ja 1600-luvulta alkaen seepiaa käytettiin karttojen painamiseen. Sinulla on oltava maantieteessä laudaturtasoinen ja väitellen suoritettu tutkinto kartografiasta. Vähempi ei nyt riitä. GIS -teknologia ja satelliitit käyttävät samaa kieltä kuin Clusterart ja sen digikielikin. Se on kehomme kieli ja geneettisen muistin DNA-rakenne.

Elät ajattomassa ja paikattomassa maailmassa. Kirjasi “Hybridiyhteiskunnan kouristelu” on jo muutettu instituutioksi Suomeen. Se ei saa olla ensimmäinen tällainen tulos kirjastasi. Agropolikset levisivät nekin ympäri maailmaa. Hämeen Härkätie ei sitä vielä omakseen ottanut.

Kuvataiteessa seepia tuli suosituksi 1700-luvulla, etenkin maisemamaalauksessa. Seepia on ollut myös suosittu varhaisten valokuvien ja elokuvien sävytyspigmentti, ja useissa nykyisissä digikameroissa ja kuvankäsittelyohjelmissa onkin valmiina seepiatoiminto, jolla kuville saadaan vanhahtava ja nostalginen sävy. Älä alennu tällaiseen vaan hae käsityönä parempaa. Sen hämäläiset osaavat.

Hoida kirjan taitto ja sen viimeistely turvautuen vain omiin lapsiisi. Tämän työn kun on myös jatkuttava. Et ole sukusi viimeinen. Kirjapainotyön osaajia ja kuvataiteilijoita, tieteen harjoittajia ja kirjoittajia on suvussa ennen sinua. Paperin tekijöitä eniten ja viikinkiveneitten purjekuntia, talonpoikia hakemassa sieltä itselleen airon paikkaa luostarilaitokseen veronsa maksaen. Pappeja ja tykin ruokaa, kaikkea löytyy Suomesta ja suvustasi. On herroja ja narreja mutta tänään googlaten lahjakkaita naisia miehiä enemmän.

Noin 70-90 % kirjasi lukijoista tulee olemaan naisia. Kirja on tehtävä heille. Miehiä unohtamatta. Hyviä lukuhetkiä heillekin. Tänään historiaa ei kirjoiteta narratiivisena taruna ja kronologisesti aikaa seuraten, ihmisen keksinnöistä kehnointa.

Sata vuotista voi esitellä vain palaten katkelmallisiin osiin yhteistä elämysmaailmaamme. Ikään kuin yhdistäen kouluaikojeni opettajan ja kirjailija Eino Säisän tapa jatkaa Väinö Linnan romaanisarjoja “Kukkivina roudan maina” mutta liittäen tämä traditio yhteen kotikaupunkini tunnetuimman kirjailijan Juhani Ahon lastuihin.

Mutta vasta silloin kun olet siihen varmasti kyllin kypsä ja valmis ja lukija on hänkin vuosisatainen ja ymmärtää taatusti lukemansa. Ei revi eikä polta kirjoja eikä kutsu kirjaksi sähköistä kuvaruutua, kämmeneen mahtuvaa