Hyvät naiset ja herrat, Suomi teki eilen historiaa! Suomella riitti rohkeutta äänestää Pertti Kurikan Nimipäivät euroviisuedustajaksi. Oli huikeaa seurata Uuden Musiikin Kilpailua ja on myönnettävä, että ensimmäistä kertaa minäkin äänestin näissä kinkereissä.

En ole punk genren suuri ystävä, mutta sydämeni iloitsee siitä, mitä PKN:n pojat edustaa. Ja toisaalta biisi ”Aina mun pitää” on vahva kannanotto kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuteen tai oikeastaan sen puutteeseen. Lisäksi tämä bändi osoittaa meille terveille hienosti sen, että meidän tulee antaa mahdollisuus kehitysvammaisille tehdä mieleisiä asioita ja tukea heidän harrastamistaan. Kaikki on siis mahdollista jos me lopetamme kehitysvammaisten lokeroinnin ja emme luo heidän elämästään tietynlaista vain siksi, että ”näin on aina tehty”.

Suomi lähettää Euroviisuihin kehitysvammaisista koostuvan bändin, joka tulee olemaan mittaamattoman arvokas pr-arvoltaan. Ja on aivan selvää, että Suomi vie kehitysvammaisten asiaa ja ennakkoluulotonta viestiä myös niihin maihin, joissa edelleen vammaisuus on tabu ja häpeä. Mutta noloa on se, että Suomi ei ole edelleenkään ratifioinut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa sopimusta. Käsitykseni mukaan tämä asia on pöydällä johtuen itsemääräämisoikeuslain puuttumisesta. Itsemääräämisoikeuslain esitys oli surkea ja sitä ei pidä tämänhetkisen esityksen mukaan hyväksyäkään. Mutta onko todella niin, että YK:n sopimusta ei voida hyväksyä ja saattaa muut lait viipymättä tämän jälkeen voimaan. Käsitykseni mukaan siihen ei ole juridista estettä etteikö näin voitaisi menetellä jos halutaan.

Mites olis eduskunta, ehtisittekös päättää tämän?