Asuntopula Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kasvukeskuksissa ei ole uusi asia. Katsottaessa 50 tai 100 vuotta sitten esimerkiksi Helsingin uutisia, sama asia on ollut jo silloin ongelma! Mistä lisää kohtuuhintaisia asuntoja.
Taustaksi on pääkaupunkiseudun keskimääräinen neliö vuokra 19 euroa ja yksiöissä 23,60 euroa, eli noin 4-6 euroa kalliimmat kuin muissa suuremmissa kaupungeissa. Perinteinen mantra on, että pitää kaavoittaa sekä rakentaa lisää. Nämä varmasti ovat osa ja isokin asia tässä kokonaisuudessa.
Kuumeneva markkina kuin vain nostaa vuokria ja asuntojen hintoja. Asumistukien määrät kasvavat raketin lailla, mutta hyödyn tuntuvat keräävän vain suuret rakentajat sekä omistaja yhtiöt / – rahastot.
Uudisrakennusten huonolaatu myös lisää kustannuksia sekä viivästyttää asuntojen käyttöönottoa. Suurien urakoiden keskittyminen vain muutamalle suurelle rakennusliikkeelle on omiaan nostamaan kustannuksia ja heikentämään rakentamisen laatua.
Nyt pitäisikin tehdä ja kokeilla kaikki mahdolliset keinot. Listaan joitakin keskustelun pohjaksi!
– Vuokrakatto, 5 – 8 vuotta kohteen valmistumisesta.
– Tilaajan vastuun ja oman valvonnan lisääminen, ei konsultilta ostettuna.
– Tehokkaampaa rakentamista, missä se on soveltuvaa. Miksi esimerkiksi Kalasataman alue rakennetaan niin matalaksi, olisi voitu rakentaa kokonaan 8 – 12 kerroksisia taloja.
– Kaupunkien oma, riittävän suuren kapasiteetin omaava rakennusyhtiön, jonka tuotto ”korva merkataan” asuntotuotantoon. Eivät kaikki tuotot valuisi Ay-liikkeiden hallitsemille vuokrayhtiöille.
– Asuntopulaan yksi ratkaisu on myös palauttaa pisteytykset asunnon jakoon.
– Kuntien toimet, tonttivuokrat, lainaehdot jne. alemmiksi.
– Työyhteenliittymien käyttäminen, jotta saadaan lisää kilpailua sekä tehokkuutta aikaiseksi.
– Työsuhdeasuntojen palauttaminen. Suuremmat yhtiöt voisivat rakentaa ja tarjota työsuhdeasuntoja. Niiden syntymistä voisi vauhdittaa verohelpotuksin ja ARA-rahoituksen ulottamisen niihin.
– Rakennusmääräysten helpottaminen toimistojen muuttamisessa asuntokäyttöön.

Ennen kaikkea pitää esittää kysymys, miksi Espoo, Helsinki ja Vantaa pitää rakentaa niin täyteen. Maakuntakaavalla pitää ohjata rakentamista PK-seudun kehyskuntiin.