Mitä tapaamisesta jäi käteen?

Trumpin ja Putinin tapaaminen on ohitse. Venäjällä tapaamisesta ei sen kummempaa kohua noussut, mutta USA:ssa nousi senkin edestä. Olisi toki noussut, vaikka lopputulos ja sanakäänteet olisivat olleet mitkä tahansa.

Mikä sitten oli tapaamisen tarkoitus? Omasta mielestäni se, että nämä kaksi herraa menevät samaan huoneeseen keskustelemaan. Tarkoitus ei liene ollut saada päätöksiä aikaiseksi vaan se, että kaksi suurvaltajohtajaa keskustelevat ja löytäisivät keinoja elää rinnakkain. Ainakin joissakin asioissa.

Amerikkalainen lehdistö oli ennen kaikkea kiinnostunut siitä, sotkeutuiko Venäjä USA:n presidentinvaaleihin. Trump meni pienen paineen alla möläyttämään, että uskoo Putinin sanaan enemmän mitä omien turvallisuusorganisaatioidensa tutkimuksiin. Sitä voidaan pitää joko kömpelönä diplomatiana, jossa ei käydä heti syyttämään neuvottelukumppania tai sisäpoliittisesti erittäin tyhmänä, tai saattoi se olla ripaus molempiakin. Toisaalta Trump on valtavan huonossa välikädessä. Osa omasta kansasta yrittää, oman median tavoin kaikin keinoin hänestä eroon ja omat turvallisuuspalvelut ovat sotkeutuneet asioihin myös. Mukaan lukien tapausta tutkiva FBI, joka oli joidenkin tietojen mukaan sotkeutunut myöskin omalta osalta presidentinvaaleihin enemmän mitä tämän kolmikirjaimisen instanssin tehtäviin kuuluu.

USA:n viimekertaiset presidentinvaalit olivat näin ulkopuolisen silmin fiasko, farssi. Toivon mukaan parin vuoden päästä pidettävät vaalit sujuvat tuossa mielessä paremmin. Maailman mahtavimman maan johto ei saa olla heikko. Toisaalta tämän nykyisen johtajan kohdalla maan oma media on toiminut tehokkaasti heikentääkseen presidenttiään. Median näkökulmasta ns. väärä ehdokas voitti. Jenkkimedia ei tuossa suhteessa liene paljonkaan suomalaista serkkuaan objektiivisempi tai sanotaanko rehellisempi.

Veni, Vidi, Vici – Tulin, Näin, Voitin

Tapaamisessa Presidentti Trump voitti ehkä ulkopoliittisesti, mutta hävisi rankasti sisäpoliittisesti. Presidentti Putinilla taas ei oikeastaan ollut hävittävää. Tästä syystä Trumpin lausuntoja voidaankin hyvällä syyllä pitää Putinin ja Venäjän kannalta yksinomaan positiivisena. Pakotteita tai ei, Venäjä on jälleen ns. pelissä mukana.

Trumpin kannalta tilanne tulee todennäköisesti ennemminkin pahenemaan, kuin paranemaan. Sisäpolitiikka saattaa lyödä silmille vielä ja lujaa. Voisiko Trump olla ensimmäinen USA:n presidentti, joka kammetaan paikaltansa? En pidä asiaa mahdottomana, vaikkakin epätodennäköisenä.

Jos ajatellaan näiden kahden suurvallan välejä, niin ne eivät varmasti koskaan ole olleet niin kylmät mitä ne ovat olleet ainakin eiliseen saakka. Koko maailman turvallisuuden kannalta näiden kahden jättiläisen väleillä on merkitystä. Itse näen eilisen tapaamisen lähinnä kahvipöytäkeskusteluna, jossa haettiin suuntaviivoja ja askelmerkkejä eli ns. liennytyspolitiikkana. Tähän ei kuulu, että median toiveista huolimatta alettaisiin keskustelukumppania tuomitsemaan tai syyttelemään asioista, joista syyttäminen kuuluu viranomaisille ja tuomitseminen riippumattomalle tuomioistuimelle. Presidentin ei pitäisi ottaa kantaa jenkeissäkään meneillään oleviin tutkimuksiin ja oikeudenkäynteihin.

Putinin vertaus demokratiaan oli taas jotenkin hauska tässä edellä mainitussa asiayhteydessä. Venäjää ei voida oikein hyvällä omalla tunnolla pitää vieläkään demokratiana siinä mielessä, miten se länsimaissa ymmärretään eikä Venäjän nykyistä presidenttiä siten demokraattisesti valittuna valtion päämiehenä. Sen verran sotkuiset sikäläiset presidentinvaalit viimeksi olivat.

Eurooppa kolmen suurvallan puristuksessa

Aika näyttää oliko Helsinki2018 kokouksesta hyötyä vai haittaa suurvaltajohtajille ja näiden maiden väleille. USA:lla rikkana rokassa tai kankena kaskessa on nousevan Kiinan mahti, joka uhkaa lähitulevaisuudessa jo USA:n sotilaallista voimaa ja Kiinasta on tulossa voimakas pelaaja niin maailmanpolitiikan areenoilla kuin naapuriensa epäonneksi myös sotilaallisesti voimakas toimija geopoliittisesti, joka ei kaihda keinoja tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Jos Venäjää pidetään uhkana, niin sitä on myös nouseva Kiina. Suurvalloilla ei ole kavereita, niillä on vain etuja.

Mikä on Euroopan tulevaisuus näiden kolmen suurvallan puristuksessa? Sanotaanko näin, että ei hyvältä näytä Euroopan eikä Suomen kannalta. Eurooppa ei panosta sotilaalliseen voimaan, joka on oleellinen osa kansainvälistä diplomatiaa. Siksi Eurooppaa ei edelleenkään tulla kuuntelemaan kansainvälisillä areenoilla kokonsa mukaisena toimijana. Tästä pitää myös huolensa EU:n eripurainen jäsenistö ja päätöksenteko, joka ei missään muodossa ole nykyisellään tehokasta. No, se missä EU häviää niin kolme muuta voittavat. Kiina ja Venäjä kiittävät heikosta EU:sta ja USA painiskelee sen tosiasian kanssa, että sen on edelleenkin oltava valmis puolustamaan heikkoa isoveljeä, kun tämä ei halua käydä salilla pumppaamassa muskeleita. Ei vaikka EU:lla tähän kaikki edellytykset ja rahoitus olisikin olemassa.