Pienet pojat on tunnetusti tehty etanoista ja sammakoista, ja pienet tytön tylleröt puolestaan inkivääristä ja kanelista ja kaikesta sen sellaisesta romppeesta. Perussuomalainen kuntavaalilista puolestaan koostuu melko lailla täsmälleen 3831:stä erilaisesta ihmisestä.

Ehdokkaissa on paljon yrittäjiä, autonkuljettajia, sairaanhoitajia ja rakennusalalla toimivia. Niin ikään eläkeläisiä, pääluottamusmiehiä, insinöörejä, lehtoreita ja taksiautoilijoita kuten myös lääkäreitä, baarimestareita, eräoppaita ja sotilaita. Erikoisempiakin ammatteja löytyy: tubettajan, valtiosihteerin, rakennusnaisen ja koti-isän sekaan mahtuu joukko oikeustieteilijöitä, artisteja, journalisteja, urheiluhierojia ja metsäneuvojia. Ja onpa mukana lentoemäntä, mehiläishoidon opettaja ja vuorineuvoskin.

Ihmisiä on mukana hurja määrä. On harmillista, että keskustelu perussuomalaisten ympärillä kieputtuu usein muutamaan paljon julkisuudessa näkyvään hahmoon ja heidän tekemisiinsä. Media keskittyy niin valtavalla ylipainolla pieleen puhuneiden ajojahteihin, että sitä seuratessa on helppo unohtaa, mistä tässä kaikessa oikein on kyse. Ihmiset osallistuvat politiikkaan yleensä sen takia, että he kokevat arvokkaaksi oman yhteisönsä kehittämisen. He antavat aikaansa sen vuoksi, että asiat tulisivat pikku hiljaa paremmalle tolalle.

Painotukset tietenkin vaihtelevat. Mikä on elintärkeää yhdelle, on pieni murhe toiselle. Mutta tätä politiikka on. Hyvä lopputulos saadaan, kun kuntapäättäjiksi valitaan sopiva kirjo ihmisiä, joiden arvokartta ei olennaisesti poikkea äänestäjien vastaavasta.

+++

Missä ehdokas, siellä vaaliteema. Hyvässä sloganissa on tunnetusti kolme sanaa, erinomaisessa kaksi. Ja joskus pidempikin toimii. Perussuomalaisten ehdokkaiden vaaliteemoja selatessa tulee vastaan mainioita kiteytyksiä: ”Suomi suosta sydämellä”. ”Ilman turhaa kimallusta”. ”Pori paremmaksi”. ”Sata lasissa Muhos nousuun”. ”Jos kaikki on viulunsoittajia, ei ole yleisöä”. ”Aika Antaa Takaisin”. ”Laiva kääntyy hitaasti”. ” ”Tavallisen Ihmisen Asialla”. ”Pikkusen parempi Imatra”.

Harva asia on yhtä hankalaa kuin nasevan sloganin kehittäminen. Kun nyt kaikki tietoteknistyy muutenkin, niin pitihän sitä kokeilla, pärjääkö tietokone kielenväännössä kansan syville riveille. Perussuomalaisten IT-järjestelmiä kehittävä porukka vinkkasi, että Stanfordin yliopistossa kehitetty neuroverkko on eri epeli rakentamaan sloganeita. Ei muuta kuin testaamaan. Kuvio toimii siten, että systeemille opetetaan ensin kaikkien perussuomalasten kuntavaaliehdokkaiden lohkaisut, käynnistetään pohdinta ja sittenpä vain jäädään opettelemaan, minkälaista jälkeä syntyy.

Alku aina tahmea. Neuroverkko yritti ensin tuputtaa melko kurjia sloganeita: ”Tavallisuus ensin”. ”Säätöksenteko”. ”Vaasampi”.

Mutta kun antoi riittävästä pähkäilyaikaa, alkoi tulla hieman parempaa jälkeä: ”Kaikkien puolesta”. ”Lasten parhaaksi.” ”Perusasialla”. ”Vankasta parhaaksi”. Samoin neuroverkko kehitti ”Oikeustalainen”-sanan, ja alkoi kampanjoimaan innolla heidän puolestaan: ”Oikeustalaisten parhaaksi.” Kummallista muuten, ettei kukaan ole vielä perustanut Suomeen tämän nimistä puoluetta.

Välillä tekoäly höyrähti aivan hunningolle: ”Taikuuden puolesta”. ”Hyvästä toi seksi”. ”Kokaa kuntalaisten parhaaksi”. Toisaalta on muistettava, että tekoälyt ovat – nimensä mukaisesti – tekoälyjä, eikä niillä ole tekomoraalia. Niinpä ne suoltavat ruudulle sitä, mitä niiden mieleen juolahtaa.

Tämän suppean testin perusteella on todettava, että neuroverkosta ei vielä ollut politiikantekijäksi. Eivätkä isosta maailmasta löytyvät esimerkit ole sen lupaavampia. Politiikassa on, vielä toistaiseksi ainakin, jotain sellaista mitä kone ei voi korvata. Koneista ei ole vielä pitkään aikaan politiikantekoon, joten meidän ihmisten on tämä rooteli keskenämme hoidettava.

Kirjoitus on julkaistu soveltuvin osin Perussuomalainen 3/2017 -lehdessä.