Onko kokemuksen arvostaminen unohtunut?

Suomi on ihmeellinen maa. Jäädessäsi eläkkeelle muutut huipputekijästä hyödyttömäksi yhdessä yössä. Palveluksiasi ei enää haluta. Samoin täytettyäsi 50 vuotta on työllistymisesi lähes mahdotonta. Töiden saanti onnistuu vain erinomaisen verkoston ja ”suojelijoiden” turvin.

Toimittuani vuosikymmenen kauko-idän yritysten palveluksessa, voin todeta kuinka upeasti ja menestyksekkäästi siellä kokemusta arvostetaan ja hyödynnetään. Siellä 60-vuotias on yhä työntekijä, jolla on paljon annettavaa yritykselle sekä yhteiskunnalle – ihminen voi tehdä toisen uran auttamalla entistä yritystään neuvonantajana tai hallituksen jäsenenä, samoin kuin politiikassa kykenee toimimaan yhteiskunnan eduksi sekä hyödyksi. Osaavat seniorit revitään siellä käsistä! Sama ilmiö on tuttu Yhdysvalloista ja Kanadasta.

Suomessa ihaillaan nuoruuden kirkasotsaista teoriaosaamista. Vähemmälle huomiolle jää kyky reflektoida kokemuksia. Teoriaa tarvitaan, mutta on huvittavaa lukea esitettyjä tehtävien vaatimuksia; Hakijan on oltava 30-vuotias, hänellä tulee olla ylempi korkeakoulututkinto sekä vankka kokemus alan johtotehtävistä. Yhtälö ei toteudu!

Tarvitsemme nuoria enkä vastusta nuorten palkkaamista, mutta he tarvitsevat käytännön kokemusta, meritoitumista sekä vankkaa, pitkäaikaista näkemystä. Kiire johtaa hutilointiin.

Meillä heitetään kymmeniätuhansia osaavia ihmisiä romukoppaan. Suomessa on runsaasti osaavia, kokeneita yritysjohtajia ja yritysten hallitusjäseniä. Käytetään heitä. Vaikuttaa siltä, että noin 50 henkilöä istuu kaikkien suurempien yhtiöiden johdossa sekä hallituksissa.

Miksi vain pieni ryhmä istuu yritysten johtopaikoilla?

Ei ihme, että virheitä tehdään eivätkä yrityksemme menesty kilpailussa. Sisäsiittoisuus vaivaa työmarkkinoittemme johtoa ja huippua. Valtion ja kuntien rahoittamat julkiset hankkeet eivät pysy budjeteissaan tai aikatauluissaan, yksityisellä sektorilla käperrytään samaan suppeaan ajatteluun. Mahdollisuuksien ajattelulle sekä kokeneille tekijöille annetaan liian vähän tilaa.

On vaikea käsittää, kuinka on olemassa ”superihmisiä”, jotka johtavat suurta yritystä ja istuvat tämän lisäksi 5-6 muun yhtiön hallituksissa. Takaan ja alleviivaan – kenenkään aika ei riitä tuollaiseen tehtävien määrän hoitamiseen, vaikka kutsuisi itseään ”hallitusammattilaiseksi”. Lähes kymmenen hallitus- ja johtopaikan yhtäaikainen tehokas hallinta on mahdotonta!

Työurat yhtiöiden johtoportaissa ovat tyypillisesti 3-5 vuotta. Tämä on naurettavan lyhyt aika. Menestyneimpien suomalaisyritysten johtajat ovat työskennellet vuosikymmeniä yhtiönsä palveluksessa. Trimmatut uraohjukset, klopit, jotka 3-4 vuoden välein hyppäävät toiseen junaan, jättävät yleensä palavat rauniot taakseen, seuraajansa korjattavaksi, eivät ansaitse kunnioitusta. Heidän kykynsä on saneerata, tämä tehdään vähentämällä työntekijöitä.

Yritystoimintaan liittyy ylä- ja alamäet, se edellyttää malttia ja pitkäjänteisyyttä. Jokaiseen tuulenpuuskaan ei pidä reagoida vähentämällä väkeä. Huippujohtajilla pitäisi olla niin suuri omistus yrityksestään, että aamulla ei ole ongelma nousta ylös ja lähteä töihin kello 06.00.

Mikä erottaa menestyneet suomalaiset yritykset muista? Pitkäjänteinen johtaminen, johtajat ovat pääosin olleet yrityksensä palveluksessa 20-30 vuotta ennen toimitusjohtaja kauttaan.

Luettelen muutaman yrityksen eri aloilta alkaen 1990-luvulta. Masa-Yards, vuorineuvos Martin ”Iso-Masa” Saarikangas 45 vuotta telakalla töissä, Rauma-Repola, vuorineuvos Tauno Matomäki, 40- vuotta yhtiössä. 2000-luku UPM-Kymmene vuorineuvos Jussi Pesonen, Metsä Group, vuorineuvos Kari Jordan, sekä hänen seuraaja tulee talon sisältä Ilkka Hämälä, jo yli 30 vuotta yhtiössä, Kone Oyj, Antti Herlin sekä Pekka Ala-Huhta ja nyt Henrik Ehrnrooth, Cargotec Ilkka Herlin ja Wärtsilä Oyj vuorineuvos Ole Johansson, sekä Danske Bank, Björn Wahlroos ja Kari Stadigh. Kaikkia heitä yhdistää erittäin hyvin menestyneet yritykset. Ei liene sattumaa?

Menestyäkseen yritysjohtajana tarvitsee henkilö kokemuksen tuomaa harkintaa ja malttia, henkilöstön arvostamista, tilkkasen rohkeutta sekä onnea! Vain menestyvä yhtiö voi tuottaa ympärilleen hyvää. Henkilöstö on otettava mukaan yhtiöiden johtoryhmiin ja hallituksiin täysivaltaisina jäseninä.

Parjattu kolmikanta on edelleen hyvä järjestelmä, toimiakseen se tosin vaatii yhteistä halua tehdä oikeita päätöksiä yhteiskuntamme hyvinvoinnin edistämiseksi.

Meitä kokeneita, paljon nähneitä ihmisiä löytyy runsaasti Suomesta. Yritykset – käyttäkää meitä!