Olen huolestuneena seurannut alati kiihtyvää keskustelua eri rajoitustoimien purkamisesta. Pahimmillaan vedotaan siihen, että kolmena päivänä on teho-osastoilla olevien määrä jo laskenut. Tosin samaan aikaan kuolleiden määrä on noussut, mutta se jää huomioimatta. Nähdäkseni tautitapausten määrä ei ole myöskään vielä merkittävästi laskenut, jotta voitaisiin todeta taudin lähteneen hiipumaan. Lisäksi joissain puheenvuoroissa on tuotu esiin, että teho-osastot ovat vajaakäytössä ja tauti liikkuu liian hitaasti. Koulujen avaamista suunnitellaan, koska tauti ei iske niin voimallisesti lapsiin ja nuoriin, unohtaen, että lapset ja nuoret vievät tautia tehokkaasti vanhempiinsa ja isovanhempiinsa. Myös vanhempiin, jotka työskentelevät mm terveydenhuollossa ja muiden kriittisten alojen palveluksessa.

Minua on vaivannut keskustelussa erityisesti teho-osastokapasiteetista puhuminen. Kun teholla on tilaa, kaikki on hyvin? Nähdäkseni tehohoitoon joutuvat koronapotilaat ovat vakavasti sairaita ja ARDS:n (akuutti hengitysvajausoireyhtymä) kuolleisuus perusterveelläkin on 25-30%, puhumattakaan sitten lisäsairauksista. Eikä teholla hoidettavien ihmisten toipuminen mene niin, että ollaan pari viikkoa hengityskoneessa ja sitten noustaan työelämään kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ensinnäkin jos taudista ylipäänsä selviää, on toipuminen valtavan pitkä prosessi ja jo nyt on raportoitu maailmalta mahdollisia pysyviä keuhkovaurioita taudin jälkeen. Lisäksi vakava sairaus vie ihmisen peruskunnon niin huonoksi, että jo pelkästään aivan perusasiat kuten syöminen ja kävelyn kestäminen ottaa aikansa. Toisin sanoen, voisi olla hyvä lähteä siitä ajatuksesta, ettei tauti leviäisi, koska me emme tiedä kuka saa taudin vakavan muodon ja kuka ei.

Ymmärrän erinomaisen hyvin sitä, että talouden näkökulmasta ja sosiaalisesta näkökulmasta rajoitustoimenpiteiden höllentämiseen on paineita. Erityisesti kaikkien mielessä ovat varmasti ne lapset ja nuoret, joilla ainoa turvallinen aikuinen on koulussa. Ja ne lapset ja nuoret, joiden osalta esimerkiksi lastensuojelun tukitoimet ovat enemmän kuin tarpeen. Nyt toimet ovat pitkälti kiinni siitä, pystyykö kunnat sopeuttamaan toimintaansa ja tuomaan uusia mahdollisuuksia kommunikoida lasten ja nuorten kanssa.

Talouden osalta paine on kova. Mutta on kait yhtä selvää, että mikäli yhteiskuntaa avataan tilanteessa, jossa virus jyllää, eivät ihmiset silti kuluta. On kovin vaikea ajatella, että tietäen riskit ihmiset menisivät suurin joukoin ravintoloihin, teattereihin, kaupoille ja matkoille. Ei kukaan halua itselleen tai läheiselleen tautia, joka voi sairastuttaa vakavasti tai jopa johtaa kuolemaan. Näin ollen viisaampi olisi odottaa, että tauti olisi tukahdutettu niin hyvin, että riski sairastua pienenee ja talous voi todella lähteä elpymään kotimaisella kulutuksella.

Viime päivinä sekä Stm että Thl ovat alkaneet puhua testaamisen lisäämisestä ja rajatumpien toimien eli sairastuneiden ja altistuneiden jäljityksestä sekä heidän tehokkaasta eristämisestä ja karanteeniin asettamisesta. Testien lisäämisestä on puhuttu jo viikkoja ja mitä ilmeisimmin ministereilläkin menee sekaisin testikapasiteetit ja testauksen määrä, jotka ovat kaksi eri asiaa. Tehtyjen testien määrä on jäänyt jo pitkään noin puoleen olemassa olevasta kapasiteetista. Testaamisen lisäämisen tavoite on hyvä, se pitää vielä saada oikeasti käytännössä toimimaan. Tautia ei voi torjua, jos ei tiedä missä se on eli testaaminen, altistuneiden jäljittäminen ja heidän eristäminen/karanteeniin asettaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Lisäksi maastamme puuttuu edelleen valtava määrä suojavarusteita. Niitä ei riitä tällä hetkellä asialliseen toimintaan kotihoidossa eikä vanhusten ja vammaisten hoidossa, jossa niitä tulisi käyttää jokaisessa asiakas/potilaskontaktissa, jotta juuri oireettomat eivät vie tautia erityisesti suojattaviin riskiryhmiin.

Testaus/jäljitys/eristys ja suojavarusteet sekä tarvittavat mahdolliset muut toimet tautisovelluksineen ja maskien käyttöineen tulee olla ehdottomasti kunnossa ennen kuin rajoituksia voidaan purkaa. Tauti ei lähde mihinkään sillä, että me päätämme niin. Toisaalta nyt olisi viisasta seurata mitä niissä maissa tapahtuu, jotka nyt rajoituksia purkavat. On myös hyvä pohtia mitä tavoitellaan. Jos edelleen aiotaan laskea virus väestöön hidastettuna, on syytä myös kertoa seuraukset ja kuolevien määrän nouseminen. Toisaalta eilen 20.4 kuulimme A-studion haastattelussa kahdelta professorilta, että tautitilanne on vielä sellainen, että tauti voitaisiin myös tukahduttaa. Jos on tahtoa, löytyy keinot.

On selvää, että hyviä vaihtoehtoja ei ole. Kaikissa vaihtoehdoissa on kärsijöitä, mutta kaikkea muuta me voimme hallita paitsi viruksen käyttäytymistä eri ihmisissä. Rajoitusten purkua ei pidä ainakaan tehdä siten, ettei hallitus kuule laajasti asiantuntijoita. Muutoin voimme joutua Ruotsin kaltaiseen tilanteeseen, jossa elämän uhkapeliä pelataan muutaman henkilön näkemyksillä ja se ei ole kovin viisasta. Näkisin kuitenkin, että maltti on nyt valttia ja kantin täytyy kestää rajoituksia kaikesta huolimatta, myös ministereillä.

Meistä voi jokainen auttaa tällä polulla toista lähimmäistä kestämään tätä kriisiä, vaikkapa pitämällä puhelimitse yhteyttä tuntemaamme lapseen tai nuoreen, jonka tiedämme tarvitsevan turvallista aikuista. Tai ylipäänsä niihin läheisiin, joiden tiedämme kärsivän tilanteesta eniten. Erityisesti on hyvä pitää mielessä, että nämä rajoitukset kumpuavat välittämisestä, elämän ja terveyden suojelusta eikä halusta rajoittaa ihmisten elämää tarpeettomasti.

Liitän oheen riippumattoman tutkijaryhmän mallinnuksen, jossa voi jokainen kokeilla eri rajoitustoimien vaikutusta sairastuneisiin ja kuolleisiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Ryhmään kuuluu tutkijoita THL:n lisäksi Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoista sekä ohjelmistokehittäjiä yrityksistä. Linkissä myös asiasta kertova Ylen uutinen.

https://korona.kausal.tech/sim/

https://yle.fi/uutiset/3-11308052